Matkaraportti Tiibetistä syksyllä 2009
   

Alkuperäinen päiväkirja on osoitteessa http://www.flickr.com/photos/leawyler/

Suomennoksia edellisestä matkasta Tiibetissä ja Nepalissa talvella 2009

 

Lea Wylerin matkapäiväkirjasta 1. marraskuuta 2009

 

Tervetuloa!

 

 

Kaikki nämä lapset ja aikuiset toivottavat ROKPAn valtuuskunnan tervetulleeksi juoksemalla meitä kohti valkoiset tervetuliaisliinat käsissään. Samalla toivotan teidät tervetulleiksi katsomaan kuvia viimeisimmältä ROKPA-seikkailulta Tiibetissä.

 

Kirjain ”A” (Akong Rinpochen sinetin merkki)

 

 

Missä sitten matkustammekin – laajoissa vuoristoissa ja laaksoissa,  ihmiset lahjoittavat rukouslippuja, joiden avulla he muodostavat sisältörikkaita kuvioita ja kirjaimia. Kun tuuli puhaltaa lippuihin, niiden rukoukset kantautuvat maailmaan tarkoituksena tuoda olennoille rauha, onni ja vapaus.

 

Kaiverrus kivessä

 

 

Sershulissa Itä-Tiibetissä ROKPA on sponsoroinut kuuluisan Mani-muurin pidennyksen rakentamista. Paikalla on tuhansia kiviä, joihin satojen vuosien kuluessa on kaiverrettu mani-mantra. Sanotaan, että kun muuri on valmis, rauha tulee! Muuri on nyt 1,5 km pitkä ja siihen on sijoitettu tiheään kaiverrettuja kiviä ja maalauksia. Näin ollen ROKPA tukee paikallisen kulttuurin lisäksi työllisyyttä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana yli sata perhettä on saanut työtä tästä projektista. Se jatkuu ja avustukset ovat tervetulleita. Siten voit olla mukana jakamassa työn ansiota ja iloa.

 

 

 

Stupilla on monenlaisia muotoja. Tämä stupa on lähellä mani-muuria Sershulissa ja se peittyy tuhansiin kaiverrettuihin mani-kiviin, jotka on lahjoitettu stupalle. Ympäristö on dramaattinen. Se on varmaankin yksi syistä, miksi niin pidän tästä maasta, olin monta vuotta näyttelijä ja rakastan draamaa. (Varsinkin kun se ei ole omaani.)

 

 

Mani-tapahtuma: vielä muutama vuosi sitten nämä olisivat olleet hevosia!

 

 

 

Naiset jakavat kupillisen voiteetä.   Mukava nuorimies jakaa isoja voipalasia teekuppeihin seremonian aikana.
     
 
Tyypillistä tiibetiläistä kauneutta, meikki ei ole tarpeen.

 

  Näissä kärryissä perhe toi mukanaan vammautuneen äidin seitsenpäiväiselle mani-rukousretkelle Sershulin mani-muurille He työnsivät häntä kilometri toisensa jälkeen kahdeksan päivää, jotta hän voi osallistua tähän tapahtumaan, jonka tiibetiläiset uskovat tuovan paljon ansiota itselleen ja muille.

 

 

Akong Rinpoche ja kaksi ROKPA-oppilasta, joita olemme tukeneet lastentarhasta lähtien Sershulissa. Nyt he menevät yliopistoon ja heistä tulee tiibetiläisen lääketieteen tohtoreita. He ovat kumpikin täysorpoja. ROKPA jatkaa heidän tukemistaan!

 

 

Tavallinen tiibetiläinen maisema

 

 

Tänä vuonna projekteja tarkastavaan valtuuskuntaan kuuluvat tri Akong Tulku Rinpoche, (ROKPAn perustaja ja puheenjohtaja jo 30 vuoden ajan), Lea Wyler (varapuheenjohtaja ja perustajajäsen), Barbara Pfeiffer ROKPAn Saksan toimistosta, Dröntso ja Lhamo Giap – harjoittelijamme, jotka toimivat avustajina ja kääntäjinä.

 

ROKPA-valtuuskuntamme Palpungissa, kunnianarvoisan Tai Situpan kotiluostarissa.

Matkustamme yli korkeiden vuorten ja…

 

 

…matalien laaksojen. Kohtaamme sadetta, rakeita ja lunta, auringonpaistetta ja uskomattomia pilvimuodostelmia, vankkoja jakkeja, lampaita, vuohia, hevosia ja sikoja, jotka vaeltelevat kaduilla puhdistaen niitä. Ajamme autolla usein 10 – 16 tuntia vuorokaudessa. Saavumme määränpäähän pölyisinä, väsyneinä, lihakset jäykkinä mutta muuten onnellisina ja päivä kääntyy iltaan. Matkustamme…

 

 

…yhdestä ROKPA-projektista seuraavaan, tarkastamme kirjanpidon, tarkastamme lapset, heidän terveydentilansa, otamme vastaan avunpyyntöjä, luomme uusia alueellisia projekteja yhdessä paikallisen väestön kanssa. ROKPA auttaa missä apua tarvitaan, missä se vain on mahdollista, Tiibetissä, Nepalissa Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa, jopa Euroopassa. Haluatko liittyä meihin? Tutki kotisivujamme ja liity laajenevaan ROKPA-perheeseen.

 

 

Tiet ovat joskus niiiiin vaarallisia – ainoa keino pitää kylmä hiki aisoissa kun melkein horjahdamme kuiluun, on ottaa kuvia auton ikkunasta. Olkaa siis hyvät.

 

 

Kun vierailemme jokaisessa ROKPA-projektissa vuosittain, kohtaamme monia maanvyöryjä ja muita esteitä, jotka pitkittävät matkaa, joka on muutenkin pitkä. Tämä tie oli ihmeen hyvä, joten pikku este ei haitannut. Pahempaa on, jos tie on paksussa jäässä, eikä näe minne ura johtaa, koska jäässä on railoja, ja sitten auto onkin jo järvessä…

 

 

 

Dhamkarin luostariin ohjaava kyltti on nyt – surullista kyllä – tarpeeton. Hiljattain valtava maanvyöry tuhosi alueen ja tämä 900-vuotias kaunis luostari arvokkaine esineistöineen ja syvällisine tarkoituksineen on romahtanut tai romahtamaisillaan. Menin sinne pikavisiitille ottamaan kuvia ja tutkimaan mitä voisimme tehdä. Jos tiedätte säätiöstä, joka haluaisi auttaa säilyttämään Tiibetin kulttuuria jälleenrakentamalla kuuluisan Dhamkarin luostarin johonkin lähistölle turvallisempaan paikkaan, ottakaa meihin yhteyttä!

 

 

Dhamkarin luostariin johtava tie on maanvyöryn jäljiltä pahoin vaurioitunut.

Luonnonvoimat ovat pelottavia.

 

 

Dhamkarin luostarin munkit asuvat nyt näissä teltoissa laaksossa, koska luostarin rakennukset ovat romahdusvaaran alla. Nämä teltat saatiin Kiinan suuren maanjäristyksen uhreille lahjoitetusta varastosta. Niitä myydään tämän kaltaisiin hätätilanteisiin.

 

 

Dhamkarin luostarin seinät liikkuvat – sisälle voi pistäytyä vain pariksi minuutiksi.

 

 

Tämä on Dhamkarin kirjapaino. Menimme sisään, koska munkit toivoivat että kuvaisimme vahinkoja filmille. Yhtäkkiä maa liikkui, kuului kummallisia ääniä ja he huusivat: ”Poistukaa, juoskaa!” Minä juoksin.

 

 

Munkki Namgyal keräsi monta vuotta rahaa omaa taloaan varten Dharmkarin luostarissa, jotta hän voisi pitää huolta kolmesta veljenpojastaan. Hänen talonsa romahti ensimmäisenä maanvyöryn tullessa. Hän itse oli vierailulla toisen munkin luona tuona iltana, ja kun hän palasi, häntä kohtasi tämä näky.

 

 

Joillakin täällä ei ole muuta kotia.

 

 

Tämä ei ole tiibetiläinen joulu vaan tavallinen voilamppu luostarissa. Luostariyhdyskunta tarjoaa voin ja lamppu palaa lakkaamatta.

 

 

ROKPA palkitsee parhaat oppilaat kaikissa kouluissaan vuosittain. ROKPAn avustamia ja osin rakentamia kouluja on Tiibetissä noin 80. Menimme Mani Khengon kouluun, missä keski-asteen oppilaat saivat todistuksensa. Minun piti ottaa palkinnonsaajista lukuisia kuvia, ennen kuin he suostuivat lähtemään katsomaan tanssiesitystä, niin innoissaan he olivat. Se oli hyvä, koska sadat muut oppilaat seurasivat heitä ajatellen: ”Ensi vuonna tuossa olen minä.”

 

 
Kuva yhdestä ROKPA-oppilaastamme ennen kuin hän esitti tanssin valtuuskunnallemme. Sen lisäksi, että tuemme nykyaikaista koulutusta, terveydenhoitoa ja kulttuuria, pyrimme myös ylläpitämään vanhoja perinteitä, tiibetin kieltä ja pukuja, kansantansseja ja lauluja. Näin ihmisten itsetunto vahvistuu ja he oppivat arvostamaan juuriaan.   Tämä on koulun voiuhrilahja. Joku osaa todella työstää voita! Kuten näette, härskiä voita ei laiteta vain teehen.

 

 

     
 

Kaksi rouvaa, joita ROKPA on tukenut istuu auringossa lepäämässä rukousmyllyjä pyörittäen ja mantroja lausuen. He ainakin ovat säilyttäneet kulttuurinsa (katsokaa kenkiä)! Myssyistä en ole niinkään varma.

 

Tässä yksi ROKPA-lapsi Kanzen tyttökoulusta. Hänen iloinen ilmeensä säteilee huumoria ja myönteistä elämänasennetta, jota me kaikki arvatakseni haemme.

 

 

Mani Khengossa on ROKPAn ala- ja keskiasteen koulut 400 oppilaalle sekä mahdollisuus jatkaa lukiossa ja yliopistossa. Lounastauolla ostamme hopeisia kukkaroita näiltä kahdelta rouvalta, jotka eivät antaneet meidän lähteä ennen ostosten tekoa. Kukkaroita saa huutokaupastamme Zurichistä galaillallisilta 26.11. Huutoja otetaan vastaan jopa puhelimitse (info@rokpa.ch). Rahat menevät Tiibetin orpojen koulutukseen ja ylläpitoon.

 

 

Ihailen hänen kasvojaan. Niistä näkyy kaikki kärsimys ja tuska ja huono onni, kaikki sinnikkyys, päättäväisyys ja kärsivällisyys ja myös ilot ja juhlahetket. Hänen kaltaistaan ihmistä haluaa kuunnella, eikö vain?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten minun käy tulevaisuudessa?

 

 

  Tiibetiläisnainen tarjoaa meille paikallista suolaista voiteetä ja jakinlihaa, josta ei voi kieltäytyä. Hän ei ole yksi avunsaajista. Näettehän valtavat aidot korallit hänen kaulassaan ja korvakorut. Itse olin niin ylpeä pikkuisista halvoista korvakilluttimistani kunnes… ei kai minun tarvitse näyttääkään niin hyvältä???

 

 

Tiibetiläisessä keittiössä.

 

 

Naiset tekevät täällä paljon ruumiillista työtä – myöhään illallakin he kuljettavat kaduilla raskaita kuormia. Heistä oli hassua että kuvasin heitä. ROKPA on rakentanut tyttökoulun Gannaniin, Kensuun, jotta tytöt voisivat hankkia itselleen ammatin ja helpomman elämän kuin näillä kahdella naisella. Koulumme on voittanut useita palkintoja, se on eräs parhaista tyttökouluista, ja olemme syystä otettuja. Tuemme koulusta valmistuvien tyttöjen jatkokoulutusta, mutta varojen puute rajoittaa sitä. Haluaisitko auttaa tiibetiläistytön koulutuksen järjestämisessä? Ota yhteyttä meihin.  Lahjoitukset

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Parissa, Kensussa tämä pikkutyttö on odottanut khata-liinansa kanssa muun väen mukana monta tuntia saadakseen tervehtiä meitä kun saavumme.

   

 

Pari Chörten Kensu on hyvin pieni kylä vuoren huipulla. Jokainen tahtoi kuvaan ulkomaalaisen kanssa. Vaikka se ulkomaalainen vei kuvan sitten mukanaan.

 

 

Pari Chörten, yksityiskoti. Tässä on perheen sänky. Päivällä sen päällä on pöytä ja hella on vieressä, kotoista.

 

 

Akong Rinpoche, ROKPAn puheenjohtaja ja valtuuskuntamme pää tutkii nuoren thangkamaalarin työtä eräässä kouluistamme.

 

 

Tyypillinen makuusali ROKPAn koulussa – ei ylellistä mutta kaikki tarpeellinen löytyy.

 

 

Kaikkialla minne menemme Rinpoche ja meidät muut otetaan vastaan näin – niin mukavaa pitkän rasittavan ajomatkan jälkeen!

 

 

Tässä eräs kouluistamme, jossa on tuhat oppilasta ja tuhat värikästä khata-liinaa vilkuttamassa.

 

 

Eräässä kaupungissa, missä kävimme, tämä vanha nainen elää kadulla. Kukaan ei ole hänestä vastuussa ja hän pysyy hengissä kerjäämällä. Useimmat ihmiset kulkevat vain hänen ohitseen.

 

 

Tässä historiallisessa kuvassa seison oranssi huivi kaulassa Yushun lentokentällä juuri saavuttuani. Viime vuoteen saakka matka tänne Chengdusta kesti 26 tuntia. Nyt se kestää 1½ tuntia.

 

 

Kuvassa keskimmäisenä on Tatse – Yushun terveysaseman lääkäri. ROKPA on tulenut kaikkia näitä kolmea tyttöä ensimmäiseltä luokalta asti. He ovat nyt tiibetiläisiä lääkäreitä ja jokaisella on työ. tapasimme hotellissani Yushussa. Olen heistä kovin ylpeä! He kaikki puhuvat englantia ja Yangzom (oikealla) on ollut kääntäjämme vuosien ajan.

 

 

Tiedän näyttäneeni jo monia tällaisia kuvia, mutta katsokaa nyt miten he keskittyvät, eräässä ROKPA-kouluistamme matkan varrella.

 

 

Heille jotka tuntevat hänet: tämä on Situ Chökyi Jugnen synnyinpaikka.

 

Koska tiibetinkieleni ei ole vielä aivan täydellistä (sata sanaa maksimissaan) piti puhua elekieltä. Mutta hauskaa oli.

 

Dzamthangissa  olemme ottaneet ROKPA-kouluun niin  monia oppilaita, että osa istuu käytävillä – ja satoja on odotuslistalla. Haluatko auttaa? Ota meihin yhteyttä. Tarvitsemme lisää varoja kouluihimme ja kaikkiin projekteihin.

  Dröntso on apulaiseni ja tulkkini tällä matkalla. Hän asui vuoden Saksassa ROKPAn työntekijän kotona ja sitten neljä vuotta Espanjassa aviomiehensä kanssa. Nyt hän asuu Chengdussa ja opiskelee edelleen kieliä sekä ROKPAn projektien hallinnointia.

 

 

Tri Akong Tulku Rinpoche saa taas yhden palkinnon, sen ojentaa yhteistyötä kanssamme tekevän Xiningin yliopiston rehtori. Meillä on täällä tiibetin kielen opetusprojekti internetin avulla, lääketieteen erikoistumiskursseja, opettajaksi pätevöitymiskursseja ym. Täältä valmistuu tunnetusti hyviä opettajia.

 

 

Lijang, jonka tapasimme Xiningin yliopistossa. 21-vuotiaana hän oli saanut 15 palkintoa oltuaan paras käytännöllisesti katsoen joka aineessa. ROKPA-oppilas, kukapa muu?

 

 

Lahjoitukset

 

Copyright ROKPA International 2009

kotisivulle