Matkaraportti Tiibetistä syksyllä 2010

Lea Wyler, ROKPA INTERNATIONALin varapuheenjohtaja

 

Alkuperäinen päiväkirja (englanniksi)

Suomennoksia edellisistä matkoista Tiibetissä osa 1 ja osa 2 sekä Nepalissa talvella 2009

 

23. marraskuuta

 

Hyvät ystävät – kirjoitan teille Dergestä Tiibetistä ja lähetän terveiset hyvin kylmästä, mutta kauniista paikasta. Olen jo pitkään toivonut, että voisin lähettää teille kuvia, mutta niiden lataaminen kestää täällä niin kauan, että voin näyttää nyt vain muutaman. Toivon että voin lähitulevaisuudessa ladata niitä lisää verkkoon.

 

Minulla on niin paljon kerrottavaa, sekä surullisia että ihania uutisia – tarinoita epätoivosta ja rohkeudesta, rakkaudesta ja huolenpidosta, tarinoita sydämestä sydämeen. Ajatelkaa, tiibetiläiset uskovat, että voimme lähettää viestejä tuulen mukana… minä yritän! Aika kuluu niin nopeasti, olemme vierailleet tuhoutuneessa Yushussa kolme kertaa kuukauden sisällä ja tavanneet niin monia peräänantamattomia ihmisiä, jotka menettivät maanjäristyksessä kaiken. He kohtaavat jääkylmän talven nyt teltoissa, miten pysymätöntä kaikki onkaan. Lähentykäämme siis toisiamme, olkaamme ystävällisiä ja anteliaita. Ei anneta ajan kulua huomaamatta eikä anneta arvokkaiden ystävyyssuhteiden raueta.

 

Toivotan lämmintä ja hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle. Pyydän että muistatte lapsia täällä Tiibetissä, he haluaisivat päästä osalliseksi lämmöstänne edes hiukan.

 

 

Saavuimme Yushuun, jonka huhtikuinen maanjäristys tuhosi. Tässä oli ennen kylä – kaikki on hävinnyt! Ainoa, mitä on voitu pelastaa, on joitakin rakennuspuita, jotka on kasattu kekoihin uusia rakennusyrityksiä varten. Mutta – mitä niistä voi rakentaa?

 

 

Samoin kuin useimmat muutkin Yushun talot, tämäkin talo sortui. Sitä on tuettu ja se aiotaan pitää muistona kauheasta maanjäristysvuodesta, jolloin tuhannet kuolivat. Kaupunki koostuu nyt raunioista ja teltoista. Ihmisillä on edessään hyvin kylmä talvi – teltat ovat jäätävän kylmiä. Kuvan talo sijaitsee Yushun lentokentältä kaupunkiin johtavan tien varrella.

 

 

Matkustimme Yushusta Nangcheniin pari viikkoa sitten. Matkalla auton ikkunasta näkyi luostari, stupia ja suuria rukousmyllyjä. Uskonnonharjoittajat kiertävät luostarin ympäri keräten ansioita, meillä ei ole aikaa pysähtyä ja ansiot täytyy kerätä toisella tavalla…

 

 

Rukousliput muistuttavat meitä arvoista jotka ovat päivittäisten tarpeidemme ja halujemme yläpuolella. Tiibetiläinen kulttuuri on ainutlaatuista ja niin kaunista. Näiden lippujen rukoukset tuuli kuljettaa meille kaikille – kaikkien olentojen hyödyksi.

 

 

Tiibet! Rukouslippuja ja stupia kaikkialla minne katson. Maa on niin suuri ja taivas niin kaunis matkallamme kohti ROKPAn projekteja. Työryhmämme vierailee kaikissa projektikohteissa, jotta saamme parhaiten tietää, miten voimme auttaa entistä enemmän ja paremmin. Vaativan monituntisen matkan päätteeksi saavumme ylängölle Tanagin Gompaan.

 

 

Usein matkustamme 12 tai jopa 16 tuntia vuorokaudessa ja palkintona ovat upeat maisemat. Avaruus ja niin sininen taivas!

 

 

Tässä on Akong Tulku Rinpoche, ROKPAn puheenjohtaja yhdessä Dolman kanssa. Löysimme tytön vuosia sitten hylättynä jakinnahkaisesta teltasta paimentolaisalueelta noin 20 km päässä Yushun kaupungista. Hänen äitinsä oli kuollut ja tyttö oli purkanut heidän pientä puutaloaan lauta laudalta. Hän myi laudat naapureille saadakseen ruokaa. Hän oli 12-vuotias. Otin hänet mukaan ja sijoitimme hänet Yushun orpojen kouluun. Nyt hän on yliopistossa ja valmistuu kiinalaiseksi lääkäriksi. Olin niin iloinen kun tapasimme taas tänä vuonna Yushussa.

 

 

Vanha kerjäläisvaimo Yushun kadulla. Hän on ollut paikalla vuosia. Nykyisin hän asuu teltassa ja vielä 85-vuotiaanakin hänen täytyy kerjätä hengenpitimikseen kylmillä kaduilla.

 

 

Tämä perhe sai ROKPAn teltan. Aikaisemmin he – kaikki kuusi perheenjäsentä – asuivat pikkuruisessa ohuessa kesäteltassa, joka oli aivan liian kylmä tulevaa talvea ajatellen. ROKPAn edustaja oli puhunut heidän kanssaan ja saanut tietää, etteivät he monen muun tavoin saaneet apua valtiolta, koska he eivät olleet kirjoilla Yushussa. Nyt he ovat iloisia ROKPAn avusta. Annoimme heille vaatteita ja ruokaakin. Kiitos ystävällisille lahjoittajillemme!

 

 

Juuri pystytetyn uuden ROKPA-teltan edessä. Perheen äiti ei voinut lakata hymyilemästä, vaikka hänen miehensä on sairaalassa, eikä rahaa ole. Onneksi voimme maksaa sairaalalaskut ROKPAn hätärahastosta.

 

 

Entinen ROKPA-oppilas ja tiibetiläinen lääkäri Tsündru joutui vakavaan onnettomuuteen työntäessään traktoria ylämäessä maanviljelijä-isänsä apuna. Nyt hän makaa sairaalassa halvaantuneena. Hän on ollut siellä kuukausia. Perhe on joutunut syvään velkakierteeseen, sillä he joutuvat viipymään sairaalassa. Kiina on eräs maista, jossa potilaille ei anneta sairaalassa ruokaa, vaan he tarvitsevat oman avustajan, joka keittää ruoan. ROKPA etsii lahjoittajia, jotka voisivat auttaa velanmaksussa ja Tsündrun tulevissa hoito- ja terapiakuluissa.

Tilanne syyskuussa 2011: Tsündru kuntoutuu sairaalassa, mutta jalat jäävät halvaantuneiksi. Perheen täytyy osallistua potilaan hoitoon ja tavoitteena on kerätä vielä US$ 60,000.

Lahjoitukset

 

 

”Ylitetään silta sitten kun tullaan sen luokse” – kuulin tätä sanontaa usein lapsena. Nämä tiibetiläiset riippusillat ovatkin aivan omaa luokkaansa ja joudun usein ylittämään niitä edestakaisin heiluen ja pelko kurkussa. Mutta jotenkin saan jokaisen sillan ylitetyksi sitä mukaan kun niitä tulee vastaan.

 

 

Olemme matkalla Jelongiin noin kahden tunnin ajomatkan päähän Yushusta. Tapaamme Chunga Lhamon, joka on seudun ainoa tiibetiläinen lääkäri. ROKPA on kouluttanut Chunga Lhamon ensimmäiseltä luokalta lääkärintutkintoon asti.

 

 

Jelongin terveysaseman vieressä on alakoulu. Maanjäristys tuhosi tämänkin kylän, mutta elämä jatkuu. Koulu ja klinikka toimivat teltoissa ja kaikki asuvat teltoissa. Tämä pieni tyttö tekee läksyjä kiven päällä teltan edessä auringonpaisteessa.

 

 

Tässä on tohtori Chunga Lhamo telttasairaalassaan valmiina hoitamaan monia potilaitaan. Hän on naimisissa ja hänellä on sievä pieni tyttö. Chunga on entistäkin kauniimpi ja vahvempi ja olemme hyvin ylpeitä hänen saavutuksistaan.

 

 

Tri Chunga Lhamo tarkistaa potilaan pulssin telttasairaalassa.

 

 

Tämä pieni poika Yushun orpokodissa menetti koko perheensä. Hän on menettänyt myös hymynsä. Teimme kaiken mahdollisen – annoimme makeisia, lahjoja, vitsailimme, mikään ei auttanut. Hän ei hymyilisi – hän ei voinut enää hymyillä. Olin niin surullinen hänen takiaan ja rukoilen, että hän jotenkin taas löytäisi ilon.

 

 

Yangzom jakaa pieniä kakkuja Yushun orvoille. Hän on itsekin orpo lapsesta asti. Chunga Lhamon tavoin ROKPA on kouluttanut hänet ja hän on nyt lääkärinä kotikaupungissaan Surmangissa. Hän kasvoi tässä orpokodissa ja on nyt palannut tänne ROKPAn tulkiksi ja avustajaksi tarkastusmatkamme ajaksi.

 

 

Yangzom ei ole koskaan kadottanut kaunista hymyään. Hänestä kasvoi aikuinen, joka on aina valmiina auttamaan muita. Hän käyttää osan palkastaan ostaakseen lääkkeitä heille, joilla ei ole varaa lääkkeisiin. Meille kerrotaan, että ROKPAn oppilaat erottuvat muista anteliaisuutensa ja hyvän käytöksen johdosta. Olen todellakin nähnyt sen taas, kun tapaamme näitä oppilaita täällä omissa ammateissaan: opettajina, lääkäreinä, hotellien vastaanotossa jne. Olen siitä hyvin iloinen.

 

 

Parakkeja, joissa jotkut nyt asuvat. Orpolapsia asuu täällä myös.

 

 

Tässä olen joukko orpoja ympärilläni. Oikealla takana on Dröntso, joka avustaa ja tulkkaa meille jo kolmatta vuotta. Hän opiskelee yliopistossa ROKPAn tuella.

 

 

Luojan kiitos ruokaa on taas tarpeeksi!

 

 

Vain yksi kirja kahta lasta varten. Mutta oppimisen ilo on yhteinen.

 

 

Kahdet onnelliset kasvot.

 

 

Niin kuin kaikissa ROKPAn kouluissa vanhemmat lapset huolehtivat nuoremmista rakkaudella. Tämä pieni tyttö saa heti lohdutusta itkuunsa. Vanhemmat lapset tietävät, miltä tuntuu olla surullinen, yksin ja avuton. 11-vuotiaana tästä nuoresta on tullut ystävällinen vara-äiti pienemmälle.

 

Matkustaminen ei ole aina helppoa. Suurin osa teistä on aivan kauheassa kunnossa. Töyssyt, kuopat ja halkeamat ovat ihan mahdottomia. Mutta matkakokemukset, ihmiset ja projektimme ovat vaivan arvoisia – ne ovat uskomattomia.

 

Tänään 6.12. ostimme tuhansia kaloja säästääksemme niiden hengen. Mukana oli 20 ihmistä: oma työryhmämme ja munkkeja Ban luostarista. Kalojen kantaminen pois torilta takaisin jokeen kesti meiltä kolme tuntia. Lisäksi säästimme satojen kanojen hengen ja annoimme maalaisperheisiin sillä edellytyksellä, että he huolehtivat niistä. Tiibetiläiset tekevät niin varmasti täällä. Tämä elämän suojelun tarkoituksena on kerätä ansioita ja uskotaan, että se auttaa sairaita ja heikkoja ja kaikkia ROKPA-työtä tekeviä ja lahjoittajiamme. Päivä oli hieno ja onnentäyteinen. Se oli myös sikäli erikoinen, että voimme nähdä yhtä aikaa auringon, kuun ja tähden – jotain mitä en ole nähnyt koskaan elämässäni.

 

 

ROKPA on tukenut tässä ryhmäkuvassa olevia oppilaita kymmenen vuotta. Ilman ROKPAa yksikään heistä ei olisi päässyt kouluun. Jatkamme heidän tukemistaan yliopistossa – poikkeuksena on keskellä kuvaa mustassa t-paidassa hymyilevä tyttö. Hän on Yangzom, joka toimii tulkkinamme. Hän sai ROKPAlta tukea 13 vuoden ajan ja on valmistunut tiibetiläiseksi lääkäriksi. Hän työskentelee nyt Nangchenissa terveysasemalla ja auttaa vanhuksia ja sairaita. Hän jopa maksaa lääkkeitä omasta palkastaan, ellei potilailla ole varaa niihin.

 

Kuva otettiin Dartsendossa, jonne kutsuimme noin 500 oppilasta. Annoimme heille avustuksia ja kerron myöhemmin heidän elämästään lisää. Ne ovat uskomattomia tarinoita, he kaikki ovat todellisia taistelijoita elämänsä polulla. Vastoinkäymisiä on ollut paljon, mutta he ovat opiskelleet sinnikkäästi muuttaakseen vaikean ja köyhän elämänsä. 70% heistä lupaa auttaa muita opintojen jälkeen, niin kuin ROKPA tekee. Heillä on motivaatiota ja päättäväisyyttä. Näinä tapahtumarikkaina päivinä olen havainnut, että emme auta vain näitä viittäsataa, jotka saavat erinomaisen koulutuksen. Vaikutukset moninkertaistuvat, kun kasvatamme uuden sukupolven, joka jatkaa työtämme.

 

Matkalla Kepchan nunnaluostariin. Kepchan Tulku ajaa meidät ylös vuoristoteitä lähes viiden kilometrin korkeuteen merenpinnasta. On jäätävän kylmää, mutta ah, niin kaunista tällä kuoppaisella tiellä maailman uskomattomimpaan luostariin.

 

 

Kepchan maisemia.

 

 

 

Kepchan Gompa – nunnaluostari, jota ROKPA on tukenut kymmenen vuotta. Nunnat seisovat katolla ja toivottavat meidät tervetulleiksi jarling-torvia soittaen. He varmaan luulivat, että Akong Rinpoche on mukanamme, mutta hänen täytyi mennä tarkistamaan muita projekteja.

 

 

Tässä on Kepchaan saapunut ROKPAn työryhmä – Vasemmalla juuri Etonista valmistunut 18-vuotias Johnny, joka aloittaa välivuotensa näin, hänen vieressään Dröntso, tiibetiläinen avustajamme ja tulkki, minä ja Karma Drakpa, joka on Akong Rinpochen avustaja.

 

 

Saavuttuamme tämä nunna tekee meille ravitsevaa kuumaa keittoa. Hörpimme sitä kiitollisina ja ryömimme makuupusseihimme nukkumaan.

 

 

Kepchan luostari voi romahtaa milloin tahansa. Nunnat pitävät rukoushetkensä katolla, koska se on ainoa paikka, minne villikoirat ja jakit eivät pääse.

 

 

Nunnat kantavat valtavia taakkoja harteillaan. Joskus he tuovat ruokaa laaksosta ja kävelevät 8 – 10 tuntia ylittäen säkkeineen vuolaita virtoja.

 

 

Portaat katolle. Nämä ovat tyypilliset tiibetiläiset rappuset. Isojalkaiset älkööt vaivautuko!

 

 

Halkeama luostarin seinässä. Kertokaa meille jos tiedätte säätiön, joka voisi auttaa ROKPAa rakentamaan tämän luostarin uudelleen. Tai jos teillä on rikas sukulainen, joka haluaisi kerätä henkisiä ansioita sponsorina.

 

 

Nunnat näyttävät minulle seinien halkeamia ja niitä on paljon. Yushun maanjäristys tuntui täällä asti, vaikka tänne on päivän ajomatka.

 

 

Luostarin nuorin nunna – ei ryppyjä vielä. Hänestä elämä täällä jäätävän kylmissä oloissa on parasta maailmassa.

 

 

Eräs vanhemmista nunnista, elämän kartta kasvoillaan.

 

 

Kepchan luostarin retriittitalo on rakennettu hiljattain ROKPAn avulla. 25 nunnaa on siellä kolmen vuoden retriitissä.

 

 

KIITOS HERI WIRTH tästä ihmeestä – juokseva vesi ylhäällä Kepchassa lähellä retriittiä. Vielä pari vuotta sitten nunnat hakivat veden laaksosta painavilla kanistereilla, joita tarvittiin 30 päivässä. Saksalainen Heriberth Wirth auttoi säätiönsä kautta, ja luostari sai vesijohdon 7 km päässä sijaitsevasta puhdasvetisestä joesta. Nyt vesihanoja on kuudessa eri paikassa ja nunnille jää aikaa siihen, mikä on tärkeintä: meditoimiseen.

 

 

Terveysasemamme Kepchassa... katsokaa näitä hymyjä!

 

 

ROKPAn terveysasema Kepchassa. Lääkärinunna Yeshe huolehtii 350 nunnasta ja kaikista paikallisista. Ketään ei tosin asu ihan lähistöllä. Voisitko sinä kenties auttaa pitämään tätä klinikkaa yllä ja maksaa lääkekuluja? Hinnat nousevat joka vuosi, eikä kaikilla nunnilla ole varaa lääkkeisiin. Lääkkeet tuodaan tänne hyvin kaukaa, usein jakkien selässä.

 

 

Istumme mudassa lukitun luostarin yläpuolisessa rinteessä ja keskitymme rukouksiin, suitsuke tuoksuu ja rituaalimusiikki kaikuu vuorilla.

 

 

Kanglin-, jarling- ja radong-torvet soivat taivaallisesti. Ja kellot ja rummut. Ei tarvita tyynyjä eikä penkkejä, vanha jakinnahka riittää hyvin istuimeksi.

 

 

On tuulista, ja rukoustekstit sidotaan kiinni rukousnauhalla. Pöytä on myös mielikuvituksellinen.

 

 

Nunnat rukoilemassa. Retriitti on nyt rakennettu, mutta kuka auttaisi rakentamaan uudelleen temppelin, jota ei voi enää käyttää ollenkaan? Tarvitsemme satatuhatta dollaria (n.75 000 euroa), mikä on vähän, sillä nunnat rakentavat pääosin itse.

 

 

Kepchan luostarin keittiö on keskiaikainen. Tuli, vesi, ilma, kaikki elementit ovat käsin kosketeltavissa.

 

 

Nunnista on tullut ystäviäni, he toivottavat meidät tervetulleiksi uudelleen avosylin ja monia mantroja lausuen. Tunnen olevani kotona siniseen pukeutuneenakin. Lisätietoa Kepchasta.

 

 

Kolmas Guru Rinpochen patsas pystytettiin Tiibetiin

 

Lahjoitukset

 

Copyright ROKPA INTERNATIONAL 2010

kotisivulle