Akong Tulku Rinpoche:

 

Buddhalaisuutta käytännössä

Kulttuurikeskus  Caisa, Helsinki (toimitettu)

17. toukokuuta 2006

 

Kääntäjä Soili Takkala: Hyvää iltaa hyvä yleisö, tervetuloa tänne Kulttuurikeskus Caisaan. Meillä on tänään vieraana kunnianarvoisa Akong Tulku Rinpoche, jonka osa teistä jo tunteekin. Akong Tulku on paennut Tiibetistä Intiaan vuonna 1959. Hän oli yksi perille päässeistä kolmestatoista pakolaisesta, joita alun perin oli yli 300. Intiasta hän siirtyi Isoon-Britanniaan vuonna 1963 yhdessä Chögyam Trungpan kanssa ja opiskeli siellä englantia.

Vuonna 1967 perustettiin Skotlantiin länsimainen ensimmäinen tiibetinbuddhalainen keskus nimeltään Samye Ling. Akong Tulku on toiminut Samye Lingin johtajana aina viime vuosiin saakka, kunnes hän siirsi tämän luostarin vetovastuun veljelleen Lama Yeshe Rinpochelle ja keskittyi itse humanitaariseen työhön. Hän on arvossapidetty, rakastettu ja kunnioitettu opettaja, ja hän kertoo meille tänään buddhalaisuuden merkityksestä arkipäivän elämässä.

   

 

Akong Rinpoche: Olen iloinen saadessani mahdollisuuden olla täällä ja että voin tulla Suomeen. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen täällä.

 

Moni suomalainen on käynyt Samye Lingissä, joten olen toki kuullut Suomesta paljonkin: elämästänne, vuodenajoista ja miten talvi ja kesä poikkeavat toisistaan; teillä on erikoisuuksia kuten porot.

 

Tänään pääsin tutustumaan myös saunaan ja opin, että perinne on täältä lähtöisin. Se on minusta hyvin mielenkiintoista, teillä oli jo 7000 vuota sitten hoitomuoto, jossa käytettiin kuumia kiviä.

 

 

Olen luullut, että tiibetiläinen lääketiede on vanhinta, koska se juontaa juurensa 2500 vuoden päähän – siihen kuuluu mm. kuuman veden juominen – mutta teidän saunanne on paljon aikaisempaa perua. Tiedätte enemmän erilaisten sairauksien parantamisesta kuin tiibetiläiset!

 

Puheeni tänä iltana koskee buddhalaisuuden soveltamista käytäntöön. Yritän tuoda esiin ajatuksiani siitä, miten buddhalaista ajattelutapaa voidaan käyttää maailmassa, jonka rytmi on kiivas, eikä ihmisillä ole juurikaan aikaa vetäytyä retriitteihin mietiskelemään. Kuitenkin kaikki tarvitsevat buddhalaisia menetelmiä kovasti. Kerron tässä niistä jotain. Tämä voi olla teille jo ennestään tuttua, mutta lopuksi on paljon aikaa keskustelulle.

 

Tiedätte, että buddhalaisuus on peräisin Intiasta ja sen perusti historiallinen Buddha Gautama. Hän perusti sen myötätunnossaan ja antoi sitten opetuksia monille ihmisille, jotka saivat siitä paljon apua. Hiukan myöhemmin buddhalaisuus levisi Tiibetiin, Kiinaan ja moniin muihin paikkoihin Aasiassa.

 

Buddha opetti Keskitien oppia: ei ole viisasta olla liian jyrkkä eikä myöskään kokonaan ilman itsekuria. Keskitie on tapa, jolla buddhalaisuutta kannattaa lähestyä. Mutta mikä buddhalaisuudessa on kaikkein olennaisinta?  −Myötätunto. En ole varma mitä myötätunto täällä sanana merkitsee. Joissain maissa se on pinnallinen merkitykseltään. Suomesta en tiedä, mutta buddhalaiset eivät pidä sitä romanttisena rakastumisena tyttö- tai poikaystävään, vaan se on myötätuntoa ilman odotuksia, sitä, että haluaa auttaa muita kovasti, mutta ei  odota saavansa siitä mitään itselleen.

 

Haluaisin antaa yksinkertaisia buddhalaisia opetuksia. Nykyisin on niin monia opettajia, jotka puhuvat laajasti tantrayanasta ja vajrayanasta, kaikenlaisista ihmeistä ym., mutta yksinkertaisesta opetuksesta hyvä esimerkki on Dalai lama. Hän opettaa eri puolilla maailmaa, enimmäkseen myötätunnosta. Vaikuttaa siltä kuin hän ei tietäisi paljonkaan tantrayana-opetuksista, hän ei tee ihmeitä eikä saa kansanjoukkoja hurmokseen; hän puhuu siitä, että myötätunto on kaikkein tärkein buddhalainen periaate.

 

Olen kuunnellut hänen opetuksiaan monessa paikassa. Eräs henkilö kysyi häneltä: "Mikä Buddha on, mitä on buddhalaisuus?" Hänen vastauksensa, joka löytyy varmasti myös hänen kirjoistaan, oli, että buddhalaisuus tarkoittaa myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Ja vastaus siihen, mikä Buddha on, mitä Buddha kuvaa tai edustaa oli, että kuka tahansa, jolla on sata prosenttia myötätuntoa hiuksista hännänpäähän tai varpaisiin asti on Buddha. Minusta se on hyvä elämänohje, joka käy yhtä hyvin nykyisin kuin aiemminkin. Nykyajan ero entiseen on siinä, että elämme nyt teknologian valtakautta. Ennen ihmiset voivat itse määrätä elämästään, mutta nykyisin koneet valvovat meitä. Teknologia hallitsee meitä.

 

Minusta meidän tulee tietää, miten elää yksinkertaista buddhalaista elämää, sillä kiire ja teknologia on olemassa jo, olemme osa sitä ilman vaihtoehtoja. Tuhat tai kaksituhatta vuotta sitten ihmiset hallitsivat maailmaa, mutta nyt maailma pyörittää ja orjuuttaa meitä kaikkia joka paikassa. Tämä koskee niin rikkaita kuin köyhiä, voimakkaita poliittisia johtajiakin. Teknologia sanelee meille milloin mennä nukkumaan, milloin on aika nousta ylös, milloin syödä. Olemme kokonaan riippuvaisia koneista, myös kaikki me, jotka olemme tässä salissa. Meillä on ranteessamme pieni kone nimeltä kello. Se määrää elämästämme. Vaikka olisin väsynyt ja haluaisin nukkua, minulla ei ole vaihtoehtoja, koska kello kertoo, että on aika nousta ylös. Kello kertoo milloin syödään, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko nälkä vai ei. Kello kertoo milloin mennään nukkumaan, se ei liity siihen haluaako ihminen mennä nukkumaan vai ei. Ei ole ketään, jota tämä ei koskisi: on aika nukkua, aika herätä, aika mennä töihin, aika tavata joku. Olen tänään täällä ja tulin ajoissa. Ellen olisi tullut, olisitte olleet vihaisia! Asioilla ei ole enää tekemistä tunteidemme kanssa, vaan pienestä koneesta on tullut elämämme.

 

Todistukset ovat toinen elämää säätelevä tekijä. Paperinpalanen, jolla ei ole mitään tekemistä tietojemme tai viisautemme kanssa. Syntyessäsi tarvitset syntymätodistuksen, ellei sitä ole, et ole syntynyt! Pyydän lupaa saada olla syntynyt, minulla ei ole paperinpalaa. Sinä et ole syntynyt koska sinua ei ole rekisteröity! Sama koskee avioliittoja. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät ole virallisesti naimisissa vaikka ovat olleet yhdessä vuosikaudet. Heitä ei pidetä avioparina, koska heillä ei ole paperinpalaa. Ja vaikka olisit kuollut 30 – 40 vuotta sitten, ennen kuin se rekisteröidään, et ole kuollut. Mitä uskomuksiimme tulee, tärkeintä on se pieni pala paperia, ennemmin kuin tunnistettu elossa olo. Et voi pyytää viranomaisia hyväksymään, että olet elossa, he vastaavat, että sinulla ei ole siitä todistusta. Jos katsoo asiaa tältä kannalta, kuka täällä oikein päättää? Ihmisillä ei ole enää valtaa, valta on paperinpaloilla ja metallinkappaleilla, ne ovat pomojamme ja määräävät meitä.

 

Ihmiset eivät ole muuttuneet, mutta yhteiskunnan uskomukset ovat muuttuneet. Se ei ole muuttunut vain yhdessä maassa vaan kaikissa maissa. Varsinkin nyt, kun voimme liikkua entistä nopeammin maasta toiseen, saamme uusia ajatuksia, törmäämme uusiin perinteisiin, ja noita ajatuksia ja perinteitä on loputon määrä. Buddhalaisina emme halua tarjota valikoimaan taas yhtä uutta ideaa, hyödytöntä romua, vaan jotain hyvin yksinkertaista, ymmärrettävää ja käyttökelpoista. Joten minusta on aina hyvin tärkeää olla liioittelematta buddhalaisia opetuksia, vaan esittää ne yksinkertaisina, niin että me kaikki voimme jotenkin hyötyä niistä.

 

Buddha esitti opetuksensa 84000 eri tavalla, jotta erilaiset yksilöt ymmärtäisivät ne. Jos ne esitetään kaikkein yksinkertaisimmillaan, opetukset sisältyvät neljään lauseeseen. Ensimmäinen lause kuuluu näin: "Älä tee mitään pahaa, älä vahingoita ketään." Jos on jotain, mistä aiheutuu kärsimystä, jotain mikä vahingoittaa muita kuten tappaminen, varastaminen, valehteleminen, petkuttaminen, huumeiden käyttö jne., Buddha sanoi: "Älä tee noita asioita."

 

Seuraavassa lauseessa hän kehotti tekemään hyvää ja olemaan hyödyksi muille ja maailmalle. Yleensä ajattelemme, että jos jokin on maailmalle vahingoksi ja teemme vallankumouksen, maa vapautuu, mutta Buddha ei ajatellut niin. Buddha sanoi: "Samalla kun olette hyödyksi, välttäkää tekemästä vahinkoa kenellekään." Hyödyksi olemisen täytyy olla harmitonta, jos auttamisen ohella joutuu vaikkapa tappamaan, se ei ole oikea tie. Näin ollen, auttamisen alkuvaiheesta siihen saakka kun täydellinen hyöty on saavutettu, ketään ei saa mitenkään vahingoittaa. Sellaista on oikea auttaminen.

 

Kolmas lause kuuluu (tiibetiksi) näin: Rang sem jon sung dor. Rang tarkoittaa itseä, sem mieltä ja jong sung dor merkitsee sitä, ettei haudo mielessään pahoja ajatuksia vaan kesyttää mielensä, on tarkkaavainen ja harjoittelee myötätuntoisuutta koko ajan ja säännöllisesti.

 

Neljäs lause kuuluu: "Tämä on Buddhan opetus." Kaikki Buddhan opetukset sisältyvät näihin neljään lauseeseen. 

 

Kun siis yritätte yksinkertaistaa Buddhan 84000 opetusta äärimmilleen, niin että voisitte soveltaa sitä arjen keskellä, kaikki sisältyy noihin neljään lauseeseen. Mutta olen varma siitä, että on varsin vaikeaa olla tekemättä mitään huonoa tekoa tai välttää vahingoittamasta ketään ja tehdä kaikkia hyviä tekoja, koska emme erota hyvää ja pahaa toisistaan, sekoitamme nämä kaksi aika usein. Vaikka meistä tuntuu, että suuntamme on oikea, saattaa hyvinkin olla, että saamme aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Siksi ajattelen, että on hyvä aloittaa harjoittamalla mieltään mietiskelemällä ja sen jälkeen soveltaa buddhalaisuutta käytäntöön.

 

Teidän maassanne olosuhteet ovat poikkeukselliset: sää ja valon määrän vaihtelu eri vuodenaikoina ovat äärimmäisiä. Siksi teillä on paljon masennusta ja tunneongelmia, maa on tasapainoton, koska sillä on kaksi äärimmäisyyttä. Ymmärsitte jo, että ellemme meditoi ja kehitä myötätuntoa, kävelemme aina veitsenterällä: masennus voi iskeä milloin vain. Joka vuosi, kun yöt pitenevät, depressio tulee.

 

Lääketieteessä puhutaan neljästä vuodenajasta ja niiden muuttumisesta; vaikka jossain maassa neljä vuodenaikaa olisivat tasapainossakin, kun yksi vuodenaika muuttuu toiseksi, tulee sairautta, erilaisia tunnetiloja. Täällä on oikeastaan vain kaksi vuodenaikaa neljän sijasta. Itsemurhaluvut ovat myös hyvin korkeita verrattuna moniin muihin maihin. Ja teillä on monia ongelmia myös siksi, että perheet hajaantuvat. Vanhempi ja nuorempi sukupolvi ovat vain vähän tekemisissä toistensa kanssa.

 

Jos haluatte parantaa maatanne ja mieltänne, ette voi muuttaa vuodenaikoja, koska ne ovat niin kuin ovat. Vuodenaikoja ei voi millään muuttaa. Yhteiskuntaakaan ei voi muuttaa, koska koulutuksenne määrää työpaikan ja asumisen tason. Se, mitä voimme muuttaa on me itse, voimme oppia kehittämään lähimmäisenrakkautta, parantaa elämisen tasoa oppimalla rentoutumaan, oppimalla mietiskelemään ja kasvattamalla ymmärrystämme. Buddhalaisittain, sen mukaan mitä Hänen pyhyytensä Dalai-lama on sanonut, kuka tahansa, jolla on pikkuriikkisenkin myötätuntoa, vaikka vain kerran vuodessa, häntä voidaan kutsua buddhalaiseksi, koska buddhalaisuus perustuu myötätuntoon.

 

Buddhalaisuutta voi ymmärtää myös siltä kannalta, että riippumatta siitä, miten kiireistä elämämme on, riippumatta siitä millaisessa yhteiskunnassa elämme, mielemme on aika kehossamme, mieltä ja kehoa ei voi erottaa toisistaan.  Buddhalaisuus liittyy siihen, miten omaa mieltä opitaan ymmärtämään ja miten siitä tehdään kypsä, myötätuntoinen ja kärsivällinen. Kehitämme toivetta auttaa, ei vain itseämme vaan jokaista, kaikkia muita, rikkaita ja köyhiä, oppineita ja oppimattomia, kaikki tarvitsevat apua. Haluamme auttaa kaikkia siksi, että jotkut voivat näyttää ulkoisesti rikkailta, vaikka he ovat sisäisesti hyvin köyhiä. Jotkut ovat hyvin koulutettuja, mutta henkisesti köyhiä. Meidän tehtävämme ei ole analysoida sitä, kuka on koulutettu ja kuka ei, kuka tarvitsee apua ja kuka taas ei. Emme voi jättää auttamatta jotakuta, jos meillä on siihen välineet, vain sillä perusteella, että hänen ei pitäisi tarvita apua. Kuka ja mikä tahansa, jonka tiedämme tarvitsevan jotain, rajattoman myötätuntomme takia emme valikoi autettaviamme emmekä ajattele, että autan tätä mutta en tuota. Olet siis valmis antamaan apuasi, rakkauttasi ja myötätuntoasi kenelle tahansa sitä tarvitsevalle ilman mitään odotuksia.

 

Myötätunnon perustalla kaikkein käyttökelpoisinta mitä voimme mielestäni elämässämme tehdä, on oppia mietiskelemään, koska mietiskely tuottaa rentoutuneen olon, se auttaa kohtaamaan vaikeudet ja silloinkin, kun elämämme on kiireistä, se auttaa mieltä pysymään vähemmän kiireisenä. On tietenkin monia mietiskelymenetelmiä, joita joudutte opettelemaan, oletan että teillä ehkä on mietiskelynopettaja, joku joka osaa mietiskellä. Oivallus tulee polkua viitoittavien merkkien kautta ja kokemuksen kautta. Mietiskely auttaa meitä kohtaamaan tunteemme ja tekee meistä terveempiä, sillä monet sairaudet johtuvat psyykkisistä ongelmista. Jos tahdotte harjoittaa buddhalaisuutta käytännössä, mietiskelyn oppiminen on mitä hyödyllisintä.

 

Puheeni päättyy tähän, mutta voitte esittää kysymyksiä tästä tai muistakin aiheista. Voitte myös esittää omia näkemyksiänne tai pyytää selventämään, jos jokin asia jäi epäselväksi.

 

Kysymyksiä ja vastauksia

 

Kysymys: Koska minulle on vaikea meditoida pitkiä aikoja kerrallaan, voin meditoida vain lyhyitä aikoja kerrallaan, ja tänään keksin, että voin mennä metsään kävelemään, ja saan sieltä energiaa, mutta onko niin, että jokaisen on löydettävä oma tapansa meditoida, että se ei ole samanlainen?

 

Vastaus: Mietiskelyssä on monia eri menetelmiä. He, jotka uskovat rukoukseen, oppivat rukouksen kautta; he jotka uskovat visualisaatioihin, oppivat visualisaatioiden avulla ja he, jotka uskovat rentoutumiseen, oppivat rentoutumisen ja mietiskelyn avulla.

 

Jos ihminen on aivan aloittelija ilman mitään tiettyä uskomusta, hän voi kouluttaa mieltään sen mukaan miten aktiivinen se on. On kahdentyyppisiä ihmisiä: hyvin nopeasti toimivia ja hitaammin toimivia. Oman mielen harjoitus aloitetaan ottamalla selvää, kumpaan ryhmään itse kuuluu. Jos olet nopea toimimaan, teet harjoituksia, jotka hidastavat sinua. Jos mielesi on jatkuvasti ontto ja toimeton, tarvitset menetelmiä, joilla mieli saadaan keskittymään ja aktivoitumaan. Tarkoituksena on tasapainottaa mieltä.

 

Siihen on olemassa erilaisia menetelmiä: voidaan keskittyä hengitykseen tai ulkoiseen kohteeseen, voidaan keskittyä myös työntekoon tai mantraan. Kaikki riippuu yksilöstä, en usko että löytyy yhtä menetelmää, joka sopisi kaikille.

 

Kysymys: Rinpoche mainitsi että Suomessa on kaksi vuodenaikaa, talvi tuli mieleen mutta mikä se toinen on..?

 

Vastaus: Kesällä on liikaa valoa, ei yhtään pimeää.

 

Kysymys: Arvoisa Rinpoche. En tiedä sopiiko kysymykseni tähän tilaisuuteen, koska se ei liity käsittelemäänne aiheeseen. Olin retriitillä, missä opettajamme pyysi meitä kysymään kaikilta tapaamiltamme lamoilta samaa. Siksi kysyisin, kun kuollessa joutu dharmatan bardoon ja näkee siellä jumaluuksia, näyttävätkö ne kaikista samanlaisilta vai tulevatko ne eteemme oman havaintokykymme mukaan?

 

Vastaus: Hiljattain ilmestyi erinomainen käännös Tiibetiläisestä kuolleidenkirjasta englanniksi. Sen on kääntänyt englantilainen Gyurme Dorje. Näin myös erään hyvän televisio-ohjelman aiheesta, jos teillä on mahdollisuus, katsokaa se. Mutta silloin kun ihminen kuolee, niin jokainen kuolee samalla tavalla, ei ole tiibetiläistä ja eurooppalaista kuolemaa erikseen, sillä kaikilla on samanlaiset aivot.

 

Sanotaan myös, että kuoleman jälkeen ei ole eri kieliä, koska kuollut ymmärtää mitä tahansa puhuttua kieltä. Ei ole kielimuuria. Talon sisä- ja ulkopuolta ei erota mikään. Kun ajatuksesi menevät keittiöön, vaikka se olisi 150 km päässä, olet siellä heti, koska kaikki on kokonaan mieltä.

 

Ja kaikki raivoisat ja rauhalliset jumaluudet ovat osa mieltämme. En siis ajattele, että tiibetiläisillä pitäisi olla erityisesti tiibetiläisiä jumaluuksia ja länsimaisilla ihmisillä länsimaisia. Kirjoitusten mukaan kyse on aivoissa sijaitsevista rakenteellisista yhteyksistä, ja jokasella yhteydellä on raivoisa ja rauhallinen puoli. Sillä ei ole mitään tekemistä tiibetiläisyyden tai eurooppalaisuuden kanssa. Ehkäpä on siis niin, että jokainen näkee saman jumaluuden, koska jokaisella on samanlaiset aivot. Mutta itse en tiedä, kerron teille kun olen kuollut... tai te kerrotte minulle!

 

Esimerkiksi sokerin maku on jotain, minkä jokainen kokee samanlaisena kansallisuudesta riippumatta. Raivoisat ja rauhalliset jumaluudet ovat siihen verrattavissa, ne ovat oma kokemuksemme, ne ovat chakroissamme. Jokaisella on chakrat, olipa hän valkoinen, musta, ruskea tai kullanvärinen, rikas tai köyhä. Hermojärjestelmä on kaikilla samanlainen päässä, kurkun kohdalla, sydänchakrassa. Joten luulisin kokemusta samnlaiseksi.

 

Kysymys: Kysyisin melko yleisestä sairaudesta, skitsofreniasta, miten tiibetiläiset näkevät sen ja selittävät sen. Mikä on sen syy?

 

Vastaus: Se on mielestäni osa edellisistä elämistä johtuvien syiden ja seurauksien ketjua. Se ei ole mitään tässä elämässä väärin tehtyä, vaan liittyy aiempiin huonoihin tekoihin tai väärinkäsityksiin. Sen seurauksena ihmisellä on nyt vaikeuksia ymmärtää tunteitaan. Se on syyn seuraus, jota kutsutaan karmaksi. Niin, ehkä se on karmaa. Joissain lääketieteellisissä yhteyksissä puhutaan siitä, että mieli on hyvin heikossa tilassa ja erilaiset kielteiset voimat vaikuttavat ihmiseen. Ne ovat paljon voimakkaampia kuin ihminen itse, eikä hän kykene voittamaan omia... tai tunnistamaan, että kielteisiä voimia on läsnä. Näinkin voidaan ajatella, mutta minusta kyse on lähinnä karmasta, korostaisin karmaa ennen muuta.

 

Kysymys: Voiko skitsofreniaa parantaa, voiko siihen vaikuttaa esimerkiksi mietiskelyn avulla?

 

Vastaus: Uskon että kaiken voi parantaa, en usko, että on mitään, mitä ei voisi parantaa. Vaikka uskoisi, että sairaus johtuu karmasta, eikä karmaa voi ottaa pois, niin huonon teon seuraukset pystyy kestämään paremmin rukousten ja meditaation avulla. Silloin kielteiset tunteet eivät saa ihmistä valtaansa ja tilanne pysyy hallinnassa.  Dharmanharjoitus, mietiskely helpottaa selviämistä. Joten käsitykseni mukaan sen voi joko parantaa kokonaan tai ainakin välttää vahingoittamasta itseään. Sairautta hallitaan rukouksen ja mietiskelyn keinoin.

 

Kysymys: Rinpoche, mitä suosittelisitte lääkkeeksi tilaan nimeltä "lung lo", ylikierroksilla käyminen?

 

Vastaus: Tiibetiläinen lääketiede jakaantuu kolmeen haaraan, joista lung on yksi. Lungia voi vähentää rentoutumalla ja syömällä hunajaa, saunomalla, ajattelemalla vähemmän ja hakeutumalla kosteiden paikkojen sijasta kuiviin olosuhteisiin. On myös monia lääkkeitä, joita voi ottaa sisäisesti tai voidella kehoon hieronnan yhteydessä. Monia lääkkeitä voi polttaa suitsukkeen tavoin. Lung-energia on hyvin yleistä, erityisesti niiden keskuudessa, joiden ravinnossa on liikaa raakaa, keittämätöntä ainesta. Siksi tulisi syödä enemmän keitettyä ruokaa ja lihaa, lihan nesteitä pidetään hyvinä. On monia hoitotapoja.

 

Kysymys: Haluaisin kysyä mitä voimme tehdä, jos eläinystävillemme tai läheisille, jotka eivät ole buddhalaisia tapahtuu jotain pahaa, jos joku on vaikka kuolemassa. Miten harjoituksessa suhtaudutaan näihin tunteviin olentoihin, onko harjoituksestamme heille hyötyä, jos vain teemme sen puhtaalla motivaatiolla, vaikka kohde ei ymmärtäisi sitä? Voiko harjoitusta vain tehdä hiljaa kertomatta siitä?

 

Vastaus: En usko, että ihmiselle tarvitsee kertoa tekevänsä harjoitusta, koska kuollut ymmärtää heti, kun häntä ajattelee. Ei siis tarvitse puhua. Kun vainaja herää ja oivaltaa olevansa kuollut, se kestää enintään 2 - 3 päivää, silloin keskustelu ei enää ole tarpeen, koska ihminen tuntee ajatustesi tuoman hyödyn. Hän hyötyy myös ruoan polttamisesta tai uhraamisesta [erityisiä rituaaleja]. Heti kun ajattelet: "Annan tämän ruoan tälle vainajalle," hän saa ajatuksen kautta tunteen siitä, että syö ja sulattaa ruokaa, ilman että hän tekisi niin oikeasti. Siksi, jos teet harjoituksen vilpittömästi, ääneen tai ei, siitä on henkilölle hyötyä. Suosittelen tällaista harjoitusta. Ja myötätunto, lähimmäisenrakkaus, erityisesti lähettäminen ja vastaanottaminen Seitsemän kohdan mielenharjoituksessa, siis se, että ottaa muiden kärsimystä kantaakseen ja lähettää heille omaa onnellisuuttaan, tuolle kuolleelle, olen varma että se on hyvin hyödyllistä.

 

Sanotaan myös, että jos teet rukouksia, sinun pitäisi tehdä ne hyvin vilpittömällä mielellä, sillä jos rukoilet vain huulillasi ja ajattelet mielessäsi muuta, henkilö, jonka puolesta rukoilet näkee virheesi. Hän pahastuu siitä ja asiat menevät huonoon suuntaan. Joten kun joku kuolee, sanokaa rukoukset hyvin selkeästi, älkää tehkö virheitä edes sanojen tasolla. Kuolleet ymmärtävät kaiken, eivät vain sitä mitä sanotaan, vaan myös tunteenne. Pyrkikää olemaan myönteisiä.

 

Kysymys: Rinpoche, puhuimme yliaktiivisuudesta ja hieronnasta sen parannuskeinona. Miten vanhemmat ja muut läheiset aikuiset voisivat auttaa lapsia kasvamaan hyviksi aikuisiksi ja voimmeko käyttää heihin samoja lääkkeitä?

 

Vastaus: Olen kotoisin Tiibetistä, missä perheissä on aivan eri tilanne kuin täällä ja varsinkin lasten kasvatus on erilaista. Samoin vanhustenhoito. Tiibetiläinen yhteiskunta on yhtä suurta perhettä.

 

Ei vain Tiibetissä vaan muuallakin Kaukoidässä, esimerkiksi Intiassa, Burmassa ja Kiinassa yhteiskuntarakenne on erilainen. Tiibetissä ei esimerkiksi ole lastentarhoja eikä vanhainkoteja. Niitä ei ole olemassa. Vanhemmat pitävät huolta lapsista ja vanhuksista ja isommat lapset auttavat sisarustensa hoidossa. Näin vanhemmat antavat hyvän esimerkin lapsilleen ja lapset ovat koko ajan vanhempiensa esimerkin vaikutuspiirissä saaden heiltä tietoja ja taitoja. Vaikka he eivät kävisikään aina koulua, niin koska vanhemmat huolehtivat lapsistaan, nämä oppivat hyville tavoille, he oppivat kunnioitusta arkielämän keskellä. Ei tarvitse erikseen opetella syömään, toimimaan ja ajattelemaan.

 

Täällä yhteiskunta on pilkkoutunut niin, että lapset ovat yhdessä kodissa, vanhukset toisessa ja vanhemmat, se keskimmäinen ryhmä, ovat sidottuja hankkimaan jokapäiväistä elantoa. Heillä ei siis ole aikaa huolehtia omista lapsistaan. Kun koulupäivä päättyy, lapset kuljeksivat kadulla toistensa seurassa. Niinpä he oppivat paljon pahoja asioita: käyttämään huumeita, polttamaan tupakkaa, rikkomaan julkisia tiloja. Se johtuu siitä, että koulun päättymisen ja vanhempien kotiintulon välillä on 2 - 3 tunnin välinen aukko. Kaikki vääränlainen kasvatus ja huonot tavat versovat tuosta aukosta. Jos siis haluatte parantaa yhteiskuntaa, niin minusta on erittäin tärkeää, että jos lapsia tahtoo, täytyy myös antaa aikaa omille lapsilleen sen sijaan, että laittaisi heidät päivähoitoon tai palkkaisi ulkopuolisen hoitajan, samalla kun itse puurtaa tuloja hankkimassa. Ainakin yhden vanhemmista pitäisi olla kotona koko ajan, sitten yhteiskuntaelämänne kohenee.

 

Kysymys: Riittävä uni on tarpeen terveyden ja tehokkuuden kannalta. Kalkutassa Äiti Teresan uni häiriytyi vakavasti, mutta hänellä oli ympärillään nunnia, jotka rukoilivat hänen puolestaan, niin että hän sai nukuttua rauhallisesti. Miten buddhalainen henkilö tässä yhteiskunnassa voi suojella untaan alitajuisia tai okkulttisia hyökkäyksiä vastaan? Lung voi olla osasyy, mutta hyökkäykset ovat myös yksi aspekti.

 

Vastaus: Mielestäni tässä voidaan käyttää kahta apukeinoa. Yksi on lääkkeisiin perustuva keino, joka  on tekemisissä pelkästään fyysisen puolemme kanssa, toinen liittyy mieleen. Yleisesti ottaen, jos meillä on keho, jossa on viisi elementtiä, se vaatii tietyn määrän lepoa tunneissa laskettuna. Miten paljon, riippuu siitä, miten hyvin keho on tasapainossa. Jos tuuli- tai sappienergia ovat kehossa epätasapainossa, tarvitsee enemmän unta kuin muut.

 

Lääketieteen mukaan tietty määrä rauhallista unta on tarpeen, mutta jos henkilön mieli on saanut harjoitusta, jos hän on tasapainoinen, suhteellisen rauhallinen ja vailla ahdistusta, niin sitten hän ei ehkä tarvitse paljon unta. Fyysinen unentarve ei ole suuri, koska hyvin harjaantunut mieli ei väsy. Pitkillä retriiteillä henkilöt, jotka tekevät tarpeeksi harjoitusta saattavat nukkua vain kaksi tai kolme tuntia ja se riittää heille. Ja jotkut pitkälle päässeet mietiskelijät, joihin mikään ei vaikuta, koska he ovat niin hyvin harjaantuneita, eivät tarvitse unta lainkaan. Unen tarve riippuu mielen harjaantumisen tasosta.

 

Jos olette lukeneet Milarepan tarinan, kun hän sai meditaatio-opetusta Marpa Lotsalta, hänen mietiskelynsä tuli kestää 24 tuntia vuorokaudessa. Joskus hän oli nukahtamaisillaan ja silloin hän asetti kynttilän päänsä päälle, niin että jos hän tulisi uniseksi kynttilä tipahtaisi, siinä oli palovaara. Sen avulla hän oppi, eikä hänellä ollut mitään sivuvaikutuksia siitä, ettei hän pystynyt nukkumaan. Jos mieli on tarpeeksi harjaantunut, minusta näyttää että uni ei ole kovin tärkeää. Mutta ellei ymmärrystä ole tarpeeksi, on tietenkin fyysisiä vaatimuksia ja siinä tapauksessa tarvitaan tietty määrä unta.

 

Muistan kun minulla oli mahdollisuus palvella kuudennettatoista Karmapaa. Joskus hän nukkui tunnin yöllä, joskus ei ollenkaan, eikä hänessä näkynyt väsymyksen merkkejä. Itse saatan nukkua 8 - 9 tuntia ja vieläkin väsyttää, hän taas ei tarvinnut unta lainkaan. Joten siinä on ero.

 

Kysymys: Haluaisin kysyä tarkemmin tiibetiläisestä lääketieteestä ja siitä kun te tiibetiläisen lääketieteen asiantuntijana elätte täällä lännessä, niin onko teillä ollut tilaisuutta tutustua eurooppalaisen kansanlääketieteen perinteeseen ja jos on, oletteko siinä huomannut minkälaisia yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia?

 

Vastaus: Tiibetiläinen lääketiede perustuu paljolti ruokavalioon, käyttäytymiseen ja elämäntapaan, koska kysymys ei ole pelkästä lääkkeestä vaan kaiken tasapainosta. Jos vatsasi on nälkäinen, syöt ruokaa ja sitä sanotaan vatsan parantavaksi lääkkeeksi. Jos olet janoinen, juot vettä ja se parantaa janon.

 

Monet asiat ovat samanlaisia näissä perinteissä, koska meistä kaikki on lääkettä, kaikki mitä teemme. Ero on siinä, että jos tiibetiläistä lääketiedettä harjoitetaan kunnolla, se liittyy siihen, miten energiaa tasapainotetaan, miten luontoa tasapainotetaan rukouksin, mantroin ja yrtein sekä eläimistä saatavilla aineksilla ja mineraalipohjaisilla lääkkeillä. Ero on siinä että samalla kun poimimme kasvit ja sekoitamme lääkkeet teemme rukouksia ja meditoimme. Tätä henkistä puolta länsimaisessa kansanperinteessä ei nähdäkseni ole. On tietenkin monia yhtäläisyyksiä, mutta meitä kiinnostaa erityisen paljon rukous ja se, miten ihmisille jaettaviin lääkkeisiin kerätään myönteistä energiaa.

 

Viimeinen kysymys: Marpasta ja Milarepasta sain aasinsillan kysyä, kuinka tärkeää harjoittajalle on perimyslinjan tai juurilinjan noudattaminen?

 

Vastaus: Minusta perimyslinja on hyvin tärkeä, erityisesti vajrayanan harjoittajalle. Sanotaan, että ellei vajrayanan harjoittajalla ole puhdasta perimyslinjaa, hän ei saa siunauksia. Harjoituksiin, joita tehdään, kuuluu myös valtuutus, initiaatio ja tekstinselitys; ilman niitä harjoitus on hyödytöntä. Jos siis uskot vajrayana-perinteeseen, perimyslinjan täytyy tulla ensimmäisenä, ei viimeisenä. Näin on, koska ellei sinulla ole perinteensiirtoa hallussasi, et pysty saavuttamaan mitään.

 

Monet kiitokset, en tiedä paljonko "höpötykseni" oli avuksi, mutta kuten alussa sanoin, aika hallitsee meitä, ja näinpä aika on nyt lopussa hyödyittepä tai ette.

 

Applying Buddhism in Everyday Life

AkongTulku Rinpochen elämäkerta

kotisivu