|
ROKPA
Keren, nuorin lähettiläämme
Suomennos ROKPA INTERNATIONALIN uutislehdestä no 28 (marraskuu 2008) Alkuperäinen julkaisu (englanniksi, pdf)
Perustason huolto, jota pidämme länsimaissa taattuna on tuntematon käsite Tiibetissä ja Nepalissa, missä tuhannet lapset joutuvat elämään kaduilla. Terveydellisistä tai taloudellisista syistä heidän vanhempansa eivät voi huolehtia heistä, ja usein he jäävät oman onnensa nojaan. Tai he kuolevat – monesti tauteihin, jotka voitaisiin parantaa, jos vain olisi rahaa perusterveydenhoitoon. Seuraukset järkyttävät: kolmevuotiaat kodittomat lapset käyvät eloonjäämiskamppailua kovilla kadulla! Nämä lapset haistelevat liimaa nälkäänsä ja hytisevät yhdessä öisin pimeillä kulmilla muiden katulasten ja koirien kanssa, jotta eivät jäätyisi kuoliaiksi. Tästä alkaa ROKPAn työ: näiden hylättyjen lasten ja heidän avuttomien vanhempiensa auttamisesta. Siksi että maissa kuten Tiibet ja Nepal hyvinvointi on edelleen vieras käsite.
Me ROKPAssa emme usko siihen, että meidän pitäisi käyttää hyväksi ihmisten pahaa omaatuntoa, jotta he tekisivät lahjoituksia. Uskomme kuitenkin, että jokainen – sinä, minä, me kaikki – kuulumme perheeseen: ihmiskunnan perheeseen. Varsinkin tällaisina aikoina, kun kriisi ravistelee meitä, meillä kaikilla on lisääntynyt tarve tukeutua uusiin arvoihin. Se tarkoittaa myös sitä, että osoitamme solidaarisuutta köyhimmistä köyhimmille. Luotan siihen, että tuette voimakkaasti perheemme jäseniä, erityisesti lapsia Tiibetissä. Heidän hätänsä on suuri ja he tarvitsevat sinua!
Pyydän, että lukisitte tämän uutislehden nämä ajatukset mielessänne. Joulun tullen kannustamme teitä erityisesti lahjan antamiseen huolimatta – ei, vaan koska on taloudellinen hätätilanne. Toivon teille ja perheillenne onnellista loma-aikaa ja kiitän lämpimästi myötätunnostanne, tuestanne ja ystävyydestänne.
Vilpittömästi teidän
Lea Wyler
Sisältö JOULUTARINA ”Palvele heitä kuin loistohotellin vieraita”
TIIBET Shangri-La – lukutaidottoman opettajan johtama koulu
NEPAL Majatalon Rakentaminen edistyy Nepalissa
SVEITSI ROKPAn nuorin hyväntahdon lähettiläs
ROKPA INTERNATIONAL
MIKSI ROKPA? Otto C. Honegger lastenkodissa
Kaikki kuvat / All photographs: © ROKPA INTERNATIONAL
”Palvele heitä kuin loistohotellin vieraita!”
Joulu lähestyy. Silloin kun me juhlimme perhepiirissä ja ystävien kesken hyvän aterian äärellä miellyttävässä ja juhlavassa kynttilänvalossa, jääkylmässä Tiibetissä ja Nepalissa nälkää näkevät katulapset, sairaat ja kodittomat taistelevat elämästään. Kuuntele sydäntäsi ja lahjoita anteliaasti tri. Akong Tulku Rinpochen ja Lea Wylerin hyväntekeväisyysprojektiin. ROKPAlle antamasi lahja menee suoraan ihmisille, jotka eniten sitä tarvitsevat ja auttaa heitä suurimmalla mahdollisella arvokkuudella.
Felizitas Gräfin von Schönborn
”Paikassa, jossa kukaan ei ole ’ihminen’, SINUSTA voi tulla inhimillinen,” on motto, jonka Veit Wyler välitti tyttärelleen Lea Wylerille. Hän palveli sotilaana toisessa maailmansodassa Graubündenissa ja näki, miten juutalaiset pakolaiset yrittivät tulla vuorten solien kautta Sveitsiin, missä sotilaat pysäyttivät heidät sanoen ”laiva on täysi”. Heidät käännytettiin takaisin, useimmiten varmaan kuolemaan. Lakimiehenä hän löysi pykälän, jossa sanottiin, että sellaista turvapaikanhakijaa, jonka päällä oli osa sveitsiläistä sotilaspukua, ei voinut kieltää tulemasta maahan. Niinpä hän kerta toisensa jälkeen antoi pakolaisille yön pimeydessä sotilaspukunsa takin, vyön tai hatun auttaakseen heitä pakenemaan Saksasta. Häntä rangaistiin siitä monta kertaa, mutta hän onnistui pelastamaan ihmishenkiä.
”Muiden auttaminen on paras tapa auttaa itseäsi!”
Lea Wylerin perheessä on pitkä perinne auttaa hädänalaisia. Hänen isovanhempiensa kotona ruokittiin ja vaatetettiin kerjäläisiä. Hänen isoäitinsä nimi oli ylimpänä listassa, joka kiersi apua etsivien parissa. Lea Wylerin perhe oli keskiluokkainen. Koulutoverit haukkuivat häntä ”juutalaissiaksi” joten hän oppi lapsena, miltä tuntuu olla syrjitty. Tri Akong Tulku Rinpoche, jonka kanssa hän ja Veit Wyler perustivat ROKPAn vuonna 1980, opettivat hänelle lauseen, jolla edelleen on Lealle suuri merkitys: ”Muiden auttaminen ja palveleminen on paras tapa auttaa itseäsi.”
Ystävällisyyttä, ei byrokratiaa
Lea Wyler ja Akong Rinpoche tahtovat antaa apua ilman ehtoja, siihen ei liity mitään maailmankatsomusta eikä poliittisia intressejä. ROKPAn projektit saavat yleensä alkunsa niin, että paikalliset ihmiset ehdottavat niitä. Silloin vältytään suunnitteluvirheiltä, joita monissa isoissa humanitaarisissa järjestöissä kohdataan. On tunnettua, että köyhissä maissa, missä yhteiskunnan rakenteet ovat heikkoja, huonosti suunnitellut hankkeet voivat aiheuttaa vahinkoa. On ehdottoman tärkeää toimia hienovaraisesti ja paikallisten tarpeiden mukaisesti. ROKPAssa tilanteet arvioidaan tarkalla paikallistuntemuksella, eikä suurta byrokratiaa tarvita.
Projektit ovat pieniä ja ne suunnitellaan kestävällä tavalla. Eräs ROKPAn perusarvoista on kaikkien ihmisten kunnioittaminen. Jokaista tulisi kohdella suurella ystävällisyydellä ja kunnioituksella. Lea Wyler ottaa tämän aivan kirjaimellisesti ja toistaa järjestön monille vapaaehtoistyöntekijöille yhä uudelleen: ”Anna ihmisille ruokaa niin kuin palvelisit loistohotellin vieraita!”
Kohtele hädänalaista naista kuin kunniavierasta
Lea Wyler oppi tämän asenteen äidiltään, Katja Wyler-Saltenilta. Eräänä päivänä rouva Tschudi, pennitön nainen seisoi heidän etuovellaan. Tällä naisella oli aina yllään samat vaatteet. Monesta paikasta parsittu takki, karheat sukat ja puhki kuluneet saappaat. Kädessään hän kantoi vanhaa muovikassia. Lea oli kuullut vanhemmiltaan, että rouva Tschudi oli nähnyt paljon parempiakin päiviä, ennen kuin hänet vietiin Tshekin tasavaltaan Theresienstadtin keskitysleirille. Kaikki, mitä rouva Tschudi nyt omisti, mahtui kahteen juuttisäkkiin, joissa tavallisesti kuljetettiin hiiliä. Ne olivat varastossa Zürichin rautatieasemalla. Kodittomana hän vietti yöjunissa, koska viranomaiset olivat antaneet hänelle yleisen junalipun. Matkoillaan Sveitsin halki hän osti vanhoja kirjoja, joiden sisällä oli pitsisomisteet. Ne hän leikkasi irti hyvin varovasti pienillä saksilla ja sai hiukan tuloja myymällä pitsit.
Lea Wylerin äiti tervehti rouva Tschudia lämpimästi: ”Voi rouva Tschudi, tietäisittepä miten iloinen olen siitä että olette täällä. Olette taas kerran tullut juuri sopivalla hetkellä. Huomenna olen menossa tärkeälle vierailulle. Olen miettinyt päiviä, mitä veisin tuliaisiksi. Ja nyt te tulitte näiden pitsien kanssa. Voisitteko neuvoa, millainen pitsi sopisi parhaiten lahjaksi?” Äidin ääni kuulosti lämpimältä ja kirkkaalta. Hän antoi aikaansa tälle nuhjuisesti pukeutuneelle naiselle ikään kuin sillä hetkellä maailmassa ei olisi ollut mitään sen tärkeämpää kuin kohdella rouva Tschudia kunniavieraan tavoin.
Halveksunta on kaikkein kauheinta
Köyhtynyt katukauppias sai istuimen parvekkeelta ja hänelle tarjoiltiin erikoisateria perheen parhailta lautasilta. Hän alkoi hitaasti syödä pieniä paloja. Hän ei halunnut kenenkään tietävän, että hän oli syönyt tuskin mitään sinä päivänä. Lopulta rouva Tschudi lähti. Kun pikku-Lea näki, miten lopen uupunut hänen äitinsä oli tämän vierailun jälkeen, hän ihmetteli: ”En ymmärrä. Miksi kutsuit tämän naisen, jos hän väsyttää sinua niin paljon? Olisit voinut vain antaa rahat ovella. Eikä tällaista vanhaa pitsiä kukaan halua.” Hänen äitinsä suoristi selkänsä ja vastasi: ”Sinulla, rakas lapsi, ei ole aavistustakaan siitä, mitä tämä nainen tarvitsee eniten rahan lisäksi. Näet omin silmin miten ihmiset kohtelevat häntä kaltoin. He joko ajavat hänet karkeasti pois tai antavat hiukan rahaa ja lähettävät matkoihinsa. Ei ihmisille voi antaa pelkkää rahaa. Heille on annettava tunne, että he ovat tervetulleita ja arvostettuja. Rouva Tschudi kärsii rakkauden ja hyväksynnän puutteesta yhtä paljon kuin rahan puutteesta.”
Anna koulutuksen lahja!
1800-luvun alkupuolella sveitsiläinen opettaja Johann Heinrich Pestalozzi kirjoitti jotain, mikä voisi olla suoraan ROKPAn esitteestä: ”Koulun tarkoituksena pitäisi olla ihmisten vahvistaminen ja auttaa heitä auttamaan itseään.” ROKPA ponnistelee parantaakseen tyttöjen ja poikien elämänoloja erityisesti koulutuksen kautta Nepalissa ja Tiibetissä. Nykyaikainen koulutus voi auttaa nuoria pois köyhyyden noidankehästä.
65 euron lahjoituksella – voit ostaa koulutarvikkeet yhdelle lapselle vuodeksi ja lisäksi antaa uuden takin ja terveydenhoidon. 400 euron lahjoituksella – voit rahoittaa koko vuoden koulutuksen lapselle Tiibetissä. 800 euron – voit rahoittaa lapsen koulutuksen ja ruoan vuodeksi.
Anna kulttuuri-identiteetin lahja!
Vanhat perinteet ovat kulttuurin sydän ja jokainen kulttuuri on osa ihmiskunnan tärkeää perintöä, joka täytyy kaikin keinoin säilyttää. Kulttuurin ja uskonnon peruspilareiden uudelleen rakentaminen, säilyttäminen ja vahvistaminen Tiibetissä on ehdottoman tärkeää, yhtä olennaista kuin ruokahuolto, lämmin koti, vaatteet ja koulutus. Siksi ROKPA tukee projekteja, jotka edistävät kulttuurikohteiden suojelua, esimerkiksi harvinaisten lääketieteellisten kirjoitusten säilyttämistä ja stupien sekä Guru Rinpochen patsaiden rakentamista.
Kiitämme lahjoituksestasi. Voit ohjata sen tiettyyn kohteeseen laittamalla viitteeseen projektin numeron: Terveydenhoito, numero 7600 Koulutus, numero 8400 Kulttuurin säilyttäminen, numero 9070
Tili 141930-720844 (Nordea), saaja Rokpa Finland ry
Etelä-Suomen lääninhallitus on 20.10.2008 myöntänyt Rokpa Finland ry:lle luvan varainkeräykseen ajalle 23.11.2008 - 22.11.2010 koko maahan Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Luvan numero: OKH541A.
ROKPA Tiibetissä Shangrila – lukutaidottoman opettajan johtama koulu
Shangrila on tosiaan olemassa. 75 tiibetiläistä köyhää ja orpoa lasta käy koulua täällä, Dechenin vuoristoseudulla Khünpenissä.
Marie-Luce Le Febve de Vivy
Johtajaopettaja Aniju (keskellä) ottaa kouluun myös kehitysvammaisia lapsia, sellaisia kuin Tsering (oikealla rumpua soittamassa).
Tämä on yksi niistä ihanista tarinoista, jotka kuvaavat niin hyvin ROKPAn antamaa apua. Aniju, 37-vuotias kulkukauppias köyhästä paimentolaisperheestä Dechenistä päätti eräänä päivänä perustaa koulun. Matkoillaan hän oli nähnyt, miten luku- ja kirjoitustaidottomuus tekee elämästä hankalaa. Hän ei ollut koskaan käynyt koulua, samoin kuin suurin osa ihmisistä siellä päin, mistä hän oli kotoisin.
Lapsena hän paimensi vuohia. Aniju ymmärsi, miten tärkeää koulutus ja akateemiset opinnot ovat elämässä eteenpäin pyrkivälle. Dechenin maakunnassa asuvista tiibetiläisistä suurin osa oli luku- ja kirjoitustaidottomia. Siksi hän halusi auttaa tämän alueen lapsia perustamalla tiibetiläisen koulun. Saatuaan virallisen luvan hän aloitti yhdessä tiibetin kielen opettajan ja kolmen oppilaan kanssa. Seitsemän kuukautta myöhemmin oppilaita oli 25. Aniju, tavallinen mies jolla oli suuri sydän mutta vähän rahaa, oli saavuttanut omat rajansa ja kääntyi siksi ROKPAn puoleen.
Dechenin alue
Dechenin autonominen alue on kiinalaisen Yunnanin maakunnan luoteiskolkassa. Siellä asuu noin 330,000 ihmistä, joista kolmannes on tiibetiläisiä. Alue on jaettu kolmeen hallinnolliseen alueeseen: Weixi, Shangrila ja Dechen. Dechenissä on 60,000 asukasta, joista 95 % on tiibetiläisiä. Tästä syystä ROKPAn puheenjohtaja tri Akong Tulku Rinpoche painottaa tiibetin kielen ja kulttuurin säilyttämistä siellä, niin kuin kaikissa muissakin ROKPAn kouluissa.
Laaja koulutus johon kuuluu myös käsityötaitojen oppiminen
Khünpenin koulu Shangrilassa on saanut ROKPAn tukea vuodesta 2000 alkaen joka vuosi. Siellä on nyt kymmenen ammattitaitoista opettajaa, kokki ja luultavasti maailman ainoa johtajaopettaja, joka ei osaa lukea – Aniju! Kaikki 57 oppilasta opettelevat tiibetin kielen luku- ja kirjoitustaidon lisäksi kiinaa ja englantia. Muita aineita ovat matematiikka, biologia, viestintä, urheilu, tiibetiläiset kansanlaulut ja -tanssit. Koulu innostaa myös käsityöammatteihin erikoistuvia: savenvalajia, puuseppiä ja matonkutojia. Viime vuodesta alkaen yläasteella on voinut opiskella myös tiibetiläistä lääketiedettä.
Oppilaat innokkaita tartumaan tilaisuuteen
”On aina ilo vierailla tässä eloisassa koulussa,” sanoo ROKPAn varapuheenjohtaja Lea Wyler. ”Se sijaitsee suhteellisen syrjäisessä paikassa vuoristossa, missä ei ole muuta kuin tämä koulu, joten lapset ovat erityisen vastaanottavaisia.” Koska (orpo)lapset tulevat kaukaa ja lähimpään kylään on koulusta yli puolen tunnin ajomatka, sekä oppilaat että opettajat asuvat Shangrilassa. He nukkuvat yksinkertaisissa makuusaleissa ja ruoka koostuu pääasiassa ohrajauhoista (tiibetiksi tsampa) sekä voiteestä. ”Lapset voivat hyvin. Usein näyttää, että he sairastavat vähemmän kuin me, vaikka he ovat alkaneet saada vasta nyt silloin tällöin tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja munia, kun ROKPA auttaa heitä,” Lea Wyler kertoo. Tässä ainutlaatuisessa vuoriston keskellä sijaitsevassa rauhan tyyssijassa lapset oikein kukoistavat.
Lukutaidottoman johtajaopettajan Anijun opetusfilosofia on jo osoittautunut menestykseksi. Ensimmäiset lapset ovat saaneet päästötodistuksen ja jatkaneet opintojaan muualla. Yksi opiskelee taloustieteitä ja tietotekniikkaa yliopistossa. Neljä opiskelee tiibetiläistä lääketiedettä ja kuusi on sihteeriopistossa. Kaksi on korkeakoulussa. Ilman Anijun rohkeutta nämä lapset turvautuisivat todennäköisesti kerjuuseen kuten vanhempansa ja isovanhempansa. Kiitos ROKPAn tukijoiden anteliaisuuden heillä on nyt mahdollisuus saada hyvä työ.
Lapset nukkuvat yksinkertaisissa makuusaleissa.
He oppivat myös käsitöitä, kuten puun koristekaiverrusta.
Tue ROKPAn koulua Shangrilassa
65 euroa tukee yhtä lasta 3 kuukauden ajan 400 euroa kattaa koulukulut ja vaatteet vuodeksi. 800 euroa kattaa koulukulut ja vaatteet vuodeksi ja lisäksi asumisen, koulutarvikkeet ja matkakulut kotiin lomien aikana. Avustukset viitteellä Khünpenin koulu, projekti 7318
Tili 141930-720844 (Nordea), saaja Rokpa Finland ry
Eurooppalaisia ROKPAn vapaaehtoistyöntekijöitä kurssilla Zürichissä. Vasemmalta oikealle Anna Zubrzycki, Lea Wyler, Annick Nevejan, Alexandra Pixley ja Barbara Pfeiffer. Takana Pim Willems.
ROKPA Tiibetissä Vaikealla matkalla
ROKPAn eurooppalaisen johtotiimin jäsenet käyvät tarkastamassa jokaisen projekti vähintään kerran vuodessa paikan päällä. Näin varmistetaan, että lahjoitusvarat käytetään tehokkaasti ja lahjoittajien toiveiden mukaan. Vapaaehtoistyöntekijät käyttävät loma-aikaansa auttaakseen tässä aikaa vievässä työssä Tiibetissä.
Marie-Luce Le Febve de Vivy
Nyt ei todellakaan ole ihanteellinen aika matkustaa Tiibetiin. ROKPAn puheenjohtaja tri Akong Tulku Rinpoche ja varapuheenjohtaja Lea Wyler ajavat jeepillä halki Tiibetin ylängön 4000 m merenpinnan yläpuolella jäätävässä ilmanalassa vieraillakseen yli 120 Rokpa-projektissa. Ne sijaitsevat satojen kilometrien päässä toisistaan hylätyssä autiomaassa kuoppaisten kärryteiden varrella ja matkalla on sekä kuohuvia koskia, että lumisia vuorensolia. Huolimatta ponnisteluista, joita työ vaatii, kourallinen vapaaehtoisia länsimaalaisia seuraa ROKPAn joukkuetta. He tekevät sen loma-aikanaan ja lisäksi vielä maksavat omat matkakulunsa.
Annick Nevejan (43) on taiteilija ja johtaa omaa yritystä Amsterdamissa. Hän aikoo viettää Tiibetissä kuusi viikkoa. Muiden vapaaehtoisten tavoin hän kirjoittaa raportteja ja ottaa valokuvia dokumentoidakseen ROKPAn työtä. Tämä on hänen toinen matkansa Tiibetiin. Hän oli Akong Tulku Rinpochen mukana vuonna 2004. ”Koska olen pitkä, minusta tuntui epämukavalta olla tiibetiläisten keskuudessa,” hän muistelee. Mutta Annickille matkasta tuli elämys. ”Olen tullut seikkailuhenkisemmäksi ja ylittänyt omat rajani. Tiibetissä opin miten voin rentoutua kurjimmissakin olosuhteissa. Opin, että voin tehdä enemmän kuin luulinkaan.” Annick on vakuuttunut, että rikkaiden ja köyhien kohtaaminen antaa jotain kummallekin osapuolelle.
Tällä matkalla hänen mukanaan on 18-vuotias sisarentytär Alexandra Pixley, jota Annick-tädin vapaaehtoistyö on inspiroinut lapsesta asti. Alexandra viettää välivuotta ennen kuin hän aloittaa lääketieteen opinnot. Hän on iloinen siitä, että saa tutustua Tiibetin kansaan, joka elää lähellä luontoa. Nuori ROKPAn kouluttama tiibetiläinen lääkäri Tselha asui Annickin luona Amsterdamissa, ja Alexandrasta oli hyvin mielenkiintoista vaihtaa tietoja. Hän näytti Tshelhalle, miten karttaa luetaan ja Tshelha kertoi hänelle, kuinka lampaita kaitsetaan. Vähän aikaa sitten Alexandra antoi ensimmäisen lahjoituksensa ROKPAlle: tuhat euroa, jonka hänen isoäitinsä oli hänelle luvannut, ellei hän tupakoisi ennen 18. syntymäpäiväänsä.
Teatterifestivaali ROKPAlle
Pim Willems, 53-vuotias psykologi Leidenistä Hollannista on jo neljättä kertaa Tiibetissä. Ensimmäisellä matkallaan hän kohtasi kielimuurin, mutta hän palaa takaisin, koska pitää lämpimästä vastaanotosta ja ihmisten avoimuudesta. Hänkin antaa mielellään aikaansa ihmisille, jotka todella tarvitsevat sitä.
Toinen vapaaehtoinen tiibetinkävijä on Anna Zubrzycki (56) Varsovasta Puolasta. Hän on näyttelijä, ja hänellä on oma teatteriryhmä, joka on auttanut ROKPAa vuosien ajan. Tri Akong Tulku Rinpochen ehdotuksesta hän pystytti katukeittiön vuonna 1994 Lublinin kaupunkiin Puolaan ja onnistui suostuttelemaan kaupungin kolme parasta ravintolaa antamaan aterioita seudun köyhimmille asukkaille. Neljä viimeistä vuotta hän on järjestänyt teatterifestivaaleja heinäkuussa nimellä ”Rohkeat juhlat kulttuurin säilyttämisen puolesta" (www.bravefestival.pl). Tuotto menee ROKPAlle ja 18-vuotias Alexandra Pixley on jo luvannut olla mukana järjestämässä seuraavia festivaaleja.
Uusi pyhiinvaelluskeskus Tiibetissä
Kuudes tammikuuta ROKPAn puheenjohtaja tri Akong Tulku Rinpoche ja Lea Wyler vihkivät uuden suuren Guru Rinpochen patsaan Chöpdrakissa Nangchenissa Itä-Tiibetissä yhdessä tiibetiläisten virkamiesten ja kiinalaisten poliitikkojen kanssa. Patsas on huikea 22-metriä korkea muistomerkki.
Patsaan rakennustyö alkoi vuosi sitten ja sillä on suuri merkitys tiibetiläisille kaikkialla maailmassa. Guru Rinpoche tunnetaan myös nimellä Padmasambhava, Lootuksessa syntynyt, ja häntä pidetään tiibetinbuddhalaisuuden perustajana. Hän on legendaarinen hahmo, joka käytti yliluonnollisia voimia voittaakseen pahat henget ja demonit Lumen maassa, jotta oli mahdollista rakentaa Samye, Tiibetin vanhin buddhalainen luostari (700-luvulla). Sen jälkeen buddhalaisia tekstejä alettiin ensimmäisen kerran kääntää tiibetin kielelle.
Patsas säteilee voimaa laajalle alueelle
Patsas pystytettiin pyhän energian vaikutuspiirissä olevalle paikalle Yushun maakuntaan. Sen vastapäätä on luola, jossa Guru Rinpoche mietiskeli ja missä hän saavutti tärkeitä oivalluksia.
22-metrinen patsas kukkulan päällä on tärkeä vertauskuva. Tässä pitkänomaisessa laaksossa, jota korkeat vuoret ympäröivät, sen voi nähdä useiden kilometrien päästä. ”Guru Rinpochen patsas on uusi tärkeä pyhiinvaelluskohde, jota voi verrata kristittyjen Lourdesiin,” sanoo Lea Wyler. Suuri patsas täytetään arvokkailla pyhäinjäännöksillä ja se säteilee paljon energiaa. Tämä on ensimmäinen yhdeksästä Guru Rinpoche -monumentista, jotka on tarkoitus rakentaa Tiibetin maaperälle.
Uusi vertauskuva houkuttelee paikalle tiibetiläisiä pyhiinvaeltajia, mutta myös muita, muista maista ja muiden uskontojen edustajia. Ihmisiä, jotka näkevät patsaan tärkeänä rauhan symbolina.
Uusi tulonlähde
Paikalliset asettavat toivonsa patsaaseen useammasta kuin yhdestä syystä. Paitsi että sen odotetaan edistävän pyhiinvaeltajien terveyttä ja elonvoimaa, turistivirtojen pitäisi myös tuoda kipeästi kaivattuja tuloja. Tällä alueella, missä ROKPA tukee monia projekteja, mm. orpokotia, on paljon köyhiä ja ilman vanhempia jääneitä lapsia. ”Patsas parantaa koko laakson elämänlaatua,” sanoo Lea Wyler.
Kuvia patsaan rakentamisesta ja pyhittämisseremoniasta
Akong Tulku Rinpoche seremoniassa patsaan peruskiven äärellä.
Nepal Katukeittiö elämänkouluna
18.12.2008 avataan ROKPAn katukeittiö 19. kerran. Se on avoinna joka talvi Katmandussa noin kolmen kuukauden ajan. Tänäkin vuonna mukana on parikymmentä vapaaehtoistyöntekijää länsimaista. He matkustavat Nepaliin omalla kustannuksellaan jakaakseen päivittäin noin 800 lämmintä ateriaa katulapsille ja kodittomille, antavat vaatteita ja osoittavat paikan, minne terveysongelmissa.
Haastattelut: Amy Smith
He tulevat eri puolilta maailmaa työskentelemään ROKPAn katukeittiössä laajentaakseen elämänkokemustaan saamalla elävän kontaktin kansaan. He ovat saaneet tietää tästä ainutlaatuisesta projektista joko internetin tai ystävien kautta. Kolmen kuukauden ajan Boudhassa, lähellä Katmandun keskustaa ROKPA pystyttää pienen rauhan tyyssijan ulkoilmaan. Sen seininä ovat kirkasväriset muoviteltat ja bambukepeistä tehdyt penkit, ja siellä huolehtivaiset vapaaehtoiset jakavat aamuisin tiibetiläistä leipää, kuumaa, mausteista maitoteetä sekä lounaalla riisiä, linssejä ja tuoreita kasviksia nälkäisille lapsille ja aikuisille.
Monelle nepalilaiselle ROKPAn katukeittiö on ainoa keino pysyä hengissä yli kylmien talvikuukausien. Neljä vapaaehtoista, jotka avustivat katukeittiössä viime vuonna kertovat raskaasta työstään – siitä mikä sai heidät hakemaan siihen työhön ja mitä he oppivat. Työ on vaativaa ja usein se antaa odottamia mutta palkitsevia haasteita länsimaisiin mukavuuksiin tottuneille.
Bambupenkeillä seuraavaa ateriaa odottamassa.
”Halusin antaa vastalahjan,” sanoo 71-vuotias Brian Holder Britanniasta. Hän on eläkkeellä oleva autokoulun opettaja, jolla on ollut hyvä elämä. Hän halusi tehdä jotain hyödyllistä. Patikkamatkalla Nepalissa hän kuuli ROKPAn lastenkodista ja päätti tulla auttamaan katulapsia. Ennen kuin hän tuli, monet hänen ystävänsä ihmettelivät: ”Miksi asetat itsesi likoon? Voisit vain lähettää heille rahaa ja jättää asian siihen.” Brian ajatteli eri tavalla: ”Minulla ja vaimollani on ollut hyvä elämä ja on aika antaa jotain takaisin. Itselleni se oli myönteinen kokemus.” Vaikka hänestä oli kiusallista, että astiat täytyi pestä pelkällä kylmällä vedellä, Brianilla on mukavia muistoja työstään katukeittiössä. Hän on jo kertonut projektista ystävilleen.
Katukeittiössä työskenneltyään hän tunsi iloa: ”Minulle se oli niin kuin eräänlaista meditaatiota. Joskus kun katsoin noita ihmisiä silmiin, tunsin yhteyden välillämme, niin kuin katseemme olisivat sulautuneet yhteen.” Hänen vapaaehtoistyönsä on toiminut esimerkkinä perheelle ja ystäville. ”En suosittelisi työtä kelle tahansa. Se on tapa voittaa omia ennakkoluuloja ja oppia todella arvostamaan sitä, mitä meillä on.” Kolmen kuukauden työrupeaman jälkeen hän on kuitenkin väsynyt. ”Kun työskentelee joka päivä koko sydämestään, se käy voimille.”
Mitä on oikea köyhyys
48-vuotias sosiaalityöntekijä Esther Leutwyler tahtoi olla pitkään yksikseen Himalajalla sijaitsevassa maassa. Koska hänellä oli aikaa vain talvisin, hän päätti matkustaa Nepaliin. Ladakh, oka olisi ollut ensimmäisenä hänen listallaan, oli siihen aikaan vuodesta liian kylmä. Koska hän oli mieluummin yhdessä paikassa ja tutustui seutuun paremmin, hän etsi internetistä sopivaa projektia. Hänen kälynsä kertoi hänelle sitten ROKPAsta. ”Olin innoissani siitä, miten todellinen köyhyys kohdataan ja ruvetaan auttamaan.” Esther halusi rikkoa rutiininsa, tuolloin hän oli töissä yksinhuoltajaäitien asuntolassa, hän halusi oppia uutta.
Katukeittiössä hänelle kävi selväksi: ”Arvostan todella sitä, että sain kohdata ihmisiä, vaikka se ei ollut aina helppoa. Pidän tärkeänä, että kohtasimme haasteet yhtenä ryhmänä.” Mitä pidempään hän viipyi, sitä paremmin hän oppi tuntemaan ihmiset. Esther lähti sitten Nepalista Tiibetiin mukanaan tunne, että hän oli tehnyt työssäoloaikanaan jotain valtavan tärkeää.
Lapset saavat katukeittiöstä apua myös perusterveydenhoidossa.
Esimerkki lapsille
Matthieu Rocher, 26-vuotias sairaanhoitaja Ranskasta matkusti Intiassa turistina kolmen kuukauden ajan ja ajatteli, että olisi aika tehdä jotain hyödyllistä. Turistioppaastaan hän löysi monia vapaaehtoistyöntekijän paikkoja. ”Koska työskentelen mielelläni lasten kanssa, olin erityisen innostunut ROKPAn katulapsiprojektista. Hän halusi antaa mieluummin aikaansa kuin rahaa ja päätti tulla töihin katukeittiöön. Koska hänellä oli perustiedot lääketieteestä, hänet pestattiin lääkäriasemana toimivaan telttaan. Se olikin Matthieulle aikamoinen haaste, sillä hän oli aina toiminut suurehkon työryhmän jäsenenä. Nyt kävikin niin, että hän sai vastuun koko teltasta yhteistyössä paikallisten lääkäreiden kanssa. Hänen päätehtäviään oli haavojen hoito ja yskän helpottaminen. Mikä oli hauskinta? ”Kun aloitin työni, joukko lapsia tuli telttaan ja pyysi pillereitä, jotka saisivat heidät kasvamaan yhtä pitkiksi kuin minä.”
Lahjoita ruokaa ja koulutus katulapsillemme!
65 euron lahjoitus riittää yhden lapsen ruokakuluihin koko talveksi. 400 euron lahjoitus riittää yhden lapsen koulukuluihin vuodeksi 800 euroa riittää koulutukseen, ruokaan ja vaatetukseen yhdelle pienokaiselle ROKPAn lastenkodissa.
Otamme lahjoituksenne kiitollisina vastaan. Viite 5002 katulapset tai 5500 lastenkoti.
Tili 141930-720844 (Nordea), saaja Rokpa Finland ry
Kaikilla lapsilla on oikeuksia riippumatta siitä missä he asuvat.
1. Oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti ja ilman syrjintää uskonnosta, rodusta ja sukupuolesta riippumatta. 2. Oikeus nimeen ja kansalaisuuteen. 3. Oikeus terveyteen ja terveydenhoitoon. 4. Oikeus koulutukseen. 5. Oikeus lepoon, vapaa-aikaan ja leikkimiseen. 6. Oikeus saada tietoa, välittää sitä ja tulla kuulluksi. 7. Oikeus väkivallattomaan kasvatukseen ja yksityisalueeseen. 8. Oikeus välittömään apuun katastrofeissa, hätätilassa ja tulla suojelluksi hylkäämisen ja väkivallan uhatessa. 9. Oikeus perheeseen, hyvinvointiin ja turvalliseen kotiin. 10. Oikeus hoitoon vammauduttuaan.
ROKPA on tukenut vammaisia lapsia 28 vuotta perusteena YK:n lasten oikeudet, jotka YK omaksui 20.11.1989.
Mutta se ei riittänyt. Yöllä hän uneksi ROKPAsta ja pyysi sitten kaikilta sukulaisiltaan rahaa, niin että Lean katulapset voisivat käydä koulua ja nukkua lämpimässä vuoteessa. ”Jos he käyvät koulua, he eivät ole köyhiä aikuisina, koska he voivat ansaita jotain,” Keren sanoo.
Kansainvälisessä koulussa, jota Keren käy Zugissa, tämä toisella luokalla oleva lapsi juoksi ylimääräisiä kierroksia sponsorikilpailussa kuultuaan, että kerätyt varat menevät nepalilaisen koulun oppilaille. Jälkeenpäin hän juoksi Lean luo kertomaan hyvät uutiset.
Keren – jonka nimi merkitsee hepreaksi valonsädettä, on päättänyt kerätä ROKPAlle lisää rahaa. Hiljattain kun hänen vanhemmillaan oli vieraita, hän pyysi heiltä lahjoitusta, jotta ”edes yksi lapsi voisi olla onnellinen”.
ROKPA iloitsee kaikista lapsista, jotka seuraavat Kerenin hienoa esimerkkiä! Ole hyvä ja kerro kokemuksistasi info@rokpa.fi.
ROKPA International Lean lapset kirjoittavat
Kosinta Roomassa
”Kun minut hyväksyttiin, sydämeni hypähti ilosta ja silmäni täyttyivät kyynelistä,” hän muistelee. Samoihin aikoihin Frank, joka tahtoi vapaaehtoistyöntekijäksi tiibetiläisten pakolaisten keskuuteen neljättä kertaa, kohtasi ongelmia Pohjois-Intiassa. Väärinkäsityksen vuoksi hänen suunnitelmansa eivät toteutuneet. Silloin eräs ystävä kertoi hänelle naisesta, joka huolehti orpolapsista Nepalissa ja asui samassa majatalossa. Hän oli tosin lähdössä seuraavana päivänä pois.
Vaikka Frank oli väsynyt ja pettynyt, hän kuunteli sisäistä ääntään ja tapasi tämän naisen – Lea Wylerin. Niin hän pääsi auttamaan ROKPAn lastenkotiin. Katukeittiössä hän näki Agneksen ensimmäistä kertaa ja häntä kosketti syvästi tapa, jolla tämä tarjoili ruokaa: ”Hän oli polvillaan ja katsoi jokaista silmiin hymyillen lämpimästi.” Frank ja Agnes rakastuivat toisiinsa, mutta koska Alaskan ja Saksan välillä on suuri välimatka, kielimuuri ja tunteetkin vaihtelivat, Agnes erosi Frankista.
Frank ei tiennyt näkisikö hän Agnesta enää uudelleen. Muutama kuukausi myöhemmin hän oli paluumatkalla Intiasta Alaskaan ja kutsui Agneksen Roomaan. Heti alkajaisiksi Frank vei hänet Trevin suihkulähteelle, missä hän kosi tätä romanttisesti. ”Jos hän olisi kieltäytynyt, olisin lohduttanut itseäni herkullisella jäätelöllä jossakin monista jäätelöbaareista.” Mutta Agnes sanoi KYLLÄ, hymyillen samoin kuin silloin kun hän hurmasi Frankin ensimmäistä kertaa.
ROKPA on tiibetin kieltä ja merkitsee ”auttaa” tai ”palvella”
Honegger kuvasi dokumentin lastenkodin lapsista Filmi kertoo ROKPAn lastenkodista Katmandussa, Nepalissa. Sen teki elokuvaohjaaja Otto C. Honegger, joka sanoo näin: ”ROKPAn lastenkodissa meitä ympäröi joka päivä joukko puuhakkaita lapsia, jotka olivat oivaltaneet, että tämä oli heidän elämänsä suuri tilaisuus. Suuremmat lapset huolehtivat pienemmistä ja tuntui siltä, että oli keskellä hyvin toimivaa laajennettua perhekokonaisuutta.”
Honegger löysi välittömästi oman paikkansa ja sai kuvatuksi ja filmatuksi pienimpiä asukkaita aina kun tahtoi: syödessä, leikin keskellä ja koulussa. ”Minulle jäi kuva, että täällä tehdään hienoa työtä,” hän sanoo.
(Dokumentti nähtiin Sveitsin televisiossa joulukuussa 2008.)
Tarvitsemme apuasi!
Tili 141930-720844 (Nordea), saaja Rokpa Finland ry
|
TIMES 
