|
Herääminen
Globaali yhteisö on vastikään alkanut huomata, miten 400 vuoden materialistinen elämäntapa on vahingoittanut ihmisiä ja luontoa. Tämä herääminen inspiroi teknologisia edistysaskelia ja se on tuonut ihmiset yhteisönä lähemmäksi toisiaan. Olemme huomanneet olevamme toisistamme riippuvaisia.
Teknologialla voidaan tuhota maapallon voimavarat ja elämä, mutta se antaa myös mahdollisuuden muutokseen. Tähän asti olemme enimmäkseen vain häirinneet luonnon tasapainoa niin, että tuhansia kasvi- ja eläinlajeja uhkaa kuolla sukupuuttoon. Hyvinvointia on mitattu rahalla, ei terveydellä eikä onnella. Kun materialistinen kulttuuri puhuu tuotetuista ja kulutetuista määristä, se samalla kaivaa maata juuri sen ”vapauden” ja ”turvallisuuden” alta, jota se teeskentelee suojelevansa. Jotta tulevaisuutemme olisi turvattu, jotain on tehtävä.
Materialistinen katsantokanta ei uhkaa yksin Tiibetiä, vaan se uhkaa maailman rikkaimpia ja sivistyneimpiä paikkoja. On monia maita, joiden kulttuuri ja arvot rapistuvat materialismin pyyhkiessä vanhat arvot tieltään.
Tiibetiläinen kulttuuri perustuu siihen, että yksilöiden ja ympäristön hyvinvoinnin välinen riippuvuus tunnistetaan. Ympäristö peilaa inhimillisen yhteiskunnan terveyttä ja onnea. Onni, elämän elementtien tasapaino riippuu siitä, elämmekö keskinäisessä sopusoinnussa ja pidämmekö huolta luonnosta: maasta, metsistä, vuorista, joista, järvistä, meristä ja ilmasta.
Auttamalla Tiibetiä autamme itseämme - miksi?
Tiibetin ylänkö on valtavan suuri, lähes kolme miljoonaa neliökilometriä. Se on keskimäärin 4500 metrin korkeudessa ja rajoittuu Kunlun ja Qilian -vuoriin pohjoisessa sekä Tanglha-vuoriin idässä. Himalajan vuorijono on sen etelä- ja länsipuolella. Maasta vajaa prosentti on jossain määrin viljelykelpoista ja 155’000 neliökilometriä on jäätikköä, niin paljon, että Tiibetiä on kutsuttu planeettamme kolmanneksi navaksi. Siinä on jäätä sata kertaa enemmän kuin Alpeilla ja siitä saa alkunsa seitsemän Aasian suurista joista. Se tuottaa juomaveden kuudesosalle ihmiskunnasta. Suuri osa Aasiasta tarvitsee kasteluun ja juomavedeksi myös Himalajalta tulevia monsuunisateita.
Uuden vuosituhannen suuri haaste on estää maapalloa lämpenemästä. Jos jäätiköt navoilla sulaisivat, ne eivät enää tuottaisi makeaa vettä maailman jokiin. Jokien kuivuessa sadot pienenisivät ja seuraisi nälänhätä. Se olisi tragedia, jota ei voisi siinä vaiheessa enää mitenkään välttää. Tällä hetkellä Tiibetin jäätiköt sulavat 7 prosentin vuosivauhtia, mikä juuri nyt näkyy laajoina vuosittaisina tulvina Kiinassa ja Intiassa.
Tiibetin ylängön jää on jäätiköistä herkintä. Viimeisten 30 vuoden aikana siitä on hävinnyt yli 2600 neliökilometriä ja sulaminen kiihtyy. Tiedemiehet ovat ennustaneet, että tuosta jäästä häviää 80 prosenttia seuraavien 30 vuoden kuluessa, jos maapallo lämpenee nykyistä vauhtia. Koko Himalajalla jäätä on ollut 500’000 neliökilometriä ja vuonna 2030 jäljellä olisi ennusteiden mukaan enää 100’000 neliökilometriä.
Tiibetiläiset kyläläiset, maanviljelijät ja lamat näkevät dramaattiset muutokset silmiensä edessä. Vuonna 2007 Rongbukin luostarin apotti sanoi Greenpeacen edustajille: ”Huomaan että Rongbuk-joki on lämpimämpi joka vuosi. Olen huolissani kylämme lasten tulevaisuudesta.” Lumipeite on alueella myös ohentunut. Kun se ennen ulottui munkkien rinnankorkeudelle, se ulottuu nyt tuskin pohkeisiin.
Mount Everestin luonnonsuojelualueen kyljessä sijaitseva pieni kylä on saanut kasteluveden ohrapelloilleen Rongbuk-joesta sukupolvien ajan. He ovat havainneet, että vuosittainen sato on vähentynyt alle puoleen siitä mitä se ennen oli, koska vettä ei ole tarpeeksi.
Korkealla sijaitsevat ylängöt Aasiassa saavat aikaan suuria liikkumattomia ilmamassoja myrskyrintamiin, ja sellaiset myrskyt nostattavat tavallista enemmän lämpöä meristä. Se vaikuttaa pohjoisen pallospuoliskon ilmastoon ja Intian monsuunisateisiin. Tähän asti ilmiötä on tasapainottanut se, että Tiibetin ylänköjen lumikentät heijastavat lämpöä takaisin avaruuteen niin kuin suuri peili ja maapallon lämpeneminen on estynyt. Kun Tiibet muuttuu vihreäksi, ruskeaksi ja harmaaksi, siitä tulee paljon nykyistä lämpimämpi paikka.
Lämpeneminen on nykytiedon mukaan 90 prosentin varmuudella ihmisen aikaansaamaa ja ilmastokonferensseissa monet maat ovat asettaneet 20 % päästörajoituksen hiilidioksidipäästöille vuoteen 2020 mennessä. Jos sellaiset suuret maat kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina liittyisivät sopimukseen, tavoite voitaisiin nostaa 30 prosenttiin.
Tiibetiläinen kulttuuri perustuu elämiseen sopusoinnussa luonnon kanssa. Sillä on maailmalle paljon tarjottavaa ja sen säilyttämisellä on kiire. Kaupalliset edut ovat jyränneet perinteiden yli viimeisten 50 vuoden ajan. Ylänköalueilla on suuria kaivoksia, joista kivihiiltä ja mineraaleja viedään Aasian suuriin kaupunkeihin ja tehtaisiin. Kaivostoiminta, avohakkuut ja sen mukanaan tuoma eroosio sekä jokien ja järvien patoaminen järkyttävät luonnon tasapainoa vakavasti.
Tiibetiläiset ovat arvostaneet maataan ja ympäristöään tuhansia vuosia. He ovat ilmaisseet sitä uskonnollisten perinteiden kautta pitämällä luontoa pyhänä ja rakastamalla eläviä olentoja. Ihmiset, eläimet, vuoret, maaperä kallisarvoisine mineraaleineen, sitä kaikkea pidetään sisäisen, kuolemattoman ja pyhän buddhaluonnon universaalina ilmentymänä.
Rokpan perinneprojektit pyrkivät säilyttämään kulttuurin kannalta tärkeitä paikkoja, taitoja ja arvoja Tiibetissä. Stupien rakentaminen tähtää siihen, että tiibetiläiset tulisivat taas enemmän tietoisiksi siitä, miten stupat kuvaavat luonnon ja ihmisen välistä sopusointua ja miten ne voivat säteillä parantavaa voimaa koko planeetalle. Perinneympäristöissä säilytetään historiallisia aikakirjoja ja metsänvartijoita palkataan pitämään alueista huolta. Tutkimuksen ja matkailun kehittyessä paikalliset saavat lisätuloja ja he hyötyvät ympäristöystävällisistä energialähteistä kuten tuuli- ja aurinkovoimasta.
Kuvat ja teksti © ROKPA INTERNATIONAL
Tukemalla perinneprojektejamme voit auttaa ympäristön suojelussa. 108 stupaa ja perinnealueet Tiibetissä 9 Guru Rinpochen patsasta Tiibetiin |
