"Minulla on yksi toive - olla avuksi muille"

Tenpa valmistuu tänä vuonna Chabchan yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta pääaineenaan tiibetiläinen lääketiede. Sieltä valmistuu yhteensä 47 opiskelijaa. Tenpa on ollut onnekas, sillä hän sai apua Rokpalta. "Ennen kuin pääsin Rokpan kouluun elinoloni olivat niin kurjat, etteivät edes sukulaiseni tahtoneet tuntea minua. Mietin usein, miten voisin maksaa ystävällisyytenne takaisin. Yksi toive minulla on: että voisin auttaa muita köyhiä ihmisiä parhaani mukaan." Tenpa liittyy tänä syksynä niiden 300 Rokpa-lääkärin joukkoon, jotka työskentelevät Tiibetin maaseudulla.

Lote Nyima, toinen ahkera oppilas pyytää apua ja sanoo: "Olen kiitollinen Rokpalle siitä, että olen saanut mahdollisuuden käydä koulua." Hänkin tahtoisi yliopistoon. Tenpan kouluttaminen kävi Rokpalle kalliiksi, mutta hän sai mahdollisuuden, joka useimpien tiibetiläisten ulottumattomissa. Lote Nyima kertoo, että hänen perheensä on hyvin köyhä, isovanhemmat ovat vanhoja ja äiti sairas. Hän itse oli bussionnettomuudessa ja perhe joutui maksamaan sairauskulut ottamalla lainaa. Perheellä ei ole varoja, ei ainakaan yliopistokoulutusta varten.

Rokpan tiibetin projekteihin kuuluu tällä hetkellä

• yli 4000 lapsen ja nuoren auttaminen 86 koulutusprojektin avulla ala-asteelta yliopistoon
• 11 terveyskeskusta
• 16 sosiaaliavun ja vanhustenhuollon keskusta
• ympäristönsuojelua
• Tiibetin vanhan kulttuuriperinnön vaaliminen ja säilyttäminen.

Moni asia muuttuu, mutta elämä pysyy ennallaan

Rakenteellisia muutoksia näkyy joka puolella Tiibetissä. Päätiet on asfaltoitu, taloja rakennetaan ja sähkö on tullut entistä tavallisemmaksi. Koulutus ja terveydenhoito ovat silti edelleen liian kalliita monelle tiibetiläiselle ja perheet haluaisivat kovasti lähettää lapsensa Rokpan kouluihin. Akong Rinpoche, Rokpan puheenjohtaja on kovin pahoillaan, kun hän joutuu kieltäytymään pyynnöistä, mutta valitettavasti koulutuspaikkoja ja rahaa on liian vähän.

Nepalilaisia naisia

Parmilla Nepalin elämä muuttui yhdessä yössä, kun hänen aviomiehensä hylkäsi hänet ja heidän neljä lastaan. Hän menetti kotinsa ja räätälinliikkeen ja lähti tyhjin käsin Kathmandun kaduille kerjäämään.

Lyhytaikaista apua perhe sai Rokpan katukeittiöstä: lämmintä ruokaa kahdesti päivässä ja vaatteita, mutta oli epäselvää kuinka heidän kävisi keväällä, kun katukeittiö sulkeutuu.

Rokpan naisten työpajassa käsitettiin heti, mitä Parmilla joutui kokemaan; he olivat joutuneet saman kohtalon uhreiksi. Tässä yhteiskunnassa aviomiehen jättämää naista halveksitaan ja lapsista tulee kastittomia. Ammattikoulutus ja kova yrittäminen Rokpan tuella on auttanut näitä naisia saamaan itsekunnioituksensa takaisin. He ovat nyt itsenäisiä naisia, jotka valmistavat käsitöitä ja myyvät niitä reilun kaupan tuotteina.

Naisten työpajan naiset kokosivat yhteen varat, joilla tuettiin Parmillan perhettä. Padma, työpajan johtaja rakennutti uuden verstaan, ja Parmilla oli ihmeissään nähdessään upouuden ompelukoneen, pöydän, kangasta ja kaiken tarvittavan, millä hän pääsi alkuun. Tämän perheen auttamiseen riitti 260 euroa.

Rokpa tukee Parmillan kolmea tytärtä koulunkäynnissä (poika on vielä vauvaiässä) ja näin elämä on taas raiteillaan Parmillan, Anitan, Sunitan, Kalpanan ja Ramin kohdalla.

Loppu ahdingolle

Loppuunväsyneenä ja sairaana Ambhika lepää kahden lapsensa, Krishnan ja Rasmilan kanssa Rokpan lastenkodissa. Ambhika joutui naimisiin kymmenvuotiaana, ja saatuaan kaksi lasta mies hylkäsi heidät. He asuivat kaduilla, mutta nyt Rokpa pitää lapsista huolta ja äiti saa lääkkeitä.

Tämä pieni poika tarvitsee pikaista apua. Hänen kylkiluunsa ovat epämuodostuneet ja se vaikeuttaa hengitystä. Hänen äidillä ei ole rahaa edes ruokaan, saati leikkaukseen, joka maksaa 1150 euroa.

Kahdentoista ihmisen koulutus auttaa sataa muuta Zimbabwessa

Rokpan Zimbabwen osasto tukee "Talk Time" -ohjelmaa, joka pyrkii saamaan aikaan asennemuutoksen Hiv/AIDS -keskustelussa. Suurin ongelma on, että ihmiset eivät tahtoo myöntää kantavansa ehkä virusta, tai että sitä esiintyy heidän asuinalueellaan. "Talk Time" -ohjelman tarkoitus on poistaa pelkoa ja tietämättömyyttä, ne ovat suurimpina esteinä avun saamiselle. Koulutetun juontajan johdolla ryhmät keskustelevat aiheesta ja siitä, miten he voivat suojella itseään ja perheitään parhaiten. Ryhmien jäsenten on sitten tarkoitus viedä tietoa omiin kyliinsä ja järjestää keskusteluryhmiä siellä.

Sibongile on saanut tämän koulutuksen päätökseen ja hän kirjoittaa näin:

"Olen 40-vuotias leski; minä ja neljä lastani olemme kodittomia. Yksi lapsista on hyvin sairas, kuten itsekin olen. Olin kauhistunut, kun sain tietää olevan Hiv-positiivinen. Itkin päiväkaudet ja murehdin lasteni tulevaisuudesta. Perheeni ei tahdo olla tekemisissä kanssani, he jopa syyttävät minua siitä, että tapoin mieheni. Olen kuin spitaalitautinen.

Haluaisin kiittää Rokpaa järkähtämättömästä tuestanne. Olen päässyt mukaan Talk Time -ohjelmaan ja se antaa minulle rohkeutta elää."

Talk Time koulutus tapahtuu 12 hengen ryhmissä. Kun jokainen ryhmän jäsen voi auttaa sataa muuta ihmistä, ohjelman vaikutukset alkavat näkyä käytännön tasolla. Yhden päivän koulutuskustannukset  ovat noin 30 euroa.

Rokpa Zimbabwe vie kyliin lääkkeitä ja ruokaa sekä opettaa viljelytaitoja

Akong Tulku Rinpoche seuraa ruoanjakelua vierailullaan Zimbabwessa.

Itsenäisyyden harjoittelua Etelä-Afrikassa

Tara Rokpa keskuksen ympäristössä lähellä Botswanan rajaa asuu nyt noin 300 ihmistä. Keskus on terapeuttisen ja henkisen uudistumisen paikka, jossa on työtä paikallisille.

Virallisten lukujen mukaan työttömyys on 80%, aikuisista luku- ja kirjoitustaitoisia on 25%, HIV/AIDS infektio on 40%:lla väestöstä ja lisäksi on tavanomaisia ongelmia: hylättyjä orpolapsia ja perheitä, jossa vanhemmat sisarukset ovat joutuneet ottamaan vanhempien paikan.

Keskuksen rakennustöistä paikalliset asukkaat saavat palkan ja he oppivat lisäksi ekologisia rakennusmenetelmiä. Saksalainen vapaaehtoistyöntekijä, Elke Leuschner opettaa ompelemista, jotta naiset voivat perustaa pienyrityksiä käsityötaitojensa varassa. Jeanette Senosi opettaa edelleen lukemaan ja kirjoittamaan, ja hänen tehtävänään on myös oppia tuntemaa väestö niin, että ammattiopetusta voidaan suunnitella tarpeiden mukaan.

Jotkut yhteisön jäsenet ovat jo pyytäneet saada oppia vihannesten viljelyyn ja myyntiin liittyvistä asioista ja keskus on tarjonnut heille hyvälaatuista maata, työkaluja ja siemeniä ensimmäistä kurssia varten. Myyntiketjun ensimmäisiä askelia ollaan ottamassa.

Palkkoihin ja työvälineisiin tarvitaan varoja.