Matkaraportti Nepalista talvella 2009

 

 

Alkuperäinen päiväkirja on osoitteessa http://www.flickr.com/photos/leawyler/

Suomennoksia matkan alkuvaiheista Tiibetissä

 

Hei taas Nepalista!

Tervehdin teitä olohuoneestani Boudhassa yhdessä Reema-tytön kanssa, monet teistä muistavat hänet tyttönä pahvilaatikossa (Himalajan ROKPA-tanssikiertue 2005) Hän on kasvanut, eikä mahdu enää laatikkoon!

 

Luen kertomusta pikkupojillemme ROKPAn lastenkodissa.

 
… ja tässä muutama tytöistä liittyy seuraamme katsomaan lyhytfilmiä itsestään tietokoneella – joskus pienessä huoneessani on 30 lastenkotimme lasta. On meteliä ja vilskettä, sattumuksia ja hulluttelua ja aivan ihanaa.
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä on Santosh, jonka pelastimme kadulta, kun hän oli Pemban ikäinen – hän on nyt nuori musiikillisesti lahjakas mies ja pitelee Pembaa sylissään joka taasen pitelee ruokaa – mitäpä muutakaan – ja saa sen häviämään nopeasti.

 

Tsering Chöden (vasemmalla) tuli Dolpasta kävelemällä lumen halki kuuden viikon ajan toivoen että pääsisi kouluun. Hän on Peman sisar. Sabitalla (Anjun sisarella) on kuuromykkä äiti, hän työskentelee Naisten työpajasssa. Sabitalla oli karu alku elämässään, mutta nyt hän hymyilee usein. ROKPA on nyt heidän kotinsa!

 
 

 

 

 

 

 

Bharat on kasvanut ainakin kolme metriä siitä kun viimeksi näin hänet. Hän on taikuri, tanssija ja hyvä esiintyjä. Hän toivoo pääsevänsä takaisin Eurooppaan seuraavan kiertueemme mukana. Hän on juuri sairastanut lavantaudin ja alkoi tuntea ikävystyvänsä sängyssä. Olen tosi helpottunut, ikävystyminen on hyvä merkki. Hän oli eristyksissä kolmannen kerroksen huoneessa, jotta hän voi levätä kunnolla. Hänellä oli painajaisunia, koska se oli hänen elämänsä ensimmäinen kerta, kun hänen piti nukkua yksin.  Joillakin voisi olla painajaisia huoneensa jakamisesta…

 
Tsering Chöden ja Sanje: tämän vuoden kuuma tanssipari esittävät tanssin vieraillemme ROKPAn lastenkodin pihalla. Sanje on yksi kolmesta veljeksestä, jotka poimin kadulta viime vuonna. Hylättyinä ja väheksyttyinä he hakivat turvaa toisistaan Boudhan stupan liepeillä. Nyt he ovat tähtiä!
 

Entisiä katulapsia, jotka asuvat nyt ROKPAn lastenkodissa. Toinen oikealta on Reema.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Santosh ja Pema hämmästyttävät meitä hindiläisellä rakkauslaululla. Takana olevassa kyltissä sanotaan Madat Nepal- auta Nepalia (ROKPA-sanan nepalilainen käännös on ”Nepal”).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä on Anita, joka johti lastenkotia viimeiset kuusi vuotta. Hän lähti vuosi sitten perustaakseen oman yrityksen, ja tulee nyt vierailulle. Lapset rakastavat häntä!

 
 

 

 

 

 

 

 

Ravi, entiseltä nimeltään Kancha on eräs ensimmäisistä pojistani, jonka otin huostaani vuonna 1990. Hän on nyt tietokonealalla opettajana eräässä toisessa hyväntekeväisyysjärjestössä ja asuu lastenkodin ulkopuolella. Kun meillä ei ollut kokkia, hän tuli takaisin päiväksi auttaakseen keittiössä. Useimmat lastenkodista lähteneet nuoret pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä meihin ja tulevat päivällisille, juhliin, juttelemaan tai vaan saadakseen kunnon halauksen.

 
 
Srujan ja Pooja, hänen sisarensa ovat keittiövuorossa ROKPA:n lastenkodissa Boudhassa, Katmandussa. Helmikuun 9. ruoka oli erinomaista.

 

      Sarita nukkui ennen ulkona veljensä ja sisarensa kanssa, sen jälkeen kun hänet ensin oli pakotettu juomaan alkoholia näläntunteen poistamiseksi ( kolmevuotiaana1) Nyt hän on muotitietoinen nelivuotias eikä enää alkoholiriippuvainen. ROKPA auttaa siellä missä apua tarvitaan.
 

Lea-mummi lukee ääneen kirjaa tontuista. Tuon illan pääkysymys kuuluu: ”Mummi, onko niitä todella olemassa??” Totta kai niitä on! Kuka kirjoittaisi kokonaisen kirjan jostakin, mitä ei ole olemassa??

 

Santosh – kuten kaikki lapseni – rakastaa katsella kuvia itsestään ja muista – kun he olivat pieniä. Miten tärkeiksi nämä albumit ovat vuosien myötä käyneet. Ne todistavat: olemme olemassa. Ja olimme olemassa aikaisemminkin.

 

Kingring – suuri maalari – näyttää kykynsä nuorella iällä. Oi, tämä kuva voisi olla Newsweekissä 20 vuoden kuluttua todistaen hänen varhaisista töistään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bharat ahmimassa ennen lavantautia. Hän on niin pitkä, että mikään ruoka ei tunnu riittävän. Minusta on ihanaa katsella kun hän syö, puhuu, tanssii ja nauraa. Nämä ROKPA-lapset ovat oikeita sydänkäpysiä.

 

 
Kedar auttaa monivuotista portinvartijaamme Ganesh Daita istuttamaan kukkia majatalon avajaisia varten. Hän on kuin osa ROKPA-perhettämme.
 

Sabita tanssii…

 

Passang Dai (Dai merkitse isoa veljeä ja on arvonimi) – kokkimme. Hän on keittänyt herkullisia aterioita lapsillemme pienessä keittiössä monen vuoden ajan. Myös Passang kuuluu perheeseemme.

 

Tässä on Mamta Naisten työpajassa. Hän voi tehdä muistista melkein minkä tahansa käsityötuotteemme.

 

ROKPAn Naisten työpaja toiminnassa. Meistä on upeaa vastaanottaa tilauksia ja olemme juuri vuokranneet kaksi yksinkertaista lisähuonetta naapurista laajentaaksemme työpajaa. Joten antakaa tilausten tulla, ystävät! (Se käy myös internetissä.)

 

Ulkona Shantin, perheemme koiran kanssa. Nepalilaisia lapsia ei itse asiassa suukotella ja halata yli kolmevuotiaina. En usko halauksettomuuteen! Nyt he tervehtivät, suukottavat ja halaavat minua noin viisi kertaa päivässä. Ellei minulla ole aikaa sille, että 50 lasta juoksee luokseni, minun täytyy itseni juosta.

 

Ram Karki: hän lähti talostamme vuosia sitten, ROKPA koulutti häntä monen vuoden ajan. Nyt hänellä on oma DVD-kauppa. Se menestyy oikein hyvin, sillä hän on monien DVD-kauppiaiden joukossa yksi niistä harvoista, jonka englannin kieltä voi ylipäätään ymmärtää. Hän vuokraa myös huoneistoja, on naimisissa jaa hänellä on poika. Kuvassa näytän, että jos vedän häntä korvista, hänen viiksensä (joista me kaikki olemme hyvin ylpeitä) itse asiassa kiertyvät ylöspäin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ram pienen poikansa kanssa.

 

 

Taiteilijan nuoruudenkuva…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kedar ja Sarita. Rakastan tätä kuvaa. Hän nauroi tytön kanssa ja piteli tätä suojellen. Tyttö on hän, joka pakotettiin haistelemaan liimaa ja juomaan lähes puhdasta alkoholia, jotta hän nukkuisi eikä itkisi nälissään. Tyttö on nyt 4-vuotias. Hänen isot veljensä suojelevat häntä nyt ja pitävät turvassa. Olen niin ylpeä heistä.

 

 
Oikealla eräs ROKPAn tukema henkilö äitinsä kanssa. Tsering on kehitysvammainen, hänellä on kitalakihalkio ja epilepsia. Olemme tukeneet häntä lapsesta asti. Hän on nyt 32-vuotias. Hänen isänsä on 82, ja on ollut vuodepotilas vuosien ajan. Äiti työskentelee minimipalkalla mattotehtaassa ja nostaa tyttärensä lattialta 5 – 10 kertaa päivässä, kun hänellä on epilepsiakohtaus. Sponsori on lopettanut tukemisen; jos voit auttaa otathan yhteyttä, info@rokpa.ch.

 

Tänään on uuden ROKPA-majatalon katselmus. Tästä pääsee kauniiseen ja rauhalliseen puutarhaan. Jos haluat tulla, olet hyvin tervetullut. Kirjoita info@rokpa.ch.

Lisätietoa pdf-tiedosto englanniksi

Hintatietoja (word-tiedosto englanniksi)

 
 
Sabita ja Pemba poseeraavat uuden majatalon kunniaksi. Uskoisitko, että he ovat olleet kerran köyhiä ja nälkäisiä? (Pemba kaivoi roskaläjiä koirien muristessa hänelle.)     Muutamia kuvia ROKPA:n majatalosta. Vuokraamme huoneita pitemmiksi ajoiksi ja tarjoamme lomaosakkeita.
     
 
 
 
 
 
  
 

Tässä testataan inva-kylpyhuonetta, jonka rakensimme erityisesti majataloamme varten.

 
 
 
ROKPA-lapsia:  
   
   
 
 
 
 

 

Majatalo Katmandussa - kuvakooste

Matkaraportti Nepalista 2 - lastenkodin lapset

Copyright ROKPA International 2008

kotisivulle