|
Rokpa yli 25 vuotta auttamistyötä
Chunga Lhamo valmistui lääkäriksi.
Neljätoista vuotta sitten Droni, Tshela ja Chunga Lhamo olivat kolme orpoa, joille annettiin mahdollisuus mennä Rokpan kouluun Yushussa, Tiibetissä. Viime marraskuussa he ja 46 muuta oppilasta heidän vuosikurssiltaan saavutti tiibetiläisen lääkärin oppiarvon. Koska länsimaiset opettajat vierailivat heidän koulussaan vuosittain kuukausien ajan, he puhuvat englantia kohtalaisen hyvin. Tselha puhui heidän kaikkien puolesta sanoessaan: "Teen kaikkeni maani hyväksi ja autan Rokpaa auttamaan." Kaikki kolme ovat nyt Skotlannissa Edinburghissa saamassa lisäkoulutusta, opiskelemassa englantia ja tietokoneen käyttöä ja erikoisaineena puutarhanhoitoa.
Tämä harjoittelu edesauttaa heitä säilyttämään ja kehittämään tiibetiläistä lääketiedettä. Tiibetissä heidän on määrä johtaa projektia, jossa kasvatetaan uhanalaisten lääkeyrttien taimia luontoon istutettaviksi. Se on osa suurempaa suunnitelmaa kohentaa Tiibetin luontoa, jota avuhakkuut ja yrttien liiallinen keräys on riistänyt.
Sillä aikaa Yushussa yli 200 uutta orpolasta on aloittanut opintonsa Rokpan tuella. Heillä on työlleen omistautuneet opinto-ohjaajat, ja lisäksi lapset pitävät toisistaan huolta esimerkillisesti.
Kova työ palkittiin (ensimmäiset Rokpan orpolapset valmistuivat lääkäreiksi) Orvosta kerjäläisestä tiibetiläiseksi lääkäriksi
Ympäristöongelmat Tiibetissä
Miksi tiibetiläinen lääketiede häviää metsien myötä? (metsitystä eroosioalueilla)NepalMinulle annettiin mahdollisuusLhamu oppi ompelemaan Rokpan naisten työpajassa Katmandussa. Hän valmistaa joka päivä hienoja uusia ompelutöitä ja pystyy nyt pitämään huolta itsestään. "Perheemme oli hyvin köyhä, eikä meillä koskaan ollut kunnon vaatteita. Kuuden vanhana nousin neljältä aamulla viedäkseni vuohet laitumelle. Olin aina väsynyt, ja sain selkäsaunan, jos joku eläimistä pääsi karkuun tai jos nukahdin kesken töiden. Vanhempani eivät pitäneet tarpellisena että menisin kouluun. Kun olin 14-vuotias isosiskoni hankki minulle työpaikan tehtaasta. Teimme työtä aamuviidestä iltayhteentoista ja meillä oli vain tunnin ruokatauko, jolloin sain syödäkseni hiukan riisiä. Työntekijät nukkuivat täpötäysissä tehdassaleissa. Kahdenkymmenen ikäisenä minulle järjestettiin avioliitto ja olin hyvin iloinen. Asuimme aviomieheni vanhempien luona ja hän piti huolta, että minua kohdeltiin hyvin. Sitten päätimme, että hän lähtisi Intiaan hankkimeen rahaa. Hän lähetti minulle rahaa yhdeksän kuukauden ajan. Sitten rahantulo äkkiä loppui ja myöhemmin sain selville, että hän oli kuollut. Anoppi syytti siitä minua. Hän sanoi, että mies ei olisi koskaan jättänyt hyvää vaimoa ja ajoi minut ja poikani pihalle. Ainoa työ jota osasin, oli mattojen solmiminen, joten palasin Katmanduun. Otin lapseni työhön mukaani, ja hän joutui olemaan koko päivän pimeässä pölyisessä huoneessa. Oma terveyteni huononi. Nepalissa naisen on hyvin vaikea elää yksinään, joten hyväksyin työtoverini avioliittotarjouksen. Kolmen vuoden ajan synnytin tyttären joka vuosi, mutta mieheni ei huolehtinut meistä, löi meitä ja saimme nähdä nälkää. Kun hän otti toisen vaimon, jätin hänet, vaikka en lainkaan tiennyt miten tulisimme toimeen. Olin lopen uupunut ja päätäni särki niin, että voin tuskin tehdä työtä. Sisareni kertoi minulle silloin Rokpasta. Muistan miten hermostunut olin, kun menin katukeittiöön. Meille annettiin hyvää ruokaa ja lämpimät, puhtaat vaatteet ja kengät. Siihen saakka lapset olivat kerjänneet stupan edessä. Hengähdin syvään ja kysyin "Lea-äidiltä" voisiko hän auttaa minua löytämään työtä, jotta lapseni pääsisivät kouluun. Hän lupasi auttaa ja äidinrakkaus jota häneltä sain oli sellaista jota en ollut ennen kokenut. Nyt lasteni koulumaksut maksetaan ja työskentelen Rokpan naisten työpajassa. Vähitellen pystyn unohtamaan aiemmin elämässä kokemani kauhut. Olen niin kiitollinen ja kunnioitan Rokpaa valtavasti. Koska sain mahdollisuuden, olen varma että lapseni eivät kohtaa niitä ongelmia joita itselläni oli, ja he voivat myöhemmin huolehtia itsestään koulutuksensa turvin."
Zimbabwe – syvenevä kriisiMaissipuuro, Zimbabwen perusruoka on kallistunut viidestä viiteentoista tuhanteen dollariin yhdessä viikossa. Se on ainoa elintarvike, johon edes työssä käyvillä nyt on varaa. Vihannekset ovat ylellisyyttä, lapset ovat jääneet pois koulusta, eikä terveydenhoitoa pysty maksamaan - no,valtion terveydenhoitohenkilöstö on joka tapauksessa ollut lakossa useita kuukausia. Viimeisimmät poliittiset tapahtumat ovat lisänneet avuntarvetta entisestään. Inflaatio on huima ja yhdellä viikolla ansaitut rahat menettävät puolet arvostaan seuraavaan viikkoon mennessä. Rokpan lääketieteeseen sijoittamilla varoilla on suuroi merkitys HIV-potilaille ja muille sairaille, jotka muuten kuolisivat hoidon puutteeseen, mutta lääkkeiden hinnat nousevat nousemistaan. Ruokavarastot hupenevat myös. Olemme onnistuneet ruokkimaan aids-potilaat maissipuurolla viime viikkojen ajan, mutta orpolapsille ja vammaisille se ei riitä, puhumattakaan muista köyhistä ja kodittomista. Tärkeintä on, että näinä vaikeina aikoina tuemme omia työntekijöitämme. He saavat nyt lounaan, yleensä vain leipää ja voita, sekä bussilipun hätätilanteita varten. Kaikki kestää nyt kaksi kertaa kauemmin kuin
ennen – puhelimet eivä usein toimi. sähköposti ei mene perille ja
sähköt katkeilevat, ruokaa ja poltoainetta pitää jonottaa ja
pankeista saa vain rajoitetun määrän käteistä ulos päivää kohden.
Rokpa verkostoituu ja lähettää ihmisiä muualle hakemaan apua, jota
emme itse voi tarjota. Sitä mukaa kun Zimbabwen tilanne kärjistyy,
tukenne tarve kasvaa ja jokainen kolikko, jonka voitte lähettää,
merkitsee. Tukesi avulla työmme voi jatkua. Avustuskaavake ja luottokorttimaksut (engl.)
|