numero 2/2006   

 

Rokpa

yli 25 vuotta auttamistyötä

 Tiibet              Nepal               Zimbabwe 

 

Tänä syksynä katselemme muutamia Rokpan projekteja lintuperspektiivistä joidenkin vapaaehtoistyöntekijöittemme silmin. Toivomme, että se inspiroi teitä antamaan tukenne meille ja seuraamaan jalanjäljissämme.

Sharon Baxter opetti englantia Tiibetissä viime vuonna Rokpan tukemassa sisäoppilaitoksessa. 150 lasta, iältään 5 - 19-vuotiaita, oli menettänyt joko yhden tai molemmat vanhempansa, ja yleensä ottaen he tulivat hyvin köyhistä oloista. "Tiibet oli kiehtonut minua kauan ja halusin myös tehdä mitä voin auttaakseni."

"On oltava aika seikkailunhaluinen. On siedettävä alkeellisia oloja kuten riukukäymälöitä. En itse kärsinyt siitä, mutta joillekin muille se olisi vaikeaa. Täytyy myös olla omavarainen henkisesti. Jos on seudulla ainoa, joka puhuu englantia pitkähköjä aikoja, voi tulla  yksinäiseksi."

"Minulla oli tuskin yhtään tylsää hetkeä kuuden kuukauden aikana, paitsi talvi-iltoina. Lapset harjoittelivat kansantansseja koulunpihalla ja juhlissa he saattoivat laulaa ja tanssia tuntikaupalla, mikä oli hauskaa. Paikallinen poliisi kutsui minut illalliselle ja pidimme toisillemme puheita seisoaltamme. Hän tahtoi kiittää siitä että olin tullut ja tein vapaaehtoistyötä ja sitten hän myös lauloi. Minun täytyi sitten laulaa vuorostani hänen seurueelleen.

Tapasin erilaisia jälleensyntyneitä pyhiä miehiä, vierailin teltassa missä söin vertatippuvaa makkaraa ja tunsin itseni hyvin rohkeaksi. Kävin myös 'taivashautuumaalla' ja näin siellä joitakin hiustuppoja ja luita. (Tiibetissä ihmisiä haudataan syöttämällä heidän jäsenensä korppikotkille.) Näin jäätyneen järven turkoosinsinisen aamutaivaan ja maailman suurimmat tasangot.

Opetin mitä ihanimpia lapsia, jotka kasvattivat toinen toistaan, pesevät oman pyykkinsä jääkylmässä vedessä ja tulevat luokastaan huoneeseesi, jotta he voisivat pidellä kättäsi.

Neuvoni heille, jotka tätä lukevat on: lähde matkaan! Äskettäin kuulimme, että kuusi koulun oppilasta oli valittu erityiskoulun oppilaiksi hyvien numeroiden perusteella. Yhdeksän kuukauden kuluttua heidät saatetaan valita opintoryhmään, josta valmistuu matkaoppaita." - Sharon Baxter

Lääkäri Anya Adair lähti vapaaehtoistyöhön Edinburghista 

Uutiset Sichuanin luoteiskolkan lääkäripulasta tiibetiläisten keskuudessa kiirivät maailmalle, ja niinpä viime kesänä yhdeksän lääkäriä ja kuusi muuta terveydenhoidon ammattilaista osallistui auttamistyöhön yli kahden kuukauden ajan. He tulivat Kanadasta, Britanniasta ja Italiasta niin pitkäksi aikaa kuin voivat.

 

Tri Anya Adair Edinburghista kertoo heidän työstään: "Tänä kesänä teimme yhteistyötä Yushun läntisen terveysaseman kanssa neljättä vuotta. Kuten ennenkin, se sijaitsi Rokpan orpojen koulussa, mutta nyt meillä oli käytössämme erityisesti tätä tarkoitusta varten tehty rakennus. Se sijaitsee koulun portilla, ylempi kerros on varattu silmäsairauksien hoitoon ja pohjakerros on yleinen terveysasema.

 

 

Tullessamme rakennus ei ollut vielä aivan valmis, lasit puuttuivat ikkunoista ja sähkö. Ensimmäisten päivien aikana siivosimme viisi huonetta ja haimme huonekalut koulun varastosta. Minun ryhmässäni oli neljä lääkäriä, yksi lääkäriharjoittelija, hoitajaharjoittelija, fysioterapeutti, työterapeutti ja kaksi avustajaa. Kääntäjinämme toimi seitsemän orpokodin oppilasta tiibetiläisen lääketieteen koulusta.

 

Veimme mukanamme tarvikkeita, mm. viisi pyörätuolia, joista yksi lahjoitettiin 17-vuotiaalle Soncha Palmolle, jolla on polion aiheuttama halvaus. Viime vuonna kun näimme hänet, hänellä oli pahoja makuuhaavoja lantiolla ja selässä, ja annoimme äidille sidetarpeita ja hoitohjeet. Nyt haavat olivat lähes kokonaan parantuneet, äiti oli pitänyt tyttärestään erinomaista huolta.

 

 

 

Soncha Palmo ja uusi pyörätuoli

Näimme potilaan, jonka hänen vaimonsa kantoi klinikalle selässään kaksi vuotta sitten. Hän oli taksinkuljettaja, joka oli joutunut kolariin ja hänen vasemmassa jalassaan oli pahoja murtumia. Maksoimme leikkauksen ja hoidon paikallisessa sairaalassa, se maksoi vain noin 600 euroa. Hän on nyt kokonaan parantunut ja taas töissä.

 

Vaimon ei enää tarvitse kantaa miestään!

 

Lahjoittamanne varat on käytetty mm. särkylääkkeisiin, joilla helpotetaan nivelkipuja ja paikallinen sairaala on saanut koko vuoden lääketarpeet ja hoidot katettua. Esimerkiksi verinäyte maksaa 3 euroa, munuaisten kuvaus n. 6 euroa ja vatsan tähystys 20 euroa. Olemme hyvin kiitoksia anteliaisuudestanne, mikä on tehnyt kaiken tämän mahdolliseksi." - Anya Adair

Miten voin auttaa

Maureen Ross Vapaaehtoisena Nepalin katukeittiössä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perhe katukeittiössä

 

 “Kun Kathmandun aamusumu hälvenee, köyryselkäiset hahmot kietoutuneina räsyisiin, nukkavieruihin vaatteisiin suuntaavat kulkunsa Rokpan katukeittolalle Boudhassa. Täällä pienet kädet lämpiävät kuuman chai-teen lämmössä ja työssä kuluneet kädet repivät tuoretta tiibetiläistä leipää. 15 viimeisen vuoden aikana Rokpan vapaaehtoiset ovat joka talvi tarjonneet tämän palvelun Nepalin köyhille. Joka joulukuu viisi päivää kuluu siihen, kun tyhjä tontti muuttuu teltta-aitauksen ja bambutolppien avulla kenttäkeittiöksi istuimineen ja koristeellisine rukouslippuineen.

 

Viime talvena aamiaisella kävi keskimäärin 370 miestä, naista ja lasta. Lounaalla heitä oli 420. Siihen kului uskomattomat 90 kg riisiä, 45 kg perunaa ja 45 kg vihanneksia, 8 kg linssejä, 1/2 kg teetä ja 370 tiibetiläistä leipää (rotia).

 

Viime vuonna kaksi nepalilaista naista tuli auttamaan uskollista nepalilaista kokkiamme Shivaa ja hänen lankoaan Govindaa vihannesten paloittelussa. Kumpikin on käynyt katukeittiössä kauan ja he olivat hyvillään kun pääsivät auttamaan yhdessä muiden kanssa. Myös Rokpan lastenkodin lapset tulevat apureiksi lomillaan." - Maureen Ross

 

Miten voin auttaa

 

Zimbabwessa jokainen päivä on haaste

 
Pitkä soppajono Rokpan keskuksen edessä. kuva: Shame Bope

 

 

Wiseman Muganirille ja Shame Bopelle jokainen päivä Zimbabwen tukiverkon työntekijöinä tuo uusia haasteita. Ne ulottuvat HIV/AIDS neuvonnasta ruoan jakeluun ja avuntarvitsijoiden tapaamisiin Rokpan pääkonttorissa. Rajalliset resurssit tekevät päätöksistä vaikeita.

 

Wiseman kirjoittaa: "Jos ajaa autolla Rokpan toimiston ohi Hararessa, näkee pitkän ja kiemurtelevan jonon. Ensin ei ehkä ymmärrä mistä on kyse, mutta jos katsoo tarkemmin, näkee nuoria ja vanhoja, sairaita ja orpoja, joilla ei ole mitään toimeentuloa. Kaikki tulevat tähän "palvelukeskukseen", missä on joku, joka vastaa heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa ja missä jaetaan ruokaa. Mutta tarvitsijoiden määrä avun antajien määrään verrattuna on uskomattoman suuri ja minun tehtäväni on valita ne, jotka tarvitsevat apua eniten.

 

 

Apua tarvitsevien joukko kasvaa kasvamistaan. On hyvin vaikeaa ja tuskallista kieltää apua keneltäkään. Koska tarvikkeita on vähän, voimme auttaa vain pahimmassa hädässä olevia. Maassa, jossa elintarpeiden saaminen on aina ponnistelujen takana, samoin niiden tehokas eteenpäin jakelu, kohdataan joka päivä monia ongelmia. Kun huomaan, että apua saaneiden hyvinvointi kohenee, se saa aikaan tyydytyksen tunteen. Silloin voin kertoa Rokpalle, että työlläni on ollut merkitystä."

 

Shame Bope kouluttaa Talk Time ohjelman tekijöitä, joiden tehtävänä on levittää tietoa AIDSista ja sen ehkäisystä. "Viimeisen kahden vuoden aikana koulutusta on saanut yli 800 ihmistä. Heidät on valittu köyhimpien ja kroonisesti sairaiden joukosta ja iloksemme voimme kertoa, että he ovat ryhtyneet vetämään koulutusryhmiä omissa kylissään." Se on osoitus siitä, että koulutuksesta on hyötyä ja sana leviää. Toivomme, että HIViin sairastuneiden määrä kääntyisi viimeinkin laskusuuntaan.

 

Kuvat: Rokpa

      Miten voin auttaa

On muitakin tapoja auttaa. Voit esimerkiksi ostaa Rokpan postikortteja. Vaelluksille Tiibetiin ja Nepaliin mahtuu vielä mukaan. Ne tehdään ensi kesänä ja osallistumalla sponsoroit avustuskohteitamme.

 

Rokpa News

Kotisivu