Ken Holmes:

Lääkäribuddhan initiaatio / voimansiirto

19.5.2005 Helsingissä   in english

 

 

 

 

 

 

 

On oikein mukavaa tavata teidät taas tänään. Nyt iltapäivällä minulla on ilo kuvata Lääkäribuddhan initiaatiota muutamalla sanalla. Aloittakaamme tämä tilaisuus kehittämällä erinomainen motivaatio kohdistamalla rakastava huolenpitomme kaikkiin olentoihin ja omistamalla opiskelumme ja oppimisemme heille.

 

 

Alkurukoukset:

 

Turvautuminen

 

Sanje chö tang tsoji cho nam la

chang-chub bardu dani chabsu’nchi

dagi jinsok jipe sönam ji

drola penchir sanje drupar sho.

 

Turvaudun Buddhaan, Dharmaan (Buddhan oppi) ja Sanghaan (korkeat bodhisattvat) kunnes saavutan valaistumisen. Täydellistämällä kuusi hyvettä (anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus)

toivon saavuttavani buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.

 

Gampopan neljä dharmaa

 

Dag-lo tshö-su dro-var, dzin-tsji lab-tu sol
tshö lam-tu dro-var, dzin-tsji lab-tu sol

lam-dzi trul-va zhi-var, dzin-tsji lab-tu sol

trul-nang je-she-su shar-var, dzin-tsji lab-tu sol.

 

Anna siunauksesi, että minun ja kaikkien olentojen mieli kääntyy kohti dharmaa.

Anna siunauksesi, että dharmasta tulee polku.

Anna siunauksesi, että polku estää minua eksymästä.

Anna siunauksesi, että löydän eksyksistä viisauteen.

 

Bodhimielen kehittäminen

 

Chang-chup sem-ni rin-po-che

ma chie-pa nam che jur-chik

chie-pa njam-pa me-pa dang

kong-ne kong-du phel-war sho.

 

Kallisarvoinen bodhimieli, syntyköön se heissä, joissa se ei vielä ole syntynyt.

Siellä missä se on syntynyt, älköön se laantuko vaan kasvakoon yhä suuremmaksi.

 

Rukous juurigurulle

 

Pal-den tsa-ve la-ma rin-po-che

da-gi chi-vor pe-de den-shu la

ka-drin chen-pö go-ne tse-zung te

ku sung tu chi ngö-drup tsal-dy sol.

 

Loistava kallisarvoinen juuriguru

pääni yläpuolella istuimenaan lootus ja kuunkiekko;

rukoilen sinua, huolehdi minusta suurella ystävällisyydelläsi,

anna minulle valaistumiseen liittyvät ruumiin, puheen ja mielen kyvyt (siddhit).

 

 

Tänään iltapäivällä meillä on onni vastaanottaa Lääkäribuddhan initiaatio Akong Rinpochelta. Ensin muutama sana voimansiirrosta yleensä. Kutsumme sitä lännessä toisinaan initaatioksi, toisinaan voimansiirroksi. Kumpikin sana on käyttökelpoinen. Rinpoche itse on kuvannut prosessia usein initiaatioksi (vihkimykseksi), koska se on ensimmäinen kerta, kun meidät tutustutetaan johonkin.

 

Jos opiskelisimme esimerkiksi puun veistoa, menisimme veistäjämestarin pakeille ja hän esittelisi meille työkalujaan, työpajaansa ja näyttäisi ehkä työtapojaan. Se olisi ensimmäinen kurkistuksemme puun veistämisen maailmaan. Sitten harjoittelisimme luultavasti kuukausia tai vuosia, kunnes hallitsisimme kaikki asiaankuuluvat taidot. Initiaatio – asiat joita meille näytetään tai joita teemme sen aikana – ovat siis ensimmäinen väläys harjoituksesta. Lähestymme harjoitusta sen kautta ensimmäistä kertaa.

 

Voimansiirto on myös hyvin käyttökelpoinen sana. Vajrayana-buddhalaisuudessa eli tantrisessa buddhalaisuudessa harjoitusta varten tarvitaan kolme asiaa. Tarvitaan voimansiirto, tekstin transmissio ja harjoitusohjeet. Tiibetiksi niitä kutsutaan sanoilla wang, lung ja tri tässä järjestyksessä. Voimansiirto on wang. Se on voiman antamista, jota kutsumme siunaukseksi. Se periytyy aikaisemmilta perinteen haltijoilta ja sen kautta avautuu ovi harjoitukseen. Sitä kautta tulee mahdolliseksi saavuttaa tuloksia harjoitusta tekemällä. Ilman voimansiirtoa voimme suorittaa harjoituksen teknisesti oikein, mutta tulokset eivät ilmaannu niin kuin niiden pitäisi. Luulisin, että monet täällä lännessä ovat lukeneet Milarepan elämäntarinan, se on hyvin tunnettu. Siinä kuvaillaan elävästi, miten hän kovasti rehkittyään lopulta murtuu ja pakenee gurunsa vaimon avustuksella! Hän murtuu, koska hän tekee paljon töitä saadakseen harjoitusohjeet, eikä niitä anneta hänelle, vaikka hän kaipaa niitä kovasti.

 

Niinpä Milarepan gurun vaimo säälii miestä, väärentää suosituskirjeen ja lähettää hänet yhden gurun pääoppilaan luo. Kirjeessä luki: ”Tämä on Milarepa, ole hyvä ja pidä hänestä huolta ja anna hänelle harjoitusohjeet.” Vaimo oli aika tuhma, sillä hän ”lainasi” joitakin miehensä omistamia arvokkaita pyhäinjäännöksiä, ja liitti ne lahjaksi kirjeen mukaan.

 

Niinpä Milarepa meni tämän toisen laman luo, joka iloitsi saadessaan niin hyvin suosituksin varustetun oppilaan. Hän lähetti Milarepan retriitille tekemään mietiskelyharjoituksia ja antoi hänelle ohjeet. Jonkin ajan kuluttua hän tuli tarkistamaan millaisia kokemuksia Milarepa oli saavuttanut, ja hänestä alkoi tuntua, että jokin oli vialla, koska oppilaalla ei ollut sellaisia kokemuksia kuin olisi pitänyt olla, vaikka hän oli tehnyt harjoituksia ahkerasti.

 

Aidon perinteen mestarin antama transimissio, lupa tehdä harjoitusta on se, joka todella avaa oven harjoitukseen. Tästä näkökulmasta katsottuna perimyslinja on hyvin tärkeä. Voimansiirron aikana lama on buddhamielestä alkavan puhtaan perinteen ruumiillistuma. Ulkopuolelta katsoen, voimansiirron vastaanottajan näkökulmasta vilpitön usko kyseiseen perinteeseen ja aikomus tehdä harjoitusta ovat pääasia.

 

Kun lamat ennen vanhaan antoivat voimansiirtoja, niihin liittyi yleensä sitoumus tehdä harjoitusta. Oli siis niin, että sen jälkeen kun harjoitus oli opetettu ja valtuutukset saatu, harjoitusta piti tehdä tietty määrä päivässä tai kuukaudessa, riippuen laman ohjeista.

 

Kun Rinpoche antaa voimansiirron, tänään ja yleensä ottaen, hän antaa sen kahdella tavalla. Ensinnäkin hän antaa sen heille, jotka tekevät harjoitusta keskittyneesti lähitulevaisuudessa, mutta heiltäkään hän ei vaadi muuta sitoumusta kuin sen, mitä hän pyytää kaikilta: että eläisimme yhä myötätuntoisempaa elämää. Vaikka hän ei pyydä ketään sitoutumaan, hänen kauttaan tulevan perimyslinjan siunauksen tähden ovi harjoitukseen avautuu ja voimme hyötyä siitä.

 

Toiseksi Rinpoche antaa voimansiirron siunauksena, mikä merkitsee sitä, että kuka tahansa voi osallistua seremoniaan, osallistujien ei välttämättä tarvitse olla edes buddhalaisia. Seremonia toimii hetkenä, jolloin solmitaan yhteys tähän tiettyyn henkiseen mestariin, tiettyyn perinteeseen ja Lääkäribuddhan harjoitukseen. Rinpoche ehkä mainitsee teille sen, että kun länsimaissa otetaan vuosittain flunssarokotus, tiibetiläiset yrittävät saada Lääkäribuddhan voimansiirron joka vuosi!

 

Tässä oli muutama sana voimansiirrosta ja myöhemmin käyn läpi seremonian vaiheet. Sitten näette, miten ovi harjoitukseen avautuu. Ennen sitä haluaisin kertoa hiukan Lääkäribuddhasta ja Lääkäribuddhan harjoituksesta, Puhuimme eilen äärimmäisestä totuudesta ja sanoin, että joko on olemassa jokin lopullinen pyhä korkein totuus tai sitten ei. Joko kaikki erilaiset uskontomme yrittävät ymmärtää tuota lopullista totuutta tai sitten mitään ei ole olemassa ja uskonnolliset kuvitelmamme ovat vain jotain mikä meitä auttaa. Olemme pelkkiä biologisia vahinkoja suuressa kuvitelmassa. Jos elämän normaalikuvioiden takana on jotain ikuista ja pyhää, miksi ikinä me ihmiset sitä kutsummekin ei muuta sitä hiukkaakaan. Voimme kutsua sitä Jumalaksi, buddhaluonnoksi, olemme vain ihmisiä, jotka yrittävät antaa sille nimen ja ymmärtää sitä vajavaisilla rajoittuneilla aivoillamme.

 

Tiibetinbuddhalaisuudessa uskotaan ehdottomasti siihen, että pyhä totuus on olemassa. Sen luonto on puhdasta viisautta, käsittämätöntä, loputonta rakkautta ja myötätuntoa, ja sillä on voima tavoittaa jokainen mieli ja sydän, joka avautuu sille. Ajattelemme, että se on täynnä tuhansia erilaisia hyviä ominaisuuksia, ja eilen vertasin niitä moniväriseen välkkeeseen, joka syntyy kun hiottua timanttia käännellään valossa. Tavallaan nuo erimuotoiset valot ja värit ovat olemassa, koska näemme ne, mutta toisaalta eivät, sillä kukaan ei voi löytää punaista ja sinistä väriä tai ihania valokuvioita timantin sisältä hajottamalla sen.

 

Näin tämä ikuinen mieli, jota kutsumme buddhaksi, on täynnä hyviä ominaisuuksia ja niiden joukossa on suuri parantamisen voima. Parantaminen ei merkitse pelkästään fyysistä parantamista. Se merkitsee kaikkien tuskallisten asioiden ja vääryyksien oikaisemista. Se kattaa kaiken ruumiillisten sairauksien parantamisesta siihen, että perustavanlaatuinen tietämättömyytemme jumalallisesta pyhästä ajattomasta totuudesta poistuu.

 

Luulisin että minulla on aikaa mainita lyhyesti viisi oppimisen pääaluetta, tai ainakin kaksi ensimmäistä. Ne käännetään usein aika huonosti. Ensimmäinen tieteenala liittyy syy- ja seuraussuhteeseen, joka koskee kaikkea koko maailmankaikkeudessa. Mikään ei tapahdu noin vain. Muuten minusta voisi tulla vaikka poro kahden sekunnin päästä, mutta niin ei tapahdu. Olen tällainen äitini ja isäni ansiosta, englantilaisten geenieni takia ja monesta muusta syystä. On miljoonia tekijöitä, jotka ulottuvat kauas menneisyyteen. Kaikella on syynsä, niin ulkopuolellamme kuin sisäpuolellamme olevalla. Ensimmäinen tieteenala on siis syy- ja seuraussuhde. Sitä kutsutaan luomisen tieteeksi. Voitte varmaankin ymmärtää sen laajuuden. Se käännetään usein otsikolla “taide ja käsityö”. Taiteissa ja käsitöissä ei ole mitään vikaa, mutta tämä tieteenala on liian suuri pala niiden haukattavaksi.

 

Toinen oppimisen alue on parantaminen. Kun syy- ja seuraussuhteiden synnyttämät prosessit tekevät kipeää, kun on henkistä tuskaa, ruumiillista kipua, kärsimystä, mitä voimme asioiden hyväksi? Tämä toinen tieteenala kattaa kaiken tähän liittyvän: jos on kylmä, laita lisää vaatteita päälle, jos on kuuma, tee päinvastoin. Buddha opetti parantamista monella tavalla ja erityisesti hän opetti sitä Lääkäribuddhan kolmen pääopetuksen kautta. Niistä joistakin tuli ajan myötä Lääkäribuddha-harjoituksia. Ja vajrayanassa Lääkäribuddhan parantamiseen liittyvistä opetuksista tulee hyvin voimakkaita ja syvällisiä.

 

Minun täytyy pysyä aiheessa, jos alan puhua tiibetiläisestä lääketieteestä, aika loppuu lyhyeen. Mutta lääketieteen asema buddhalaisuudessa ja mielen rooli tässä on kiehtova. Ei vain tiibetinbuddhalainen lääketiede vaan buddhalainen lääketiede yleensä sisältää Lääkäribuddhan harjoituksen ja sitä sovelletaan kaikessa: siinä mihin vuodenaikaan kasvit kerätään, miten ne valmistetaan lääkkeiksi, miten diagnoosi tehdään ja miten hoidetaan. Ylimalkaan henkistä ja ruumiillista puolta ei voi erottaa toisistaan. Eräs aikamme esimerkki tästä on ansioitunut tiibetiläinen lääkäri, professori Khempo Tsenam. Hän oli lama, suuren ja tärkeän Khatokin luostarin apotti. Samalla hän oli eturivin lääkäri. Ja hän oli yksi heistä, jotka rakensivat Lhasan lääketieteellisen instituutin, Lhasa Mentsikangin.

 

Silloisen hallitusmuodon takia hänen oppilaansa eivät saaneet virallisesti opiskella tiibetiläisen lääketieteen henkistä puolta, vain teknistä yrttilääketiedettä. Jotkut heistä eivät olleet buddhalaisia ollenkaan, vaan nykyaikaisia järkiperäisesti ajattelevia lääkäreitä, jotka pitivät buddhalaisuutta vanhanaikaisena taikauskona. He saattoivat ihmetellä: ”Onpa kummallista, jos minä annan lääkkeen tai hän [Khenpo Tsenam] antaa potilaalle samaa lääkettä, tulokset ovat erilaiset.” Työskenneltyään Khenpo Tsenamin kanssa monia vuosia he näkivät, että todellakin henkisestä osatekijästä seuraa ylimääräinen plussa tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

 

Erityisesti on mainittava, että on joitakin sairauksia, joita ei voida parantaa tiibetiläisen lääketieteen keinoin, jolloin tapaus on tavallaan toivoton. Joskus paranemista voidaan kuitenkin edistää pelkällä henkisellä harjoituksella. Itse asiassa tämänpäiväinen vajramestarimme on Akong toinen. Ensimmäinen Akong tuli hyvin kuuluisaksi parannuskyvyistään. Tiibetissä asui tuolloin tunnettu lama Kongtrul Rinpoche, joka sairastui vakavasti, eivätkä tavalliset lääkärit voineet parantaa häntä. Edes munkkien tekemät rukoukset eivät auttaneet. Hyvin huolestuneina he suosittelivat, että hän menisi tapaamaan Lama Akongia, minkä hän tekikin. Ihmiset pitivät ensimmäistä Akongia Lääkäribuddhan emanaationa (ilmestyskehona). Hän paransi Kongtrulin rukouksin ja dharmaharjoituksen avulla ja Kongtrul Rinpoche sanoi kaikille, että Lama Akong on suuren kunnioituksen arvoinen. Hän sanoi että Akong on hyvin tärkeä lama ja kun hän kuolee, ihmisten tulee löytää hänen jälleensyntymänsä.

 

Oli miten oli, palatkaamme fyysisiin sairauksiin ja tutkikaamme tarkemmin Lääkäribuddhan merkitystä. Toisinaan ajattelemme, että buddhat ja suuret Lamat ovat yliolentoja, mutta buddhalaisuudessa pidämme heitä normaaleina, ja niin sen pitäisi olla. Me – tai ainakin minä – olen vain hiukan puutteellinen. Jos tarkastelemme buddhan ominaisuuksia, vaikkapa vain yhtä: täydellistä anteliaisuutta, tarkoitus on, että se olisi normaalia. Kaiken tarpeellisen antamisen pitäisi olla normaalia. Jos tahtoo pitää itsellään sen mitä ei tarvitse, eikä anna sitä niille, jotka tarvitsevat, onko se normaalia? Niin me teemme, koska olemme ihmisiä ja saatamme pelätä tai meillä on niin monenlaisia tarpeita.

 

Luonnollinen kaunis rakkaus kaikkia kohtaan, rakastaa kaikkia samalla tavalla – onko se erikoista vai pitäisikö niin olla luonnostaan? Kirkas mieli, joka ymmärtää täydellisesti kaiken, mitä se sitten kohtaakin, on normaalia. Asioiden väärinymmärtäminen, omien odotusten asettaminen muille ja kaikenlaiset väärinkäsitykset, ne eivät ole normaaleja.

 

Meillä on siis ymmärrys buddhasta, joka on sataprosenttisen terve olento. Siihen verrattuna olemme ehkä 80%, 60%, 20% tai ½% terveitä. Kun tutkimme sitä, mikä estää meitä olemasta yhtä luonnollisia kuin buddha, syntyy lista neljästä esteestä. Yksi niistä on menneiden elämien karma. Tavallaan karma on aivan näkymätöntä eikä siitä voi tietää mitään, mutta toisaalta se on niin itsestään selvää, koska minä olen minä ja sinä olet sinä. Me olemme kaikki niin erilaisia. Se on meidän karmaamme.

 

Jotkut ihmiset kantavat mukanaan raskasta synkkyyttä, se on yksi seikka, joka pimentää luonnollisen mielen. Sitten meillä on totuttuja tapoja, erityisesti kielteisiä tapoja kuten viha, intohimo, kateus, ylpeys. Paljon hienovaraisemmalla tasolla ovat totutut tapamme ajatella: ne tuhannet tavat joilla määrittelemme itsemme ja ympärillämme olevan maailman. Kaiken sen takana on perustason tietämättömyys jumalallisesta ikuisesta totuudesta. Lääkäribuddhan harjoitus siis auttaa meitä paranemaan, korjaamaan kaiken sen mikä ei ole aivan oikein. Aikaa myöten harjoitus auttaa meitä yhdistymään buddhamieleen mitä syvällisimmällä tavalla.

 

Tässä siis muutama sana Lääkäribuddhasta ja nyt perehdymme tänään annettavaan voimansiirto-seremoniaan. Tai ehkä on vielä yksi asia, joka minun pitäisi ottaa esille. Toivon että se ei tee asioita entistä sekavammiksi. Useimpiin harjoituksiin kuten Lääkäribuddhaan, Chenrezigiin ja Taraan liittyy kaksi selitystä siitä, mitä harjoitus koskee. Yksi on henkilökohtainen selitys ja toinen kosminen selitys. Esimerkiksi Chenrezigin kohdalla kosminen selitys on, että kun teemme harjoitusta, virittäydymme myötätuntoiseen mielentilaan, yhdistämme myötätuntomme kaikkien buddhien myötätuntoon. Samalla kuulemme tarinan siitä, miten kauan, kauan sitten joku teki lupauksen ja bodhisattvavalan ja muuttui lopulta Chenrezigiksi. Kaksi erilaista selitystä liittyy myös Taraan ja Lääkäribuddhaan.

 

Mainitsin eilen kolme kayaa. Seuratessamme tätä polkua päädymme lopulta ikuiseen, muuttumattomaan buddhamieleen. Se, mitä meistä jokaisesta tulee, on verrattavissa mereen valuviin vesipisaroihin. Mutta se, miten ilmestymme toisille, on jokaisen kohdalla erilaista. Kun meistä tulee buddhia, syvällä sisimmässämme menemme samaan paikkaan, mutta ulkoisesti ilmestymme eri tavoin. Ilmestymistapamme riippuu siitä, millaisia yhteyksiä solmimme ihmisiin matkallamme kohti päämäärää, millaisia erityisiä rukouksia teemme ja millainen motivaatio meillä on. Jos katsomme esimerkiksi sutraa nimeltä Vajrakalpa-sutra, joka kertoo meidän aikamme tuhannesta buddhasta, näemme, että jokaisen buddhan toiminta ulottuu eri määrään ihmisiä, heillä on oma ”tyylinsä” kullakin. Ja itse asiassa on aika hyvät perusteet edetä hitaasti kohti valaistumista, koska ajan kuluessa ehtii solmia yhteydet miljooniin ihmisiin. Sitten kun valaistumme, voimme säteillä valoa heidän elämäänsä auttaaksemme.

 

Mitä Lääkäribuddhaan tulee, jotakin ajatonta yhdistyy jonkun erityisiin toiveisiin ja aikomuksiin. Niinpä siinä sanotaan: ”Olipa kerran kauan, kauan sitten bodhisattva, joka teki kaksitoista syvällistä lupausta auttaa olentoja. Ja nämä lupaukset yhdistyivät erityisesti siihen, miten heitä autetaan kaikenlaisissa sairauksissa. Hän halusi tehdä kaikkien tuntevien olentojen henkisestä tiestä mahdollisimman helpon.

 

Jos sallitte henkilökohtaisen esimerkin, sen kautta tästä tulee ainakin minulle hyvin elävää ja todellista. Oma dharmatieni on ollut uskomattoman onnekas, oikea jättipotti. Kaikki alkoi vuosina 1969 – 70. Eräs ystäväni oli valtavan ystävällinen minua pennitöntä kohtaan, ja niin pääsin käymään Intiassa, Dharamsalassa. Vietin siellä vuoden. Ystäväni rahoitti oleskeluni ja lisäksi hän tutustutti minut Dharamsalaan, vei minut sinne ja myöhemmin hän vei minut Samye Lingiin Akong Rinpochen ja nykyisen vaimoni luo. Ja sitten hän kuoli. Jos olisin mennyt Intiaan omin päin, minun olisi täytynyt tehdä työtä luultavasti monta vuotta. Mutta jostain syystä hänellä oli varoja, välillämme oli yhteys ja minulla oli onnea.

 

Bodhisattvalla, josta tulisi Lääkäribuddha, oli samanlainen aikomus. Hän tahtoi matkallaan kohti valaistumista luoda sellaisen henkisen omaisuuden, että pelkästään luottamalla häneen ja muodostamalla yhteyden sitä kautta, olennot olisivat hyvin terveitä. Suuri perinteen opettaja Thrangu Rinpoche kuvasi Lääkäribuddhaa ja hänen lupauksiaan sanoen: ”Se on niin hyvää, ettei kukaan edes usko sitä!” Se on liian hyvää, parasta olla puhumatta siitä liikaa.

 

Eräs tärkeimmistä asioista harjoituksessa on vain yksinkertaisesti luottaa siihen, sitten paljon tapahtuu. Mielemme ja kehomme paranevat, tai vaikka kuolisimme, yksi Lääkäribuddhan erityisistä rukouksista on tarkoitettu auttamaan kuolevia ihmisiä, niin että he löytävät puhtauden tilan hyvin helposti kuoltuaan.

 

Kun Buddha Shakyamuni opetti Lääkäribuddhaa Bodhisattva Manjushrin pyynnöstä, hän sanoi, että yksi keskeinen asia mikä on tehtävä, on lausua luottavaisesti Lääkäribuddhan nimeä.

 

Tiedättehän, että jos antaisin teille puhelinnumeroni Skotlantiin ja painaisitte nappuloita, saisitte minut langan päähän. Teidän on otettava oikea numero, muuten joku muu vastaa! Tämä toimii samalla tavalla, näin puhelimet toimivat. Saamme yhteyden Lääkäribuddhaan tekemällä tätä harjoitusta ja erityisesti lausumalla nimeä ja uskomalla siihen. Niin kuin Akong Rinpoche sanoi: ”Muuta ei tarvitse tehdä, voima on Lääkäribuddhassa, voima on jo olemassa, meidän tarvitsee vain yhdistää itsemme sen virtaan.”

 

Varsinainen voimansiirto tapahtuu kahdessa vaiheessa. On valmistelu ja varsinainen voimansiirto. Valmisteluun kuuluu valmistelun valmisteleminen, joka on melkein kaikkien voimansiirtojen alussa. Ajatuksena on astua sisään pyhälle alueelle. Aivan niin kuin jätämme kengät temppelin ulkopuolelle, yritämme jättää maalliset ajatuksemme ja huolemme pyhäkön ulkopuolelle. Yritämme kuvitella tilan, jossa voimansiirto tapahtuu hyvin suurena ja puhtaana ja että olemme kaikki paikalla ystävinä. Joten vaikka et tavallisesti sietäisi vierustoveriasi, ajattele häntä voimansiirron aikana niin suurella rakkaudella kuin vain voit kuvitella.

 

Ulkoisesti kuvittelemme siirtyvämme puhtaaseen tilaan ja mikä tärkeintä, yritämme löytää mahdollisimman vastaanottavaisen pyhitetyn tilan sydämissämme. Niin meidän tulisi tehdä silloin, kun kunnianarvoisa munkki Tashi, avustaja, kaataa vettä kristallin päälle samalla kun lausumme Vajrasattva-mantraa. Kristalli kuvaa omaa mieltämme (tai sydäntämme), joka on perimmiltään ikuisesti puhdas. Vesi kuvaa voimansiirron voimaa. Se pesee pois ajallisen samsaramme pölyt. Tiedättehän, samsara on pelkästään ajallinen vahinko. Se on pelkkä uni.

 

Sitten seuraa pyhän tilan luominen ja yritämme kuvitella, etä todella olemme suuressa, puhtaassa, hyvin suojellussa tilassa. Se on tila, jossa voimme rentoutua ja avautua ottamaan vastaan perimyslinjan siunauksen ilman pelkoa tai levottomuutta. Tämän valmistelun valmistelun jälkeen seuraa mandalan uhraaminen. Siinä annetaan lahjaksi perinteiset 37 hämmästyttävän upeaa asia, joista monia ette ehkä tunne, mutta ajatus on se, että vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden ihanimmat aineelliset aarteet, antaisimme ne iloisella mielellä pois vastaanottaaksemme tämän syvällisen parantavam voiman, joka virtaa puhtaan mielen kautta.

 

Synnymme uudelleen kerta toisensa jälkeen ja talot ja omaisuus tulee ja menee. Uhraamme niin paljon aikaa ja voimia siihen. Kuka muistaa edellisen elämänsä aviomiestä vai oliko se vaimo? Kuka muistaa taloaan? Oliko se Suomessa, Skotlannissa vai Tiibetissä? Kuitenkin käytimme todennäköisesti vuosia tällaisiin asioihin. No, se on elämää. Keskeistä on, että se kaikki tulee ja menee, mutta mieli on se, jonka kanssa meidän on elettävä jatkuvasti. Emme pääse eroon mielestämme sekunniksikaan. Mihin menisimme ilman mieltämme, mitä kokisimme? Olisimme jumissa. Sitä ajatellessamme Gyamto pinoaa riisinjyviä keoiksi ja lausuu mandalauhraukseen liittyvää rukousta. Me ajattelemme sitä, miten kallisarvoisia 37 uhrilahjaa ovat.

 

Sen jälkeen Rinpoche resitoi tiibetiksi, ja muutamaa ihmistä lukuunottamatta te ette ymmärrä siitä mitään. Useimpien voimansiirtojen aluksi lama kertoo yleisesti harjoituksesta muutamalla sanalla ja erityisesti käsillä olevan harjoituksen perinteensiirrosta, miten se alkoi ja kulki halki aikojen tähän päivään asti. Ensin hän siis puhuu siitä, miten Buddha Shakyamuni opetti Lääkäribiddhan sutrat, miten erilaiset harjoitukset kehittyivät noiden sutrien perusteella, miten nämä harjoitukset siirtyivät Tiibetiin. Erityisesti tämä Lääkäribudda-sutra on hyvin erikoinen, koska se yhdistää sutra-perinteen hyvin syvälliseen atijoogan mietiskelyperinteeseen. (Atijooga on nyingmapa-perinteen korkein taso.)

 

Sitten hän puhuu joistakin Lääkäribuddha-harjoituksen pääominaisuuksista, jotka kuulostavat niin hyviltä, että niitä on vaikea uskoa. Ja hän kertoo, miten tämä harjoitus on kätketty aarre (terma), jonka tertoniksi kutsuttu aarteenlöytäjä Mingyur Dorje paljasti. Mingyur Dorje oli vasta teini-ikäinen poika löytäessään sen. Hänen huoltajansa oli 1600-luvulla elänyt mestari Karma Chamey. Niistä ajoista lähtien tämä harjoitus on kulkenut katkeamattomana perinteenä sukupolvelta toiselle.

 

Sen jälkeen kun Rinpoche on sanonut tämän, hän ohjaa teitä pyytämään voimansiirtoa. Pyyntöjä on itse aisassa kaksi. Ensimmäinen on yleinen pyyntö, jonka avulla vajramestaria yydetään antamaan meille voimansiirto. Lausumme siihen liittyvät sanat Rinpochen perässä. Tiibetiä ei käännetä muille kielille.

 

Sitten muistutamme itseämme turvautumiseen liittyvästä sitoumuksesta ja bodhimielestä. Kaikki vajrayana-harjoitukset perustuvat rakastavaan ja myötätuntoiseen bodhisattva-mieleen, jonka pohjana on turvautumiseen liittyvä korkea etiikka. Toistamme turvautumiseen ja bodhimieleen liittyvät sanat Rinpochen perässä tiibetin kielellä.

 

Sitten visualisaatio. Se on hyvin tärkeä, eräs voimansiirron tärkeimmistä osista. Voimansiirto on nimittäin yhteys meidän ja perinteen välillä, perinne välittyy meille sen kautta. Se ei ole aineellista vaan siirtyy mielestä mieleen ja annamme sen tapahtua visualisoimalla jotakin samalla kun vajramestari tekee samoin. On kuin kaksi kaksi matkaradiota olisi säädetty samalle aallonpituudelle. Omalta puoleltamme meidän tulee siis mielikuvan avulla visualisoida itsemme Lääkäribuddhana. Ennen voimansiirtoa Rinpoche tekee Lääkäribuddhan harjoitusta tunnin ajan ja visualisoi itsensä Lääkäribuddhan hahmoon. Näin virittäydymme kukin mielessämme samalle värähtelytasolle. Siten useimmat perinteensiirrot toimivat.

 

Toinen tapa nähdä asia on, että herätämme Lääkäribuddhan itsessämme, samastumme siihen, visualisoimme itsemme sen muotoon ja tapahtumasarjan aikana toivomme apua joltakulta sellaiselta tämän perinteen edustajalta, jonka Lääkäribuddha on jo herättänyt. Kuvittelemme vajramestarimme edustavan Lääkäribuddhaa.

 

Olemme siis avarassa ja puhtaassa tilassa ystäviemme kanssa. Meillä on varaa antaa pienten haavoittuvaisten sydäntemme avautua ja kuvitella, että sekä vajramestari että me itse muutumme Lääkäribuddhaksi. Sitten voimansiirto tapahtuu. Näin sitä kuvataan. Tekstissä sanotaan, että koko maailmankaikkeus muuttuu Lääkäribuddhan Puhtaaksi maaksi, jonka nimi on Tanadu. Tanadu tarkoittaa kaunis katsella” ja tässä Puhtaassa maassa kaikkea voi käyttää lääkkeenä. Ei vain kasveja vaan myös mineraaleja ja maata. Jopa virtaavan veden äänellä ja linnun laululla on parantava vaikutus. Ne parantavat kehon, mielen ja kaikki luonnottomat asiat.

 

Koska harjoitus tehdään maha-atin mukaan, kaikki mitä kuvittelemme tapahtuu samalla hetkellä. Ei ole asteittaista muutosta. Puhtaan maan keskellä on elefanttien kannattelema valtaistuin ja sen päällä lootus. Lootuksen päällä on litteä kiekko. Se vain ilmestyy: elefantit, lootus, valtaistuin ja kiekko. Valokiekon päällä on syvänsinen tiibetinkielinen kirjain hung pystyasennossa. Se muuttuu hetkessä Lääkäribuddhaksi. Visualisoimme Lääkäribuddhan samoin kuin minkä tahansa muun buddhan onttona valohahmona. Se ei ole kiinteä vaan niin kuin saippuakupla. Sitä kuvataan teltan kaltaiseksi, se on vain sen ulkoinen olemus: ontto, sisältä tyhjä.

 

Lääkäribuddha väri on syvän sininen, niin kuin jalokivi, jota sanskritiksi kutsumme vaiduryaksi. Tekstin mukaan sitä ei itse asiassa ole olemassa meidän maailmassamme. Löydätte monia erilaisia käännöksiä, mutta mikään niistä ei ole oikea, koska väriä ei ole olemassa. Löytyy lapis lazuli, beryl ynnä muuta. Kysyttyäni asiaa kysymästä päästyäni lähin mihin olen päätynyt on tummansininen safiiri. Lapis lazuli on suunnilleen oikea väri, mutta sen ongelma on läpinäkymätön mattapinta, kun taas Lääkäribuddha on kokonaan läpinäkyvä.

 

Lääkäribuddhalla on yllään kolme dharmavaatetta kuten historiallisella Shakyamuni Buddhalla. Hänen jalkansa ovat vajra-asennossa, oikea käsi on oikean polven päällä anteliaisuuden mudrassa ja hän pitelee lääkekasvia nimeltä arura. Luulisin että ayurvedassa ja ainakin tiibetiläisessä lääketieteessä aruraa kutsutaan lääkkeiden kuninkaaksi, koska sillä on kaikki kuusi makua [makea, suolainen, karvas, hapan, terävä, kitkerä]. Todellisuudessa arura-kasvia on yli sata eri lajia ja tämä on niistä paras. Minusta se on todella hieno vertauskuva, koska Lääkäribuddha edustaa parantamista, parantamista kaikkein hienoimmalla viisaudella. Jos siis muistatte tieteenaloista toisen, todellisuuden muokkaamisen entistä paremmaksi, no, Lääkäribuddha antaa parhaimman mahdollisen parannuskeinon. Hän ei vain korjaa asioita, vaan korjaamiseen liittyy älykkyys, jonka avulla asiat korjataan parhain päin pitkällä aikavälillä.

 

Vasen käsi on niin sanotussa mietiskelyasennossa ja pitelee almukulhoa, joka on täynnä parantavaa nektaria. Ulos päin kurottava oikea käsi kuvaa sitä, että hän käyttää suhteellisia keinoja auttaakseen ihmisiä, ja meditatiivinen vasen käsi kuvaa sitä, että hän käyttää absoluuttista totuutta ihmisiä auttaakseen. Visualisoimme itsemme ja vajramestarin tässä asennossa, mutta ellemme voi saada varsinaista kuvaa mieleemme, sillä ei ole väliä, kunhan yritämme vain todella tuntea sen, mitä tapahtuu.

 

Kuvittelemme sitten, että tämän onton muodon keskellä on keskusakseli. Otsan korkeudella tuon akselin tai ohuen pystysuoran putken sisällä on valkoinen tiibetinkielinen tavu om, kurkussa punainen ah ja sydämen korkeudella sininen hung.

Tähän saakka olemme yrittäneet luoda jotain mielessämme kuvittelemalla. Sitten kun teemme harjoitusta oikeasti, vastaamme tulee kohta, jossa meidän täytyy päästää irti omasta luomuksestamme ja antaa jonkin suuremman tulla sen tilalle. Niin tehdäksemme kuvittelemme, että valo loistaa noista kolmesta tavusta om, ah ja hung. Se säteilee kaikille buddhille ja bodhisattvoille ja erityisesti Lääkäribuddhalle ja kutsuu hänet tälle initiaatiopaikalle ihan oikeasti. Kuvittelemme, että vastauksena tähän Lääkäribuddhan tuhannet muodot tulevat paikalle, toiset suurina kuin vuoret, toiset pikkuriikkisinä kuin sinäpinsiement, ja ne sulautuvat vajramestariin sekä itseemme. Sitä hetkestä lähtien Lääkäribuddha on oikeasti läsnä täällä initiaatiopaikassa.

Visualisaatio loppuu sanoihin titra benza. Kun Rinpoche sanoo nuo sanat kolme kertaa tiedätte, että valmisteluvaihe on saatu päätökseen.

 

 

Sitten seuraa varsinainen voimansiirto, jossa on kuusi eri osaa. Ensinnäkin pyydämme näitä voimansiirtoja. Ne tapahtuvat tormaksi kutsutun esineen kautta. [Torma on uhrikakku, tässä tapauksessa pysyvästi pyhitetty metallinen esine.] Juuri niin kuin kuvittelimme että itsestämme tulee Lääkäribuddha, Rinpoche muuttuu Lääkäribuddhaksi, nyt käännämme huomion tormaan. Ajattelemme sitä täydellisenä mikrokosmoksena, joka edustaa Lääkäribuddhan Puhdasta maata.

 

Torma on siis Puhdas maa ja siellä ovat elefantit ja valtaistuin, lootus ja kuunkiekko sekä Lääkäribuddhan pikkuruinen mutta täydellinen hahmo. Ensimmäistä voimansiirtoa kutsutaan keho-voimansiirroksi. Kuvittelemme, että tormassa olevan Lääkäribuddhan hahmosta otsan kohdalta säteilee valkoisen valon säde. Se tulee omaan kehoomme otsamme kautta ja täyttää kehomme valkoisella valolla. Sen kautta saamme niin sanotun keho-voimansiirron Lääkäribuddhalta. Rinpoche pitelee tormaa silloin käsissään ja resitoi tekstiä. Meidän on tarkoitus tuntea, että kehomme puhdistuu ja yritämme uskoa niin vakaasti kuin mahdollista, että vastaanotamme voimansiirron Lääkäribuddhalta voidaksemme mietiskellä Lääkäribuddhan hahmoa. Se kylvää siemenen, jonka avulla tulemme saavuttamaan Lääkäribuddhan tilan.

 

Toisena on Lääkäribuddhan puheen voimansiirto. Keskitymme uudelleen Lääkäribuddhaan tormassa. Tällä kertaa hänen kurkustaan säteilee punainen valonsäde, kirkas kuin aurinko, ja se kuvaa Lääkäribuddhan puhetta ja viestintää. Se välittää Lääkäribuddhan puheen siunauksen meille ja kylvää tulevan sambhogakayan saavutuksen siemenet meihin.  Näin tapahtuu, kun Rinpoche nostaa torman ilmaan toisen kerran.

 

Kolmas voimansiirto on mielen voimansiirto. Tällä kertaa kuvittelemme, että sininen valonsäde säteilee Lääkäribuddhan sydämestä suoraan omaan sydämeemme. Se poistaa esteet mielestämme ja antaa meille kyvyn tehdä syvällisiä Lääkäribuddhaan liittyviä mietiskelyharjoituksia. Se kylvää siemenen tulevaan dharmakayan saavutukseen.

 

Seuraava, neljäs voimansiirto on Lääkäribuddhan kehon, puheen ja mielen sekä hyvien ominaisuuksien ja toiminnan yhtäaikainen voimansiirto. Kuvittelemme, että viidenväriset valonsäteet säteilevät Lääkäribuddhan viidestä kohdasta: valkoinen otsasta, punainen kurkusta, sininen sydämestä, keltainen navan kohdalta ja vihreä haaroista. Nuo viisi valoa muodostavat sateenkaaren, joka nousee ylöspäin ja menee sisään kehoomme navan kohdalta. Se täyttää ruumiimme valolla ja meidät tulisi tuntea, että sillä on erityinen kyky parantaa monimutkaisia sairauksia ja että se kylvää siemenen, jonka avulla tulemme saavuttamaan perimmäisen kayan.

 

Sitten tulee viides voimansiirto, jota kutsutaan torma-initiaatioksi. Kaikissa initiaatioissa on tarvittu tormaa, mutta tämä on saanut tormasta nimensä. Sen aikana tulette yksitellen ottamaan vastaan torman siunauksen Rinpochelta. Tähän liittyy visualisaatio, jonka Rinpoche pyytää kääntämään sitten kun on sen aika. Ja lisäksi on erityinen rukous, jossa hän ja me käymme läpi tämän harjoituksen hyödyt.

 

 

Kun tulette tänne eteen, jos teillä on valkoinen khata-liina lahjana, laittakaa se ensin istuimen edessä olevalle pöydälle. Sitten tulette Rinpochen luo ja pyydän, että tulette riittävän lähelle, niin ettei hänen tarvitse kurottaa kauas. Hän koskettaa päälakeanne ja käsiänne tormalla. Jos hänellä olisi aikaa ja jos se olisi käytännössä mahdollista, hän koskettaisi tormalla neljää ensimmäistä viidestä kehon kohdasta, mutta kun ihmisiä on paljon jonossa, se on liian epäkäytännöllistä, joten niin ei tehdä.

 

Kumarra sitten päätäsi, jotta Rinpoche voi asettaa torman pääsi päälle ja ojenna kämmenesi hänelle, niin hän koskettaa niitä tormalla. Ota siunaus vastaan ajatelemalla, että se siirtyy noihin kohtiin kehossasi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään erityisiä liikkeitä, ota se vain vastaan.

 

Sen tehtyämme istuudumme taas alas ja seuraa kuudes, mantra-voimansiirto. Rinpoche pyytää meitä toistamaan Lääkäribuddhan mantran perässään. Hän pitelee sinistä rukousnauhaa (tiibetiksi malaa) ylhäällä ja lausuu mantraa.

 

Tähän saakka olemme keskittyneet tormaan ja visualisoineet Lääkäribuddhan sen sisällä. Nyt keskitymme Rinpocheen ja ajattelemme hänen läsnäoloaan Lääkäribuddhana. Kuvittelemme että Lääkäribuddhan mantra lähtee hänen sydämestään, kulkee ylös hänen suuhunsa ja tulee sitä kautta helminauhan tavoin omaan suuhumme ja asettuu sydämeemme. Visualisoimme sitä samalla kun lausumme mantraa.

 

Nämä olivat voimansiirron kuusi vaihetta. Lopuksi uhraamme mandalalahjan kiitollisina ja jaamme hyvyyden muiden olentojen kanssa. Rinpoche antaa meille tämän harjoituksen tekstin transmission (tiibetiksi lung).

 

Siinä oli aika paljon ohjeita, mutta toivon, että niistä on apua voimansiirrossa. Onko teillä kysymyksiä?

 

Ani Sherab: Ellei oppilaalla ole mukanaan valkoista liinaa tai muuta lahjaa, Rinpochen luo voi hyvin mennä yhteen liitetyin käsin ja antaa lahjaksi oman puhtaan mielensä.

 

Ken Holmes: Puhdas mieli on lahjoista suurin, se tarkoittaa että haluaa vilpittömästi auttaa muita itsensä unohtaen.

 

Kysymys: Kun alamme visualisoida valmisteluvaiheessa, kuinka kauan se kestää?

 

KH: 3 – 4 minuuttia. Haluaisin sanoa jotakin visualisaatiosta, monet eivät ehkä tiedä sitä. Sitä saatetaan pitää jonkinlaisena ajatusvoimisteluna: on pidettävä yllä mielikuvaa. Moni on valittanut, että se on hyvin vaikeaa ellei yleensä ajattele kuvin. Paljon tärkeämpää kuin kuva on tunne. Kun meistä tulee Lääkäribuddha, muutumme puhtaaksi viisaudeksi, joka on kaiken parantamisen ytimessä. Jokainen lääketieteellinen toimenpide riippuu lääkärin viisaudesta. Hänen on tiedettävä tarkkaan mitä potilaassa tapahtuu. Viisaus on kaiken parantamisen sydän, katsoimmepa sitä miltä kannalta tahansa. Buddhilla on aina tällainen viisaus, jonka keskeisin ominaisuus on myötätunto.

 

Muututte siis myötätunnon ja viisauden eläväksi läsnäoloksi ja sillä on kaikki vastaukset, joilla ongelmat ratkaistaan. Ellette pysty kuvittelemaan risti-istuntaa, voitte tuntea meditatiivisen vakauden, jota ne edustavat. Viisaus syntyy täysin tyynessä, selkeässä ja vakaassa mielessä. Lääkäribuddhan parantaminen on aina myötätuntoista. Joten ellette pysty kuvittelemaan sinisiä kasvoja, voitte tuntea miten omat kasvonne täyttyvät rakastavasta huolenpidosta olentoja katsoessanne. Tyyni ja rauhallinen; kyse on joksikin tulemisesta ennemminkin kuin jonkin ajatuskuvan luomisesta.

  

Kysymys: Alammeko visualisoida kuvattuja asioita heti mandalan uhraamisen jälkeen?

 

KH: Ei, mandala tulee ensin ja sen jälkeen Rinpoche kertoo tekstin historiasta. Sitten seuraa voimansiirron pyytäminen, turvautuminen ja bodhimielen kehittäminen. Rinpoche kertoo milloin nämä kohdat tehdään ja visualisaatio alkaa niiden jälkeen.

 

© Rokpa Trust

 

Muut opetukset Helsingissä: Buddhalaisuutta käytännössä ja Turvautuminen 

Linkkejä: Lääkäribuddha