Ken Holmes:

Turvautuminen

19.5.2005 Helsingissä   in english

 

 

 

 

 

Turvautuminen on buddhalaisuudessa mitä keskeisin asia. Se tehdään aivan ensimmäiseksi, sitä tehdään koko ajan, se on kaiken harjoituksen perusta, ja loppujen lopuksi ei ole mitään sen veroista. Se on hyvin tärkeä.

 

Haluaisin puhua tänään turvautumisesta kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin yritän kuvata sitä, missä hengessä turvaudutaan, toiseksi annan teknistä tietoa, jota tällaisen luennon tulisi sisältää ja kolmanneksi kerron turvautumisseremonian vaiheista, se valmistaa teitä iltapäivän seremoniaan.

 

 

Alkurukoukset:

 

Turvautuminen

 

Sanje chö tang tsoji cho nam la

chang-chub bardu dani chabsu’nchi

dagi jinsok jipe sönam ji

drola penchir sanje drupar sho.

 

Turvaudun Buddhaan, Dharmaan (Buddhan oppi) ja Sanghaan (korkeat bodhisattvat) kunnes saavutan valaistumisen. Täydellistämällä kuusi hyvettä (anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus)

toivon saavuttavani buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.

 

Gampopan neljä dharmaa

 

Dag-lo tshö-su dro-var, dzin-tsji lab-tu sol
tshö lam-tu dro-var, dzin-tsji lab-tu sol

lam-dzi trul-va zhi-var, dzin-tsji lab-tu sol

trul-nang je-she-su shar-var, dzin-tsji lab-tu sol.

 

Anna siunauksesi, että minun ja kaikkien olentojen mieli kääntyy kohti dharmaa.

Anna siunauksesi, että dharmasta tulee polku.

Anna siunauksesi, että polku estää minua eksymästä.

Anna siunauksesi, että löydän eksyksistä viisauteen.

 

Bodhimielen kehittäminen

 

Chang-chup sem-ni rin-po-che

ma chie-pa nam che jur-chik

chie-pa njam-pa me-pa dang

kong-ne kong-du phel-war sho.

 

Kallisarvoinen bodhimieli, syntyköön se heissä, joissa se ei vielä ole syntynyt.

Siellä missä se on syntynyt, älköön se laantuko vaan kasvakoon yhä suuremmaksi.

 

Rukous juurigurulle

 

Pal-den tsa-ve la-ma rin-po-che

da-gi chi-vor pe-de den-shu la

ka-drin chen-pö go-ne tse-zung te

ku sung tu chi ngö-drup tsal-dy sol.

 

Loistava kallisarvoinen juuriguru

pääni yläpuolella istuimenaan lootus ja kuunkiekko;

rukoilen sinua, huolehdi minusta suurella ystävällisyydelläsi,

anna minulle valaistumiseen liittyvät ruumiin, puheen ja mielen kyvyt (siddhit).

 

Ensin puhumme siitä, missä hengessä turvaudutaan. Näin se on käännetty englanniksi (refuge) ja siitä suomeksi. Ajatuksena on avun, tuen, suojan ja opastuksen etsiminen. Tiedätte ehkä, että buddhalaisuus ei korosta niinkään maailmankaikkeuden jumaluusopillista ymmärtämistä kuin suoraa työskentelyä oman mielen kanssa.

 

Mitä elämän suuriin kysymyksiin tulee, on luultavasti kaksi vaihtoehtoa. Joko elämän kuvakudoksen takana on olemassa jotain pyhää ja ikuista, jokin hyvin erityinen henki tai mieli. Se on yksi vaihtoehto, ja jos se on olemassa, ei ole väliä miksi uskonnot sitä kutsuvat: jotkut kutsuvat sitä Jumalaksi, me kutsumme sitä buddhaluonnoksi. Nimellä ei ole väliä; jos se on olemassa, jos se on ikuinen ja hyvin voimakas, siinä se sitten on. Kaikki uskontomme, uskomusjärjestelmämme, filosofiamme ja inhimilliset ponnistelumme yrittävät ymmärtää sitä ja päästä sen kanssa kosketuksiin.

 

Toinen mahdollisuus on, että mitään ei ole ja kaikki uskontomme ovat vain inhimillistä mielikuvitusta, jonka tarkoitus on yrittää mukavoittaa ja selittää elämää edes vähän. Ja tietenkin yksilöinä meidän jokaisen on tehtävä omat päätöksemme ja valintamme.

 

Buddhalaisuuteen kuuluu käsitys ikuisesta täydellisyydestä. Ajattelemme sitä täydellisenä puhtautena, jonka olemus on syvällistä ja sanoinkuvaamatonta rakkautta ja myötätuntoa, rajatonta viisautta, tietoisuutta kaikesta ja kaiken lisäksi voimaa saada yhteys yksilöihin ja auttaa heitä.

 

Siihen me uskomme. Se on aika lailla samanlaista, mihin muutkin uskonnot uskovat. Buddhalaisissa perinteissä me emme kuvaa sitä aivan samalla tavalla, mutta tiibetinbuddhalaisuudessa varsinkin teemme juuri näin. Ero muihin uskontoihin on lähinnä siinä, että emme usko maailman luojaan, emme pidä luojaa erillisenä olentona, joka olisi itsestämme erillinen. Pidämme luojaa kaiken ja kaikkien todellisena luontona. Turvautuessamme asetamme luottamuksemme siihen. Etsimme siltä suojaa ja opastusta. Ja se on jotain aivan ihmeellistä.

 

Buddhalaisuudessa sitä varten on joitakin upeita sanoja, jotka turhauttavat täydellisesti, koska se on jotain, mitä emme voi kuvitella, sanat eivät voi kuvata sitä. Joten kutsumme sitä: …hmm … hmm …Tuo. Englanniksi sanotaan That, jonka sanskritinkielinen juuri on sana Tatha. Tuhannet ihmiset ovat löytäneet Tuon, joten kutsumme heitä ”Tuoksi tulleiksi,” sanskritiksi Tathagata. Se on syvällinen ja loppumaton onnen tila. Niinpä kutsumme sen löytäneitä ihmisiä ”heiksi jotka ovat tulleet onnellisiksi,” sanskritiksi Sugata.

 

Halusin selittää nämä sanat teille, koska joskus buddhalaisuus vaikuttaa kovin eksoottiselta, on kuin mentäisiin thai-ravintolaan tai intialaiseen ruokapaikkaan, jonnekin kaukaiseen ja erilaiseen. Mutta näillä sanoilla on niin suora ja kaunis merkitys niiden alkuperäisellä kielellä. Nykyisin puhumme Buddhasta ja dharmasta ja sekin kuulostaa eksoottiselta. Buddha tarkoittaa ”Häntä joka on herännyt.” Dharma merkitsee ”asioita”. Hän, joka on herännyt, opetti miten asiat ovat. Niin yksinkertaista se on.

 

Kun turvaudumme, turvaudumme tuohon ylevään ikuiseen tilaan ja heihin, jotka ovat tulleet tuoksi ja joiden säteily voi auttaa meitä. Ja turvautumisen henki on tuo, tuo… Tuosta tulee teille mitä tärkein asia. Se on todellakin elämänne keskipiste. Tuohon turvaudumme. Tuohon luotamme, koska loppujen lopuksi tuo on se, mitä me todella olemme. Kaikki on tuota. Tuo on vastaus kaikkiin ongelmiin.

 

Ja erityisesti tuo täyttää sen, mitä kutsumme kaksinkertaiseksi hyödyksi tai kaksinkertaiseksi velvollisuudeksi. Buddhalaisittain, mahayanan näkökulmasta katsottuna meillä on ihmisinä kaksi todellista velvollisuutta. En tiedä miten tarkka näissä sanoissa täytyy suomalaisittain olla, mutta nykyisin puhutaan kahdesta mahdollisuudesta. Olen vanhanaikainen ja ankaranpuoleinen, joten kutsun näitä kahdeksi velvollisuudeksi.

 

Ensinnäkin meillä on velvollisuus itseämme kohtaan, tätä ihmeellistä ihmisyyttä kohtaan. Ihmiselämä kuluu valtavan nopeasti. Meidän täytyy käyttää se hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, se on velvollisuutemme. Toiseksi elämme maailmassa, jossa on todellakin paljon kärsimystä, sekä ruumiillista että henkistä. Ja meillä on velvollisuus auttaa ja palvella lähimmäisiämme ja muita tuntevia olentoja. Ja hienoin voima ja taito täyttää kummatkin noista velvollisuuksista tulee hmm… Tuolta. Meidän täytyy todellakin saada entistä vahvempi yhteys Tuohon, koska me itse, samalla kun tulemme hyvin toimeen, emme kuitenkaan pääse niin pitkälle kuin voisimme.

 

Näin ollen, kun käännymme tuon voiman puoleen, näemme, että tuo henkilö, josta tuli Tuo kokonaan, täydellisesti, pohjia myöten, puhtaasti ja ihmeellisesti oli Buddha. Tiibetin kielellä käytämme Buddhasta sanaa Tönpa. Se merkitsee kahta asiaa. Se merkitsee opettamista; Buddha opettaa meille mitä tehdä. Hän on siis opettaja ennemminkin kuin pelastaja. Jos Buddha olisi voinut pelastaa meidät, emme olisi tässä nyt. Meidät olisi pelastettu kauan aikaa sitten. Niinpä Buddha opettaa meille mitä tehdä. Tönpa merkitsee myös esimerkin näyttämistä, joten hän on esimerkkinä meille ja näyttää tien, jota kulkea.

 

Turvautuessamme, kääntyessämme ikuisen turvanantajan puoleen, turvaudumme yleensä kolmeen asiaan: Buddhaan, dharmaan ja sanghaan. Sanskritiksi siitä käytetään nimitystä triratna, joka tarkoittaa Kolmea jalokiveä. Tiibetiläisen kommentaarin mukaan sanalla ratna on kuusi eri merkitystä. Minusta on hassua, kun me buddhalaiset sanomme vasta-alkajille, että tärkeintä on turvautua Kolmeen jalokiveen. Syntyy mielikuva, että ne ovat timantteja, safiireja, ehkä rubiineja tai jotakin. Todellisuudessa tarkoitetaan maailmankaikkeuden kallisarvoisimpia asioita, arvokkainta mitä ikinä onkaan. Ja tänään, kun Rinpoche antaa turvautumisvalan, hän antaa kuusinkertaisen vajrayana-valan. Ja me turvaudumme kolmeen kallisarvoiseen: Buddhaan, dharmaan ja sanghaan ja niiden kolmeen erikoisaspektiin, guruihin, jidameihin ja dharmansuojelijoihin. Nyt käymme ne läpi yksi kerrallaan.

 

Ensinnäkin Buddha, tutkimme mitä sana Buddha tarkoittaa. Kun sanan juuri, budd, siirtyi Tiibetiin, syntyi ongelmia, joten se käännettiin kahdella sanalla. Ne tuovat esiin sanan kaksi päämerkitystä. Ensimmäinen on herätä, sana budd merkitsee heräämistä, Herännyt henkilö. Yleensä se tarkoittaa tietämättömyyden unesta heräämistä, koska buddhamielen luonto on viisautta. Toinen budd-sanan merkitys on täydellistyminen, kukoistus. Se tarkoittaa, että kaikki mielen hyvät ominaisuudet, esimerkiksi rakkaus, myötätunto, viisaus ja erilaiset taidot ovat täydellisiä, ikään kuin täydessä kukassa.

 

Kun turvaudumme Buddhaan, ajattelemme Buddhaa kolmella tasolla. Ensinnäkin on historiallinen Buddha Shakyamuni. Se kuuluisi oikeastaan sijalle kaksi, mutta on tapana ajatella sitä ensin. Toiseksi on Buddha kolmen kayan muodossa. Kolmas on oman mielemme ydinolemus, oma olemuksemme.

 

Täten ensin on siis historiallinen Buddha – hän on ilmeisin turvautumisen kohde. Menneisyydessä on ollut joku, joka on saavuttanut olemisen täydellisyyden. Ja buddhalaisina olemme hyvin onnekkaita, koska valaistumisensa jälkeen hän opetti 45 vuoden ajan. Hän asui Intiassa, sivistyksen kehdossa, missä oli monia kehittyneitä henkisiä ja meditatiivisia perinteitä. 45 vuoden ajan Buddha siis opetti tavallista kansaa, kuninkaita ja ministereitä, joogeja ja mietiskelijöitä, kaikenlaisia ihmisiä. Hänen antamansa ohjeet täyttävät yli sata kirjaa. Mikä tärkeintä, seuraajien yhteisö kerääntyi hänen ympärilleen ja hänellä oli aikaa opastaa varsin monia henkiseen kypsyyteen, niin että he voivat jakaa hänen viisauttaan ja löytöjään eteenpäin tuleville sukupolville.

 

Kun me siis turvaudumme, niin kyse on ensinnäkin yksinkertaisesti siitä, että osoitamme kunnioitustamme tätä henkilöä kohtaan, joka saavutti sen, mikä voidaan saavuttaa ja joka näytti meille tien. Siltä kannalta pidämme hänen elämäänsä Intiassa viimeisimpänä satojen elämien ketjussa. Noiden elämien aikana hän työskenteli aste asteelta kohti täydellisyyttä ja tahratonta puhtautta. Tällaisena historiallinen turvautumisen kohde näyttäytyy meille filmeissä ja kirjoissa, jotka kertovat Buddhan elämästä.

 

Kun ajattelemme Buddhaa mielessämme, näemme monivärisen kuvan jostakin intialaisesta eksotiikasta. Mutta hänen saavutuksillaan ei tietenkään ole mitään tekemistä paikan tai ulkomuodon kanssa, kyse on hänen mielestään. Joten kun katsomme Buddhaa tästä toisesta näkökulmasta, kolmen kayan kannalta, tarkastelemme paljon suoremmin mieltä, joksi hän muuttui, sitä mitä hän saavutti. Silloin emme tarkastele historiallista henkilöä vaan jotain ajatonta, kosmista, ikuista. Tiedättehän, hmm… Tuota. Se jaetaan kolmeen aspektiin, kolmeen kayaan, jotka käännetään usein sanalla kolme kehoa. Se johtaa harhaan, koska se antaa kuvan jostain konkreettisesta ja kolmesta toisestaan erillisestä asiasta, joten on parempi puhua kolmesta aspektista.

 

Niistä ensimmäinen on dharmakaya. Tämä on buddhuus ja valaistuminen sellaisena kuin buddhat ja vain he sen tuntevat. Se on Tuo. Sillä ei ole muotoa eikä väriä. Se on viisauden läsnäoloa, johon kuuluu mahayanassa kaksi viisautta ja vajrayanassa viisi buddhaperhettä. Pääasia on, että se on viisautta ja tiibetinkielinen teksti sanoo näin: tonge nyinge nyinpo chen; se tarkoittaa tyhjyyttä (so. viisautta), jonka ydinolemus on myötätuntoa. Tuo muodoton tila on täynnä hyviä ominaisuuksia, tuhansia ihmeellisiä ominaisuuksia. Olennot, joita kutsumme bodhisattvoiksi, kokevat nuo ominaisuudet hyvin puhtaasti näkyinä ja ääninä laajalla kokemuskentällä, jota kutsumme sambhogakayaksi.

 

Esimerkiksi parantavan voiman, sen ajattoman mielen, bodhisattvat kokevat Lääkäribuddhana. Uskomaton ilo, jota jotkut ihmiset kokevat kuoltuaan ja joka vapauttaa heidän mielensä, ilmestyy bodhisattvoille Amitabha Buddhana. Haluaisin antaa teille vertauskuvan – joskus sellaisesta on hyötyä, joskus se tekee asiat entistä monimutkaisemmiksi. Tämä vertauskuva on timantti. Timantilla on hyvin yksinkertainen, särmikäs muoto.

 

Kuvitelkaamme, että meillä on tässä oikein iso hiottu timantti. Kun kääntelemme sitä, se heijastaa monenlaisia kuvioita, värejä, yllättävän kirkasta vihreää, sinistä ja punaista valoa. Mutta onko yksikään noista väreistä timantissa itsessään? Monimutkaiset heijastukset, joita näette, ilmestyvät timantin ominaisuuksien ja teidän aivokapasiteettinne yhteistyönä. Vaikka näkisitte tietyn muodon, en voi saada sitä kiinni ja antaa teille kotiin vietäväksi. Timantti on timantti, se vain tekee näin. Samalla tavalla buddhamielen monet ominaisuudet koetaan monenlaisina näkyinä. Se on tulosta siitä, että Tuo ja bodhisattvan hyvin puhdas mieli yhdistyvät. Tiibetiläiset thangkamaalaukset ovat sen surkea jäljitelmä.

 

Buddhamieli ilmestyy myös tavallisille ihmisille kuten minulle aika ajoin, kun hyvä karma kypsyy. Aikoina, jolloin mieli on avoin, ihmisillä voi olla kaikenlaisia herättäviä kokemuksia. Niistä eloisin ilman mitään epäilystä oli, kun ryhmä ihmisiä koki Buddhan tulemisen tähän maailmaan, Intiaan, 2500 vuotta sitten. Se oli suuri hetki, koska Buddha opetti kosmiset totuudet meidän maailmassamme ja ne ovat säilyneet 2500 vuotta.

 

Kolmas kaya on historiallinen Buddha, korkein nirmanakaya. Hänen jälkeensä on tullut muita nirmanakayoja, ilmestyskehoja eli suuret opettajat ovat olleet läsnä. Erona suuren nirmanakayaan on, että he eivät tuo uusia opetuksia. He vain pitävät yllä ja selventävät Buddhan alkuperäisiä opetuksia. Näinä päivinä eräitä muita suuria olentoja kuten Karmapaa pidetään myös nirmanakayana, buddhamielen läsnäolona maailmassamme. Hänen tehtävänsä on opastaa ihmisiä, joilla on hyvä karma ja onni tavata hänet. Joten kolmannen kayan tiimoilla hmm… Tuo koetaan kolmella eri tavalla: sellaisena kuin se on, hyvin puhtaiden silmien kautta ja tavallisten silmien kautta.

 

Toistaiseksi olemme tutkineet Buddhaa historiallisena henkilönä ja kolmena kayana. Sen lisäksi Buddha on oman mielemme olemus. Näin on, koska kolmea kayaa ei ole missään muualla kuin omassa mielessämme. Niinpä me eräänä päivänä löydämme ne mietiskelyn kautta vaihe vaiheelta. Kun turvaudumme buddhaan, karkeasti sanottuna tämä on se, mihin turvaudumme.

 

Toinen asia, mihin turvaudumme, on Buddhan opetukset, dharma. Nämä opetukset, erilaiset neuvot, menetelmät ja tieto sisältyy kirjoituksiin, sanoihin ja mielikuviin. Ulkoisesti, kun turvaudumme dharmaan, käännymme menetelmien puoleen, sen opastukseksi annetun tiedon puoleen, joka näyttää meille tien. Täten Buddha on opettaja ja dharma on tie.

 

Mutta dharman sisäinen merkitys on itse asiassa henkilökohtainen matkamme, kokemuksemme siitä lähtien millainen olemme nyt siihen saakka kunnes mielemme on hmm… Tuo. Menetelmät ovat olemassa vain apukeinoina, todellinen dharma on muuttuva kokemuksemme todellisuudesta. Oletan, että sitä ei voi kuvata sanoin. Useimmat ihmiset kokevat sen varmaankin niin, että me muutumme, näemme asiat eri tavoin kuin ennen, mutta miten, sitä ei voi kuvata sanoin, koska se on niin hienovaraista. Tämä muuttuvan kokemuksen matka on todellista dharmaa.

 

Mielikuvat ja menetelmät eivät ole pelkkää kirjaviisautta, vaan ihmisten yhteisö on pitänyt ne hyvin elävinä sukupolvelta toiselle Buddhan ajoista lähtien. Opettajien omat henkilökohtaiset dharmamatkat ulottuvat ymmärryksenä sinne saakka, mitä Buddhalla oli meille osoittaa. Turvaudumme siis heihin, ja erityisesti turvaudumme heihin, joilla on täysin vakaa oivallus buddhamielestä. Kutsumme heitä oivaltaneeksi Sanghaksi tai korkeaksi Sanghaksi. Tiibetinbuddhalaisuudessa eli vajrayana-buddhalaisuudessa lisäämme kolme muuta turvautumisen lähdettä, joita kutsumme Kolmeksi juureksi.

 

Hyvä uutinen on siis se, että Buddha saavutti täydellisen ihanan valaistumisen. Huono uutinen on, että siitä on 2500 vuotta. Joten vaikka kuinka innostuisimme ja hyppäisimme ensimmäiseen koneeseen, on liian myöhäistä. Jos kuitenkin tapaamme oikean gurun – ja sellaisia ei ole monta – mutta siis aidon gurun, se, mitä tuo henkilö antaa meille on aivan sama asia, minkä olisimme saaneet Buddhalta. Täydellinen guru toimii peilin tavoin. Peilissä voimme ymmärtää itseämme, niin että muutoksesta tulee mahdollinen. Ja kyse on sellaisesta peilistä, jossa sekä näkee heijastuksen että peilin läpi. Näemme gurun läpi buddhamieleen. Guru täyttää sen tehtävän, kunnes löydämme buddhan sisältämme. Se on syy, miksi arvostamme aitoja guruja niin paljon ja miksi he ovat buddhaan turvautumisen erikoisaspekti.

 

Dharma on hyvin, hyvin laaja. Se sisältää niin paljon neuvoja ja menetelmiä. Kun vajrayanassa olemme tehneet kaikki alkuharjoitukset ja alkuvalmistelut, tulee kohta, jossa guru auttaa meitä kehittämään ns. jidam-harjoituksen. Jidam tarkoittaa itse asiassa jotain, mikä yhdistää mielen [valaistumiseen], ja tuossa harjoituksessa käytössä ovat kaikki tekniikat a ohjeet, jotka valaistumiseen tarvitaan. Dharman sisäistä puolta, henkilökohtaista matkaa ajatellen jidam on se, mikä auttaa matkanteossa.

 

Hyvin usein esineellistämme dharman, buddhalaiset opetukset, lääkkeiden varastoksi. Jotkut lääkkeet alentavat verenpainetta, toiset nostavat sitä. Jotkut edistävät vatsan toimintaa, toiset helpottavat ripulipotilasta. On kaikenlaisia lääkkeitä, jotka sopivat eri ongelmiin.

 

Buddha opetti dharmaa, sitä miten asiat ovat, ja erityisesti hän opetti sitä tavalla, joka auttaa meitä pääsemään eroon kärsimyksestämme ja löytämään onnen. Hän antoi kaikenlaisia opetuksia, jotka auttavat ihmisiä eri tavoin. Mikään niistä ei ole oikein tai väärin, parempi kuin muut. Sitä voi verrata lääkkeisiin, joista yksikään ei ole toista parempi, niitä käytetään sen mukaan, mikä sairaus on kyseessä. Enhän voi antaa teille omaa lääkettäni, kehua että se todella toimii ja suositella että kokeilisitte sitä. Teidän tapauksenne on erilainen kuin minun. Meidän ei siis tarvitse niellä koko buddhadharman lääkevarastoa. Jidam-harjoitus on kaikki, mitä tarvitsemme, oma gurumme on tehnyt sen räätälintyönä omaa tapaustamme varten. Se on siis dharma-turvan hyvin erikoinen aspekti.

 

Dharmansuojelijat ovat kolmas juuri tai turvautumisen lähde. Elokuvissa ei näe mitään niin pelottavaa, mutta olette nähneet niistä kuvia. Dharmansuojelijat ovat erityisiä taitoja tai energioita, joita kehitämme vajrayana-harjoituksessa. Ne estävät meitä menemästä harhaan harjoituksessamme. Nykyisin kuorma-autoissa on piippaava varoitusääni, kun ne peruuttavat. Tässä on kyse sisäisestä voimasta, joka antaa varoitusäänen, kun emme tee jotain oikein. Se on sisällämme. Yleensä sangha ulkopuolellamme olevina ystävinä, oppaina ja muina olentoina auttaa meitä löytämään tien ja välttämään virheet. Mutta nämä sisäiset voimat ja energiat, jotka estävät meitä astumasta harhaan ovat sanga-turvan erittäin kallisarvoinen aspekti.

 

Tässä kaikki tältä iltapäivältä. Akong Rinpoche antaa turvautumisen Kolmeen mitä kallisarvoisimpaan asiaan ja Kolmeen juureen tai turvautumisen lähteeseen. Niitä kutsutaan juuriksi, koska gurut ovat siunauksen juuri. Sitä kutsutaan yleensä siunaukseksi ja tavallisesti se merkitsee voimaa. Jidam on saavutuksemme juuri ja dharmansuojelijat ovat taitavan toimintamme juuri.

 

Kun turvaudumme, meistä tulee buddhalaisia. Se on ensimmäinen askel sillä tiellä. Sen jälkeen uudistamme turvautumisen päivittäin, monta kertaa päivässä, niin että siitä tulee perusta kaikelle, mitä buddhalaisina teemme. Näin on, koska yhteytemme Tuon kanssa on todellisuudessa henkinen perusta kaikelle mitä teemme. Mitä enemmän avaudumme buddhamielelle, sitä enemmän se voi meitä auttaa.

 

Saatatte ihmetellä, miksi turvautumisseremonia on julkinen ja tehdään kaavan mukaan. Voitte ajatella, että buddhalaiset opetukset ovat vastaus siihen, mitä etsitte. Teksti kuitenkin selittää, että vannomme valan tai teemme sitoumuksen, joka tämä seremonia on, aina valan vannomishetkestä siihen saakka kunnes se menee rikki tai kunnes annatte sen takaisin ja siitä on jatkuva hyöty koko sen ajan. Tässä kerrotaan, mikä ero on arkisten vaihtelevien ajatusten ja mielessä jatkuvasti olevan asian välillä. Ei vain buddhalaisessa viitekehyksessä vaan missä yhteydessä tahansa. Jos olette vaikkapa sotilas ja taistelette vihollista vastaan ja teillä on hyvin syvä aikomus tuhota vihollinen, aggressiivista, tuhoavaa karmaa syntyy koko ajan, ei vain silloin kun taistelette vihollisen kanssa kasvokkain.

 

Tuhoavan karman tekeminen palaa kuin polttomerkki koko olemukseenne. Yleisemmällä tasolla on jotain hyvin kaksinaamaista, surua ja pettymystä, joka värittää koko olemustamme pitkin päivää, kuukausien ja vuosien ajan. Kun taas jos otamme myönteisen valan, kuten turvaudumme lamaan, jolla on aito perinne takanaan ja käymme seremonian kunnolla läpi, juurrutamme hyveen juuret ja ne tuottavat hyvyyttä koko elämämme ajan.

 

Seuraava jakso on ns. ”pientä pränttiä,” sopimus. Se sisältää sen, mihin tässä sitoudutaan: mitä tulee tehdä ja mitä ei saa tehdä sitten kun on turvautunut. Sääntöjä ei ole paljon, mutta on muutama tärkeä kohta. Yleensä joka kerran kun Akong Rinpoche antaa turvautumisen, hän sanoo, että pääasia on yrittää elää elämäänsä mahdollisimman suurella rakkaudella ja myötätunnolla. Kaikki Buddhan opetukset koskevat loppujen lopuksi myötätuntoisuuden taitoa. Myötätunto itseä ja muita kohtaan, se on pääasia.

 

Mutta perinteisemmässä tekstissä sanotaan, että kun olette turvautuneet, pitäkää sitä yllä, älkää unohtako sitä ja jos mahdollista, vahvistakaa sitä. Turvautuminen on mielentila, se on ihanan asian muistamista, se on buddhamieleen luottamista. Se ilmaistaan monien yksinkertaisten rukousten sanoin, joita teimme aluksi. Pienessä präntissä sanotaan yleensä, että rukoukset tehdään kerran päivässä tai niin usein kuin voimme.

 

Monissa kirjoituksissa suositellaan, että omistaisitte ruokaillessanne ensimmäisen suupalan Turvautumisen kohteille. Turvautumisen kohteiden ei tarvitse syödä, ele on vain kuvaannollinen. Syvennytte hetkisen aikaa ja muistamaan Turvautumisen kohteiden suuruuden arvoa, ennen kuin alatte syödä. Siitä tulee hyvin pian refleksi, ja jos syötte monta kertaa päivässä kuten minä, se merkitsee, että muistatte Turvautumisenne kohteet 6 – 12 kertaa päivässä. Tietenkin sitten kun alamme arvostaa dharmaa toden teolla, yritämme auttaa sen säilyttämisessä, autamme keskusten ylläpitämisessä ja tuemme buddhalaisia opetuksia.

 

Buddhalaisuudessa on monia Buddhan, dharman ja sanghan vertauskuvia: patsaita, maalauksia ja kirjoja. Itsessään ne ovat vain metallia, paperia ja maalattua kangasta. Jotkut patsaat ovat kauniita, toiset eivät ole kovin hyvin tehtyjä. Pieneen pränttiin kuuluu, että kunnioitamme vertauskuvia aina, olivatpa ne hyvin tehtyjä tai eivät, sen takia mitä ne edustavat.

 

Sama koskee sanghaa, siihen saattaa kuulua hyvin nuoria kypsymättömiä munkkeja tai nunnia, jotka eivät käyttäydy kovin hyvin. Silloinkin yritämme tuntea kunnioitusta, koska kyseessä on sangha, joka ylipäätään pitää yllä buddhalaisia opetuksia. Järkiperäisesti ajatellen on todella hienoa, että joku antaa itsensä dharman palvelukseen ja ryhtyy munkiksi tai nunnaksi, eikä meidän pitäisi olettaa, että he muuttuvat yhdessä yössä tai vuoden kuluessa; ihmisluonnon muuttaminen on hyvin vaikeaa. Joskus ihmiset ovat liian kriittisiä sanghaa kohtaan. He olettavat, että heti kun joku pukeutuu dharmavaatteisiin, hän alkaa käyttäytyä täydellisesti. Se on erittäin epärealistista. Joten kunnioituksen tunne, ja tekstit ja kuvat pidetään puhtailla alustoilla korkealla.

 

Toinen neuvojen joukko koskee Buddhan, dharman ja sanghan olemusta. Heille, jotka turvautuvat, Buddha on pääopettaja. Edellytämme sitä. On sanottu, että samalla kun kunnioitamme laajasti kaikkia rakastavia ja myötätuntoisia uskontoja, muistamme, että oma tiemme on Buddhan tie.

 

Dharman eli buddhalaisen opetuksen ydin on se, miten kärsimys saadaan lakkaamaan. Miten lakata vahingoittamasta itseämme ja muita. Kun turvaudumme, on hyvin tärkeää, että todella yritämme olla vahingoittamasta enää ketään. Luulisin, että useimmille tämä kohta tulee olennaiseksi puheen kohdalla. Perhepiirissä vanhempien ja lasten tai sisarusten kesken kehittyy usein pahoja tapoja ja käytämme puhettamme aseena. Se on todella kauheaa. Puheen ei koskaan pitäisi olla ase. Joten teemme parhaamme, emme voi odottaa täydellisyyttä heti, mutta meidän täytyy todella yrittää olla vahingoittamatta ketään enää koskaan.

 

Ja sitten sangha, hyvät ystävämme, he ovat ne, joiden tulisi auttaa ja opastaa meitä. Käytännön ohjeena sanotaan suoraan, että jos viettää aikaa vääränlaisessa seurassa ja huomaa muuttuvansa huonommaksi ihmiseksi, pahat tavat ottavat vallan ja hyvät ominaisuudet kaikkoavat. On parempi pysyä erossa sellaisista kumppaneista, kunnes on tarpeeksi vahva olemaan heidän seurassaan ilman, että joutuu heidän vaikutuksensa alaiseksi. Toivon ettei teillä ole monia sellaisia ystäviä, mutta jos on, ajatuksena on tehdä ensin työtä itsensä kanssa, jotta saa tarpeeksi voimaa auttaa heitä oikeasti.

 

Siinäpä pieni sopimuspräntti suurin piirtein olikin. Kun Rinpoche antaa turvautumisvalan, hän pyytää turvautujia myös noudattamaan viittä sääntöä 24 tuntia seremonian jälkeen. Tavallisesti nämä viisi sääntöä ovat erillinen kokonaisuus. On turvautuminen, säännöt ja bodhisattvavala. Nämä viisi asiaa, joita meitä pyydetään noudattamaan, ovat tappamisen välttäminen – mikä ei varmaankaan ole kovin vaikeaa, kun ei vielä ole hyttyssesonki. Varastamisen välttäminen, valehtelun välttäminen – se tarkoittaa valehtelua oman edun nimissä. Seksuaalisten väärinkäytösten välttäminen, joka 24 tunnin ajan merkitsee pidättäytymistä. Ja ei huumaavia aineita, mikä sisältää alkoholin, huumeet ja tupakan. Lääkärin määräämät lääkkeet tietenkin otetaan.

 

Meillä on vielä 10 – 15 minuuttia aikaa käydä läpi seremonia. Se on hyvin yksinkertainen. Siinä toistetaan turvautumisen kaava Rinpochen perässä tiibetin kielellä. Sitä ennen turvautumisvalaa pyydetään ja se tehdään englanniksi. En tiedä tarvitsetteko käännöksen. Hän pyytää teitä toistamaan sanansa englanniksi. Joten me sanomme: "Please Rinpoche, give me refuge." [Rinpoche, ole hyvä ja anna minulle turva.] Hän pyytää teitä sanomaan nimenne ja toistamme tämän kohdan kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sanotte tavallisen maallisen nimenne.

Sitten, kun pyyntö on tehty, toistamme kuusinkertaisen turvautumisrukouksen tiibetiksi. Ennen kutakin noista kuudesta saatte käännöksen englanniksi ja suomeksi. Kun olemme sanoneet tämän rukouksen, ne henkilöt, jotka ottavat turvautumisvalan nyt ensimmäistä kertaa, tulevat eteen Rinpoche luo yksi kerrallaan ja seuraa tukanleikkuuseremonia. Jos olette jo turvautuneet, mutta haluatte uudistaa ja vahvistaa sitä, se käy päinsä. Toistatte rukoukset tiibetiksi, mutta teidän ei tarvitse tulla tukanleikkuuseremoniaan. Kun uudet turvautujat tulevat eteen, Rinpoche tekee muutamia eri asioita. Ensinnäkin hän leikkaa pienen palan tukkaa – älkää huoliko, ette näytä yhtään erilaisilta sen jälkeen!

   

Kun olimme Zimbabwessa aiemmin tänä vuonna ja Rinpoche antoi turvautumisvalan, myöhemmin huomattiin, että useimmat naisista käyttivät peruukkeja. Heillä on lyhyt ja harva tukka ja heidän kallonsa näkyy, joten aika köyhätkin ihmiset omistavat peruukin. Eräs turvautujista otti peruukin pois Rinpochen luokse tullessaan ja silloin oivalsimme, että olimme antaneet turvan peruukeille! Afrikan edustajamme Rob Nairn virkkoi: ”Heillä on peruukit, mitäs siihen sanot?” Rinpoche vastasi: ”Leikkaan tietämättömyyden voimat poikki.”

 

No niin, hän leikkaa vertauskuvallisen hiuskiehkuran. Näin tehdään, koska kun historiallinen Buddha luopui prinssinä olosta, hän leikkasi hiuksensa poikki miekallaan. Tuolloin tukka, tapa jolla se oli kammattu ja koristeltu, oli merkki sosiaalisesta asemasta, joten hänellä oli prinssillinen kampaus. Ja kun hän leikkasi sen pois, se ei ollut vain merkki kauneudesta luopumisesta, hän luopui maallisesta kuninkaallisesta elämästään. Meille tämä ele on symbolinen tapa osoittaa, että seuraamme Buddhan viitoittamaa tietä.

 

Sen jälkeen Rinpoche kaataa muutaman tipan vettä päänne päälle, ja se on merkki puhdistautumisesta, vanhan poispesemisestä, tien raivaamisesta uudelle. Hän antaa yleensä siunauksen omalla pyhäinjäännösrasiallaan ja sitten hän antaa teille kortin, jossa on uusi, buddhalainen nimi.

 

Siinä kaikki. Kun kaikki ovat käyneet prosessin läpi, istuudumme. Sitten käymme toisen kerran läpi pyynnön ja kuusinkertaisen turvautumisrukouksen. Kun hän tällä kertaa pyytää teitä sanomaan aluksi nimenne, sanotte buddhalaisen nimenne. Unohdin sanoa, että jos olette ottaneet turvautumisen aiemmin ja teillä on jo nimi, sanotte sen kummallakin kerralla.

 

Kun toistatte kuusinkertaista turvautumisrukousta nyt uudelleen, teidän tulisi tuntea, että olette todella saaneet perinteensiirron kaikilta buddhilta valan vastaanottajan, Rinpochemme kautta. Lopuksi hän pyytää, että istuisimme hiljaa hetken ja pohtisimme tapahtunutta sekä päättäisimme haluammeko ottaa viisi sääntöä noudatettaviksi pitemmäksi ajaksi kuin 24 tunniksi, esimerkiksi viikoksi, kuukaudeksi, 3 – 4 kuukaudeksi tms.

 

Ja sitten, hetkellä jolloin todella vastaanotatte turvautumisvalan, Rinpoche napsauttaa sormiaan. Joten jos haluatte tietää tarkan ajan, katsotte kelloa. 30 vuoden päästä voitte sanoa: ”Elämäni paras hetki oli…” Sitten hän sanoo tob nye do, mikä tarkoittaa: ”Oletteko ymmärtäneet, mitä olette juuri tehneet?” Teidän tulee vastata kyllä, mutta sanomme lekso, ja se tarkoittaa ”erinomaista,” se on tiibetin kielen vastine sanalle ”hienoa”.

 

Kun turvaudutte, teistä tulee buddhalaisia ja siinä kaikki. Teille ei muodostu mitään velvoitteita kagyu-perinnettä tai Rinpochea kohtaan. Olette vain turvautuneet Buddhaan, dharmaan ja sanghaan, guruun, jidamiin ja dharmansuojelihoihin. Tietenkin eräänä päivänä saatatte haluta solmia syvemmän yhteyden perinteeseen ja mestariin ja voitte tehdä niin, mutta se tosiasia, että olette turvautuneet Rinpocheen ei mitenkään edellytä sitoutumista juuri häneen ja hänen edustamaansa perimyslinjaan. Te vain astutte sisään buddhalaisuuden suureen puutarhaan. Riippuu itsestänne, minkälainen buddhalaisuuden muoto toimii teidän kohdallanne. Teillä on paljon aikaa tutkia sitä. Onko kysymyksiä?

 

Kysymys: Olen opiskellut buddhalaisuutta noin kymmenen vuoden ajan ja se on ollut keskeinen mielenkiinnon kohteni. En kuitenkaan ole toistaiseksi turvautunut. Tuntuu, että olen kokeillut ja testannut erilaisia opetuksia niin paljon, että nyt on aika turvautua. Mutta on silti joitakin perusopetuksia kuten karma ja jälleensyntyminen, joista en ole vakuuttunut, en tiedä ovatko asiat todella niin. Toisaalta tietyt opetuksen puolet, kuten absoluuttinen totuus viehättävät minua valtavasti ja tietenkin myös valovoimaiset opettajat, joten voinko turvautua Buddhaan ja dharmaan, vaikka en vielä ole varma joistakin asioista?

 

Ken Holmes: Ehdottomasti. Näiden kysymysten pohdinta on osa dharman polkua. Yleensä löydämme ajattoman viisauden aikaa myöten. Matkalla kohti viisautta on portaita. Yksi niistä on selventää omassa mielessä sitä, mitä Buddha älyllisesti opettaa. Varmistamme, että olemme ymmärtäneet asiat kunnolla. Sitten on toinen taso, jolloin pohdiskellaan epäselviä kohtia: onko asia totta, onko siinä järkeä minun mielestäni, tuntuuko minusta itsestäni samalta. Tällä tasolla haihtuvat epäilykset ja se on erittäin tärkeä vaihe. [Kolmas taso on mietiskely. Toim. huom.]

 

Joten mitään ongelmaa ei ole, ja joka tapauksessa on olemassa monia buddhalaisia perinteitä. Ne eivät ole kaikki samaa mieltä kaikesta teoriassa tai ne painottavat eri asioita. Buddhan tietä seuratessasi pääasia on ottaa selvää mitä Buddha teki löytääkseen totuuden ja mikä sitten onkin totuus, se on dharmaa. Se ei ole dharmaa, koska se on kirjoitettu kirjaan tai se on selitetty sanallisesti. Jos se on totta, se on dharmaa, niin se on.

 

Rinpoche lainasi eilen puheessaan Hänen pyhyytensä Dalai laman sanoja siitä, mikä on Buddha. Buddha on joku, joka on hiuksenkärjistä varpaankärkiin asti sataprosenttisen myötätuntoinen tai joku, joka etsii sitä, mikä on todella totuus. Se on helppo sanoa, mutta sen käsittäminen, mitä viisaus ja myötätunto todella merkitsevät, vaatii pitkän matkan.

 

Yksi asia, josta unohdin puhua, ovat lahjat. Ihmiset voivat tuoda lahjaksi valkoisen liinan, khatan, tai jonkin muun lahjan, ja yleensä ottaen sanotaan, että turvautumisen yhteydessä on hyvä aina antaa lahjoja. On hyvä antaa jotain, mihin on erityisen kiintynyt, joka lahjana tässä tai antaa se pois jollekulle muulle, koska takertumisen vähentäminen on keskeinen osa buddhalaista polkua.

 

Käytännössä kirjoissa sanotaan: ”Jos annat lahjan, niitä on kahdenlaisia.” On lahjoja, joita annetaan alttarilahjoina pyhäkköön, jossa turvautuminen tapahtuu. Toisinaan ihmiset tuovat kukkia, suitsuketta ja kaikenlaisia esineitä tarjottimella. Nämä lahjat tuodaan temppeliin ennen seremoniaa. Jos haluatte antaa henkilökohtaisen lahjan seremoniaa johtavalle lamalle, se annetaan yleensä seremonian päätteeksi. Kun kaikki on saatu päätökseen, ihmiset tulevat ja tuovat lamalle valkoisen liinan, jonka hän antaa yleensä takaisin ja toisinaan lama antaa pienen lahjan suojelukseksi.

 

Usein ihmiset unohtavat ohjeet ja tuovat liinan siinä vaiheessa, kun tukkaa leikataan, mutta sitä ei tosiaan tarvita siinä vaiheessa. Joten älkää kantako siitä niin paljon huolta, tilanne on hyvin rento.

 

Kysymys: Ennen vanhaan olin kiinnostunut myös muista filosofioista ja uskonnoista, mutta palasin yhä uudelleen buddhalaisuuden pariin. Se on opiskelun tie. Voiko totuuden palasia etsiä jopa buddhalaisuuden ulkopuolelta buddhalaisuus pääoppaana, mitä mieltä olette tästä?

 

Ken Holmes: Haluaisin antaa tähän vastauksen kahdesta eri näkökulmasta. Toinen on etiikan kannalta ja toinen käytännön kannalta. Eettisesti buddhismi ei sulje pois mitään, mikä auttaa meitä lisäämään viisauttamme ja huolehtivaisuuttamme. Monet buddhalaiset oppineet ovat olleet erittäin tiedonjanoisia ja etsineet vastauksia kaikkialta voidakseen lisätä ymmärrystään. Mutta käytännöllisesti katsottuna elämä on lyhyt ja tieto loputonta ja opettajamme sanovat, että jos todella haluat edistyä ja muuttua, sinun on löydettävä yksi tie ja seurattava sitä, mikä tie se sitten onkin. Joka päivä meillä on tietty määrä minuutteja ja meidän on valittava mitä niillä teemme. On jokaisen oma päätös, onko tarpeen omistautua älyllisille asioille vai ei.

 

Kysymys: Olen turvautunut aiemmin useaan kertaan ja pohdin voisinko kuitenkin pyytää Rinpochelta nimen. Onko se ahneutta vai sopivaa tässä seremoniassa?’

 

Ken Holmes: En ole siitä varma, luultavasti se käy hyvin päinsä, mutta tarkistan asian. Tunnen ihmisiä, joilla on pari turvautumisnimeä sekä luostarivalan mukana tuleva nimi ja silti heistä tuntuu, että he eivät ole saaneet oikeaa nimeä! Voit sanoa minulle minkä nimen haluaisit ja kerron Rinpochelle… (naurua). Pääasia on, että nimen tulisi auttaa sinua vahvistamaan turvautumista ja saada tuntemaan, että nyt olet polulla.

 

Kysymys: En tupakoi, mutta entä jos menen tänä iltana paikkaan, missä muut ihmiset polttavat? 

 

Ken Holmes: Kyllä voit mennä.

 

Kysymys: En ole hyvä tiibetin kielessä, joten tuntuu epävarmalta toistaa rukouksia tiibetiksi. Saammeko käyttöömme tekstin?

 

Ken Holmes: Ette, mutta teemme ne sana sanalta, niin että tiedätte sanojen merkityksen. Rinpoche uskoo syvästi perinteeseen ja hän sanoo, että hän on saanut perinteensiirron turvautumisvalojen antamiseen tiibetin kielellä. Hän ei ole saanut transmissiota englanniksi, joten siksi hän tekee seremonian tiibetiksi.

 

Kysymys: Olen lukenut kirjan kagyu-linjasta ja sen guruista, ja siinä sanotaan, että teidän tulisi kunnioittaa guruanne absoluuttisesti. Jos hän siis sanoo jotain, en voi olla toista mieltä, mutta toisaalta meillä saa olla oma mielipiteemme. Voisitteko selittää tätä vastakohtaisuutta?

 

Ken Holmes: Suhde oppilaan ja gurun välillä kehittyy vähitellen aikaa myöten. Guru ei pyydä sinua tekemään asioita, joita et kykene tekemään. Kun ihminen voi tehdä sen, mihin viittasit ja seurata opettajan neuvoja absoluuttisesti sekä pitää hänen puhettaan Buddhan puheena, siitä on valtavasti hyötyä, koska tavallisesti läsnä on silloin erityinen energia. Elämä voi olla hyvin mielenkiintoista, kohtaamme usein oman tietämättömyytemme, ongelmia ja [pahoja] tapoja, ja täydellinen luottamus guruun auttaa selviämään noista ongelmista ja tavoista. Joten kun joku todelle yltää sille tasolle ja pystyy toimimaan siellä, siihen liittyy tietynasteinen sitoutuminen. Guru ei odota sitä ihmisiltä, jotka eivät siihen vielä pysty, ja useimmat eivät pysty. Tämä on yleinen vastaus. Mitä Akong Rinpocheen tulee, hänen mukaansa sellaista ongelmaa ei ole, koska hänellä ei ole yhtään oppilasta, hänellä on vain ystäviä.

 

Jakakaamme onnemme kaikkien muiden olentojen kanssa ja erityisesti niiden kanssa, jotka turvautuvat tänään, toivokaamme, että heille tämä on todella hieno kokemus. Oma toiveeni on, että he saavuttavat valaistumisen ennen minua ja minusta tulee heidän ensimmäinen oppilaansa.

 

Sö-nam de-yi tam-che zig-pa nye

tob-nay nyay-pay dra-nam pam-chay nay

jay-ga na-chi ba-lab dru-pa ye

si-pay cho-lay dro wa drol-war sho.

 

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani tietoisuuden kaikesta, voittavani pahuuden itsessäni

ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

© Rokpa Trust

 

Muut opetukset Helsingissä: Buddhalaisuutta käytännössä ja Lääkäribuddhan initiaatio

Linkkejä: Turvautuminen

Kotisivu