Lamavierailu Helsingissä toukokuussa 2011:

 

Elämänohjeita, turvautuminen ja uskontojen välinen kohtaaminen

 

Kagyu Samye Lingin luostarin ja tiibetiläisen keskuksen apotti Lama Yeshe Rinpoche vieraili Suomessa yhdessä nunna Ani Lhamon kanssa Rokpa Finland ry:n kutsusta.

 

 

 

 

 

 

 

Lama Yeshe Rinpoche Helsingissä. Kuva / Photo: Riikka Pihlanto  

 

 

 

Lama Yeshe Rinpoche on myös Holy Isle projektin toiminnanjohtaja Skotlannissa ja perehtynyt eri uskontojen väliseen vuoropuheluun. Siksi vierailuun sisältyi tutustuminen Vartiosaaren ekumeeniseen karmeliittaluostariin.

 

Rokpa Finland ry on toiminut Suomessa vuodesta 2002 suomalaisen nunnan, Ani Sherabin johdolla.

 

 
    Lama Yeshe Rinpoche, Ani Sherab ja Ani Lhamo Chenrezig-seremonian jälkeen Helsingissä. Kuva: Riikka Pihlanto

 

Yleisöpuhe ja turvautumisseremonia 14.5.2011

 

How Taming the Mind can Enrich our Life (mp3 audiotiedosto)

Miten mielen kesyttäminen voi rikastaa elämäämme? Lama Yeshe Rinpochen puhe Helsingissä 14.5.2011. Tulkkaus Soili Takkala

 

Gelongma Ani Lhamo: Taking Refuge (mp3 audiotiedosto)

Turvautuminen. Gelongma Ani Lhamon turvautumiseen valmistava opetus Helsingissä 14.5.2011. Tulkkaus Soili Takkala

 

 

 

 

 

Osa kuulijoista osallistui Lama Yeshe Rinpochen johtamaan turvautumisseremoniaan.

 

Kuva: Jani Zweygberg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vieraat tutustuvat Tuomiokirkkoon yhdistyksen jäsenten johdolla. Vasemmalta oikealle Ani Lhamo, Timo Raunela, Soili Takkala ja Lama Yeshe Rinpoche.

Kuva: Marjo Rudnitskaya

 

 

Vartiosaari 15.5.2011

Aamupäivä

 

 

Yhteisen pöydän ääressä ekumeenisessa karmeliittaluostarissa. Kuva: Esa Ilmolahti

 

Uskontojen välinen kohtaaminen Vartiosaaren ekumeenisessa karmeliittaluostarissa                In English

 

Sisar Hannele Kivinen de Fau:

Meillä on ollut yksi aikaisempi kohtaaminen Suomen buddhalaisten kanssa. Se oli hyvin lämmin ja rakkaudellinen kohtaaminen. Toivon, että kohtaisimme toisemme luonnollisella tasolla, menemättä pitkiin ja vaikeisiin oppirakennelmiin ja kysymyksiin. Annetaan tämän päivän edetä spontaanisti.

  

Ekumeenisen karmeliittaluostarin uskontojen välinen dialogi tarkoittaa meillä sitä, että me rukoilemme sanatonta, hiljaista rukousta, teemme meditaatiota ja kontemplaatiota, miten sitten näitä nimitämmekin. Joka tapauksessa olemme sanattomassa rukouksessa koko maailman kanssa; kaikkien uskontojen kanssa.

 

Emme pyri oppikeskusteluihin. Me edustamme mystiikkaa, joka tarkoittaa sitä, että meillä ei ole enää tarvetta oppikeskusteluihin. Ne ovat turhia, olemme saman asian edessä kukin omalla tavallamme, omasta lähtökohdastamme. Oppikeskustelut ovat hyviä tikapuita ja dogmit ja oppirakennelmat on hyvä tietää ja tuntea, mutta sitten kun edetään mystiikan tasolle, niin kaikkien uskontojen mystikot puhuvat hyvin pitkälle samaa kieltä ja me ymmärrämme toisiamme.

 

Niin toivon, että tässä tapahtuisi. Että tämä on kohtaaminen, ennen kaikkea yhteisten asioiden jakamista ja sitä riemua, että jokainen meistä etsii totuutta, lähestyy totuutta omalla tavallaan sellaisen dialogin hengessä, johon liittyy avoimuus ja ehdoton kunnioitus. Sanon aina, että tule tänne sellaisena kuin olet ja lähde täältä myös sellaisena kuin tulit. Täällä jokainen elää omaa Jumala-suhdettaan ja uskontoaan omalla tavallaan. Täällä ei rajoiteta eikä opeteta ketään eikä mitään.

 

Lama Yeshe Rinpoche:

Ensinnäkin haluan kiittää teitä siitä, että kutsuitte meidät tälle kauniille saarelle. Olen 100-prosenttisesti samaa mieltä Sisaren kanssa ja olemme toimineet samalla tavalla [Skotlannissa] viimeiset 30 vuotta. Jokaisessa uskonnossa on hyvää ja opettelemme saamaan kokemuksen siitä. Liika puhe johtaa eri kieliin ja erilaisiin mielipiteisiin. Itse asiassa paljosta puhumisesta seuraa paljon kaaosta ja väärinymmärrystä.

 

Olen siis tehnyt samaa kuin Sisar ja olen iloinen, että hän myös puhuu minun kieltäni (englantia). Aiomme kutsua hänet ensi vuonna Holy Islelle, kun järjestämme kristittyjen ja buddhalaisten tapaamisen. Meillä on kaksi henkilöä, joilla on kokemusta sekä kristittynä että buddhalaisena olemisesta, joten he kutsuvat ison joukon muita. Uskon että te tulette pitämään siitä, joten kutsu lähetetään myöhemmin.

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että kristinuskon – Kristuksen opetusten ja Buddhan opetusten välillä ei ole suurta eroa. Puhuminen on aiheuttanut ongelmat! Yhdessä meitä henkisen tien harjoittajia on enemmän. Jos te kristityt sovellatte käytäntöön kymmentä käskyä ja saavutatte niiden päämäärän, ja buddhalaiset vastaavasti seuraavat kymmentä hyvettä, niin siinä on yhtymäkohta. Me puhumme siitä, miten kehon, puheen ja mielen tasolla tulisi välttää kymmentä huonoa tekoa ja soveltaa kymmentä hyvettä, teillä taas on kymmenen käskyä. Minusta näistä kahdesta koulukunnasta on hyötyä ihmisille. Ne kieltävät vahingoittamisen ja tappamisen, poistavat sen ongelman. Ajatuksena on elämän antaminen ja ihmiskunnan palveleminen.

 

Minusta tuntuu, että jos ihmiset tekevät harjoitusta ja kokevat mielessään kauneuden, se on kuin pääsisimme pilvien yläpuolelle. Siellä ei ole mitään rajoja. Mielestäni väittely ja eri mieltä oleminen tapahtuu kaikki pilvien alapuolella. Meidän täytyy päästä pilvien yläpuolelle oppimalla meditoimaan. Oppimalla kokemustasolla.

 

Voin hyvin rukoilla kirkossa, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Minulla on ystävinä kardinaali ja piispoja. Itse asiassa järjestimme yhteisen hartaushetken vastikään Lontoossa benediktiinimunkki Isä Laurencen kanssa. Hän ohjaa 200,000 mietiskelijää kristityissä luostareissa. Hän pitää paljon kursseja ja keskustelee Hänen pyhyytensä Dalai Laman kanssa [kirja Dalai Lama: The Good Heart].

 

Haluaisin siis, että pääsisimme eroon raja-aidoista ja kulkisimme sitten yhdessä henkistä tietä. Minulle on tärkeää, että pysyn omassa uskossani ja myös se, että se mitä teemme, olisi ihmiskunnalle hyödyllistä. Jos toimimme niin, maaplaneetta varmasti hyötyy.

 

Jos uskon nimissä vain taistelemme, riitelemme, tapamme ja tuhoamme ympäristöä, emme ole parempia kuin maalliset poliittiset ryhmittymät. Henkisten ryhmien täytyy päästä sen yli. Uskon saman minkä tekin hyvillä mielin. Haluan kiittää Ani Sherabia kutsusta ja välittäjänä toimimisesta. Kun menen kotiin, minulle jää tunne, että eri puolilla maailmaa on paljon hyviä ihmisiä, jotka työskentelevät kovasti rauhan ja sopusoinnun eteen kummassakin uskontokunnassa.

 

Se ei tarkoita, että meidän täytyisi luopua omasta uskomusjärjestelmästämme. Meillä täytyy olla usko, emme joudu luopumaan mistään. Sen sijaan saamme lisää tietoa ja viisautta. Tapasin Amerikassa ollessani monia kristittyjä ja juutalaisia, jotka ovat nyt sitä mieltä, että he ovat aiempaa parempia kristittyjä ja juutalaisia nyt, kun ovat tavanneet buddhalaisia. Jos todella sovellamme harjoitusta käytäntöön, niin enpä ole kuullut Buddhan opetuksesta, jossa meitä määrättäisiin käännyttämään ketään meidän uskomusjärjestelmäämme.

 

Buddha sen sijaan toivoo, että voisimme olla juuri sitä, mitä haluamme olla. Meidän tulee kuitenkin varmistua, että siitä on ihmiskunnalle hyötyä. Itsekkyys pitäisi karistaa ja tuntea myötätuntoa kaikkia elämänmuotoja kohtaan. Joten luulisin, että kenenkään ei kannattaisi kuunnella lahkolaista ajattelua. Se synnyttää sodan ja siksi kuollaan. Mutta jos opetus koskee rakkautta, ystävällisyyttä ja anteeksiantoa, se on hyvin kaunista.

 

Toivon että tällä saarella elämä jatkuu tällaisena ja tämänpäiväinen on siitä hyvä osoitus: kaksi suurta uskomusjärjestelmää tekee yhteistyötä viisautensa kautta. Kuten sanotte: kun meditoimme, rajoja ei ole. Joten tästä tapaamisesta syntyy jotain hyvää ja haluan kiittää teitä vieraanvaraisuudestanne. Ja uskoakseni me kaikki haluamme muistoksi tunteen, että meillä on vastuumme ja haluamme tehdä jotain hyvää.

 

Sisar Hannele

Minä ajattelen lahkolaisuudesta niin, että jokainen, joka elää uskoaan – joka on sen syvästi kokenut – löytää Jumalan, joka on rakkaus ja ymmärtää ja kunnioittaa kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Hän ymmärtää, että meidät on samalla rakkaudella luotu tähän maailmaan ja samalla rakkaudella meidät kerran otetaan vastaan. Eli ihminen, jolla on vihamielisiä puheita, hän ei ole varsinkaan kristinuskoa missään tapauksessa voinut elää syvästi, kristinuskoa, joka on rakkaus.

 

Monta kertaa ajattelen myös sitä, että maailmanrauha olisi varmasti aika paljon pidemmällä, jos poliitikkojen sijasta eri uskontojen mystikot kokoontuisivat. Maailma voisi olla aika erinäköinen, jos eri uskontokunnat, ja kristinuskon tapauksessa mystikot, jotka tosiaan puhuvat siellä pilvien yläpuolella, kokoontuisivat. Silloin ei enää tarvittaisi tätä taistelua täällä.

 

Jumala on rakkaus. Se on ihan ehdoton asia. Se on ainut asia, jonka Kristus ikään kuin käskynä antoi meille, oli rakastaa. Kaikki muu on toisarvoista. Kirkkoisä Augustinus sanoi: rakastakaa ja kaikki on teille luvallista. Se on ehdoton asia ja ainut asia. Se on myös Raamatun mukaan ainut asia, joka jää jäljelle. Kaikki profetoiminen, kaikki tieto katoaa, ainut, joka jää jäljelle on rakkaus. Jos sen on kristitty ymmärtänyt, hän ei yksinkertaisesti voi puhua kenestäkään eikä mistään muusta uskonnosta vihaiseen, halveksivaan sävyyn, se on mahdottomuus.

 

Uskontojen välinen dialogi on tulevaisuutta. Se on jo olemassa ja tulevaisuudessa se tulee yhä tärkeämmäksi globalisaation kautta. Tämä on oma teoriani, mutta näen 500 vuoden syklejä, kuinka Jumala ilmaisee itseänsä, kuinka Jumala poistaa verhoa edestään ja antaa meidän nähdä rakkaudelliset kasvonsa yhä enemmän. Olemme kulkemassa kohti rakkautta ja Jumalan suunnitelma vääjäämättömästi toteutuu siitä huolimatta, että meistä näyttää välillä siltä, että menemme huonompaan suuntaan. Mutta se toteutuu ja jokaisen meidän on tehtävä oma osuutemme auttaaksemme sitä lopullista tulosta, joka on rakkaus ja rauha.

 

Ajattelen, että tällä hetkellä meillä on Suomessa aika vähän uskontojen välistä dialogia. Minä olen ollut Espanjassa monta vuotta ja siellä ollaan hyvin eri tasolla jo. Meillä on esimerkiksi muslimien kanssa hyvin paljon yhteistä ja olemme käyneet Madridissa yli kymmenen vuoden ajan moskeijassa kerran viikossa rukoilemassa heidän kanssaan. He tulevat vuorostaan meidän nunnaluostariimme kerran kuussa rukoilemaan meidän kanssamme ja niin edelleen. Joten siellä ollaan hyvin paljon pidemmällä. Meidän Toledon luostarimme, kaikki jotka ovat siellä käyneet, tietävät, että se on ikään kuin suuri rakkauden tehdas. Siellä on yhdessä kappelissa katolinen messu, toisessa kappelissa on luterilainen messu, vieressä on taijin harjoittajia. Olemme kaikki yhdessä ilman mitään ongelmia keskenämme. Se on kaikki aivan luonnollista, jokainen kulkee omalla tavallaan kohti absoluuttista totuutta.

 

Myös katolinen kirkko jo Vatikaanin toisen konsiilin aikaan 1960-luvulla sanoi, että pelastuminen on mahdollista muistakin uskonnoista ja tiedetään, että edellinen paavi kokosi Assisiin kaikkien uskontokuntien edustajat rukoilemaan yhdessä. Ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin, ongelma on ihan muualla, ongelma on rakkaudettomuus ja se, että ihmiset eivät ole syvästi ymmärtäneet oman uskontonsa sanomaa, takertuneet pikkuseikkoihin, ja siellä sitten ihan kuin verkossa, kalat pyydyksessä yrittävät rimpuilla.

 

Lama Yeshe:

Kiitos, arvostan syvästi sitä, mitä Sisar ja hänen uskontokuntansa tekee. Ehkä meidän ei nyt kannata puhua enempää, te kaikki vain katsotte ja kuuntelette. Se ei riitä, nyt on aika osallistua. Jos kaikki osallistuvat, tästä tulee monipuolisempaa. Yksi näkökulma ei riitä!

 

 --- [keskustelu] ---

 

Lama Yeshe:

Hienoa, nyt näemme, että meillä on kaikilla sama päämäärä. Tänään meidän on varmistettava, että pysymme läsnä, eivätkä ajatukset harhaile menneessä tai tulevassa. Puhumme siitä, miten tämä lyhyt tapaamisemme lähentää teitä Jumalaan, jos uskotte Häneen. Miten pääsette Jumalan lähelle nopeasti, niin ettei teidän tarvitse olla niin kaukana. Jos olette buddhalaisia, meille buddhaluonto on sisällämme, joten emme etsi sitä ulkoa.

 

Tänään me aiomme tosiaankin puhua ja vaihtaa mielipiteitä keskenämme. Olen avoin kaikelle, minua ei haittaa, jos teillä on vääriä näkemyksiä buddhalaisuudesta tai haluatte väitellä siitä, mikä siinä on oikein ja väärin. Jos mielestänne voin opettaa teille jotain, olen paikalla ja autan. Koska tavoitteemme on sama, varmistakaamme, että kokoontumisemme tuottaa hyviä tuloksia. Tiedän että niin voi olla, koska olen tehnyt työtä kristittyjen kanssa aiemmin ja opiskellutkin kristinuskoa. Jos ajattelemme, että Jumala on olento jossain ulkopuolellamme, niin vaikka Hän olisi ihan vieressä, heikolla uskolla Häntä on vaikea nähdä. Siksi ihmiset pettyvät.

 

Ihmiset tulevat retriiteille kitkemään mielenmyrkkyjään. Jos ajattelemme, että Jumala on jo meissä, kitkettyämme kykenemme näkemään ja tuntemaan Hänet. Sama pätee buddhalaisuuteen. Toivon että tämä keskustelu on oikein myönteinen ja hyödyksi. Tällä pienellä saarella on pieni asukasmäärä. On paljon mahdollista, että tänne tulisi jokin lahkolainen ryhmä kylvämään riitaa. Ihmisiä, joilla on väärä perimyslinja, opettamaan jotain, mikä on väärin eikä oikein.

 

Toivottavasti, jos hyvin käy, meillä on ensi vuonna meditatiivinen tapahtuma Holy Islandilla ja kutsumme teidät yhdessä, Ani Sherab ja Sisar Hannele. Buddhalainen ja kristitty nunna tältä saarelta Holy Islandille. Minusta näin tulisi olla.

 

En koskaan yritä tehdä kenestäkään buddhalaista. Olen ollut mukana monissa kokouksissa. Kuulun ryhmään Skotlannin uskonnollisia johtajia. Siellä ihmiset aina puhuvat seuraajien määrästä. Kristityillä on niin ja niin paljon, muslimeilla näin paljon. Lama Yeshe – montako sinulla on? Vastaan että ei aavistustakaan. En tiedä onko yhtäkään, en ole laskenut päitä. Numeroilla ei ole minulle merkitystä.

 

Haluan kylvää rakastavan ystävällisyyden ja anteeksiannon siemeniä jokaiseen ihmiseen. Ei siis ole väliä uskotteko vai ette. Se, uskotteko kristinoppiin tai buddhalaisuuteen ei ole oleellista.  Meillä täytyy olla erityinen ominaisuus, jota buddhalaisuudessa kutsumme ehdottomaksi rakastavaksi ystävällisyydeksi. Sitä sanotaan Jumalan rakkaudeksi. Jumalan rakkaus ei ole puolueellista, se on rakkautta ilman ehtoja. Jos Hän on luonut kaikki ihmiset, hän ei voi olla puolueellinen eri ryhmien välillä. Siksi buddhalaisuudessa puhutaan ehdottomasta rakastavasta ystävällisyydestä.

 

Moni teistä osanottajista sanoo kokeneensa sen Samye Lingissä. Meillä on joka viikonloppu neljä erilaista kurssia: buddhalainen, kristittyjen ja buddhalaisten välinen keskustelu, jooga, taiji, sitä kaikkea tapahtuu Samye Lingissä yhden katon alla. Keskuksemme ympäri maailmaa ovat nimeltään maailmanrauhan ja terveyden edistämisen keskuksia. Ne ovat aina avoinna teille kaikille. Ihmiset ovat näinä aikoina todellakin hukassa, vaihtoehdot ovat vähissä. Jos jotakin siis auttaa jooga, miksi emme opettaisi sitä? Tai jos joku saa apua taijistä, terapiasta, parantamisesta, hieronnasta tai meditaatiosta, se käy, kaikki hyvät asiat, joilla on hyvä perimyslinja.

 

Sellainen polku, joka haluaa vangita teidät uskomusjärjestelmään ja vie voimavaranne, rahanne, vapautenne, sitä ei voi sanoa itsestään vapauttavaksi poluksi, se on kaikkea muuta! Itsestään vapauttavalla tarkoitan, että ehtoja ei ole, ovi on avoin. Sanon aina ihmisille, että en välitä siitä uskovatko he johonkin vai eivät, minä olen tässä auttaakseni. Mielestäni voisimme kaikki työskennellä näin yhdessä.

 

Kun työskentelemme keskustelun kautta: te tuotte mukananne sen, mitä kristinuskossa on hyvää ja me sen, mikä buddhalaisuudessa on hyvää. Katsotaan miten se saa meidät kaikki mukana olevat avartamaan näkemystämme. Ellemme saa vaikutteita maailman muista uskomusjärjestelmistä, näkemyksemme muuttuu hyvin kapea-alaiseksi sen sijaan, että olisimme avarakatseisia. Kapeakatseisuuden huono puoli on siinä, että harjoituksemme ei juuri tuota tulosta. Katsotaan siis, miten onnistumme kohottamaan itseluottamusta yksilötasolla.

 

Niin kuin Sisar Hannele ja te kaikki sanotte, ilman tyyntä ja myönteistä mieltä Jumalaa ei voi todella kokea, olipa Hän ulkopuolellamme tai sisäpuolellamme. Siksi retriitillä oleminen ja mietiskely yksinäisyydessä on tarpeen. Ellemme mietiskele, ellemme ole retriiteillä ja yksinäisyydessä, niin sellaisetkin ihmiset, joilla on uskoa, kuolevat hyvin pettyneinä sanoen: “Uskoin siihen ja siihen uskontoon, mutta en koskaan kokenut sitä, mitä siinä luvattiin.”

 

Tulevaisuus on mietiskelijöiden ja uskonnonharjoittajien, jotka, kun kyseessä on kristitty, kokevat Kristuksen opetuksen. Buddhalaisena minä olen mietiskelijä. Buddhalaisuudessa on 84,000 erilaista opetusta – se tarkoittaa, että ellemme meditoi, hukumme niihin opetuksiin. Pelkät sanat eivät saa mitään aikaan. Mutta jos mietiskelemme, sovellamme käytäntöön opetuksia ja varmistumme niistä. Siitä syntyy varmuus tai itseluottamus, koska todellakin tiedän, mitä hän opetti meille. Voin kokea sen käytännössä. Sitä kutsutaan itseluottamukseksi.

 

Uskon että me kaikki tähän tapahtumaan osallistuvat työskentelemme yhdessä niin, että kohtaamisestamme tulee hyvin arvokas. Että saatte kotiin viemisiksi jotain työstettävää.

 

Sisar Hannele:

Kiitos. Minä jälleen kerran totean, että me puhumme täysin samaa kieltä ja samoista asioista. Tämän jälkeen, puolen päivän aikaan meillä on hetkirukous tässä talossa, meillä on neljä kertaa päivässä niin sanottu hetkirukous ja se perustuu hyvin vanhaan kristilliseen traditioon. Noin 500-luvulta lähtien luostareissa on harjoitettu hetkipalveluksia ja ne perustuvat pitkälti psalmeihin. Kristinuskon tietysti suurin opettaja, Jeesus, oli juutalainen ja luki psalmeja. Me luemme paljon psalmeja vuorolukuna.

 

Sitten tämä keskipäivän hetkipalvelus, johon me nyt menemme, siihen on keskiajalta lähtien kuulunut rauhan rukous, jonka me olemme ottaneet uudestaan käyttöön. Ja rauhan rukouksessa rukoillaan kaikkien niiden puolesta, joita vainotaan vakaumuksensa vuoksi. Me emme missään tapauksessa tarkoita tällä kristinuskon vainottuja, vaan jokaista ihmistä maailmassa, joka on vainon kohteena oman vakaumuksensa tähden.

 

Siirtyminen kappeliin.

Lounas.

Metsäretki luontopolkua pitkin metsäkirkkoon ja Vartiosaaren korkeimmalle paikalle.

 

Lama Yeshe vaeltaa Suomen keväisessä luonnossa. Kuva: Ani Sherab

 

Vartiosaari 15.5.2011

Iltapäivä

Yleisötilaisuus

 

Vartiosaareen kokoontumistilaksi kunnostettu vanha lato toimi tunnelmallisena kohtaamispaikkana sunnuntai-iltapäivällä. Otsikkona oli: Mitä yhteistä on kristillisellä ja buddhalaisella meditaatiolla? Kuva: Esa Ilmolahti

 

Mitä yhteistä on kristillisellä ja buddhalaisella meditaatiolla?

 

Sisar Hannele:

Tervetuloa. Me olemme jo aloitelleet pienen ryhmän kanssa tänä aamuna ja nyt teitä on sitten liittynyt lisää tähän seurueeseen ilahduttavan paljon.

 

Meillä on ollut sellainen ajatus, että tämä ei ole akateeminen luento, eikä muutenkaan virallinen, vaan tämä on uskontojen välinen kohtaaminen. Olemme viettäneet aamupäivän hyvin spontaanisti. Toivon että jatkamme tällä uskontojen välisellä ja interaktiivisella tavalla.

 

Lama Yeshe:

Hyvää iltapäivää kaikille. Olen kovasti onnellinen täällä teidän kauniilla saarellanne. Eikä vain mitä kaunein saari, nyt meillä on täällä myös paljon kauniita ihmisiä! Yritämme tehdä yhteistyötä rikastuttaaksemme elämäämme ja tullaksemme hyviksi ihmisiksi.

 

Minun erikoisalaani on meditaatio. Olen omistanut sille noin 32 vuotta elämästäni. Siitä 12 vuotta olin yksinäisellä retriitillä. Olen tehnyt 49 päivää kestävän retriitin pimeydessä kolmeen kertaan. Ja joka päivä mietiskelen seitsemän tuntia. Aloitan aamulla klo 3.30.

 

Buddhalaisittain kysymme: miksi meditoida? Miksi haluatte mietiskellä ja seurata henkistä tietä? Jos samsara on mereen hukkumista siksi, että olemme kaaostilassa, meidän täytyy tietää, miten auttaa ihmistä, joka ei halua hukkua samsaraan. Se on syy mietiskellä. Mietiskelyyn tarvitaan aina oikea motivaatio.

 

Tarkoituksemme on muuttua mieleltämme vakaiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi. Tarkoitus ei ole alkaa kritisoida muiden uskomuksia ja elämäntyylejä. Buddhalaisuudessa sanotaan: ”Älä pyydä muita mahtumaan omiin saappaisiisi vaan opi mahtumaan muiden saappaisiin.” Se on ykkösperiaate.

 

Haluamme siis oppia mietiskelemään hankkiaksemme viisautta. Sillä juuri nyt samsara on kovin houkutteleva. On niin paljon valinnanvaraa. Jokainen ihminen, erityisesti Euroopassa, elää vapaassa maailmassa ja vaihtoehtoja on paljon. Mutta ellei meillä ole viisautta, emme osaa tehdä valintoja. Vaikka onnistuisimmekin valitsemaan, emme pitäydy siinä. On kuin katselisi TV:n ostoskanavaa ja miettisi: ”Tuon hankin.” Mutta sitten seuraavana päivänä tulee jotain muuta. Koko ajan muutamme mieltämme sen suhteen, minkä ajattelemme tekevän meidät onnellisiksi ja tyytyväisiksi.

 

Monissa yliopistoissa Euroopassa ja Amerikassa tehdään paljon tutkimusta ja tulokset osoittavat, että jos ihmisillä on jokin uskomusjärjestelmä, uskoa ja hartautta, se on parempi kuin ettei ole minkäänlaista uskoa eikä hartautta.

 

Usko ja hartaus merkitsevät, että opimme luottamaan itseemme. Haluamme oppia luottamaan valintoihimme ja arvostelukykyymme. Jos on kristitty, ehdoton rakkaus, kunnioitus tai usko Kristukseen on aivan välttämätöntä. Jos sitä ei ole, rukous ei toimi, niin kuin sähkö ei kulje rikkonaista johtoa pitkin. Tarvitaan johdon kumpikin pää, jotta jotain tapahtuisi. Jos on Jumala tai Kristus, tarvitaan oma absoluuttinen usko ilman ehtoja, jotta saisimme täyden hyödyn siitä, mitä yritämme tehdä.

 

Buddhalaisuudessa tarvitaan samanlainen usko ja luottamus omaan buddhamieleen tai buddhaluontoon ilman epäilystä. Sitten voidaan edistyä. Monet ihmiset kohtaavat paljon vaikeuksia, ne voivat johtua kotikasvatuksen puutteesta tai erilaisista henkisistä koulukunnista, joiden opetus ei ole aitoa, rehellistä ja totta. Ihmiset kokevat paljon tuskaa ja kärsimystä. Siksi moni sanoo tänä päivänä, ettei halua olla tekemisissä järjestäytyneen uskomusjärjestelmän kanssa, koska ei ole hyötynyt siitä.

 

Ja toisinaan ihmisillä on vaikeuksia vanhempiensa kanssa. Nyt juuri teillä on suuria odotuksia tulevalle hallitukselle. Ellei se täytä odotuksiamme, syytämme kaikkia muita paitsi itseämme. Mietiskely tarkoittaa sitä, että opitaan ensin parantamaan oman mielen tilaa. Sitten tarvitaan tarpeeksi viisautta. Sen jälkeen syytämme ehkä vähemmän Jumalaa, yhteiskuntaa tai perhettä. Sitä kutsutaan itsensä parantamiseksi. Miten muuten voimme muuttua tervehenkisiksi, ellemme tällä tavalla paranna itseämme? Mikään ulkoinen rikkaus, mitkään valinnanmahdollisuudet eivät koskaan tyydytä ihmisten kaikkia tarpeita.

 

Opettelemme tässä meditoimaan, olemaan sopusoinnussa. Niityllä voi kasvaa mitä tahansa ja buddhalaisuuden mukaan kesyttämätön mieli on yhtä kuin paljon rikkaruohoja. Mietiskelijä joutuu kitkemishommiin. Meidän täytyy kitkeä heikkoutemme, halumme, ahdistuksemme, vihamme ja kateutemme. Kun jatkamme kitkemistä mietiskelyn ajan, pelto muuttuu oikein hyväksi.

 

Opetan nyt yksinkertaisen mietiskelymenetelmän. Sen jälkeen Sisar Hannele kertoo, miten hänen koulukunnassaan opetetaan, saatte kummatkin opetukset.

 

Tätä pidetään eräänä buddhalaisuuden korkeimmista meditaatiomenetelmistä, mutta siihen ei sisälly rukousten ääneen lausumista tms. Kun meditoitte minun kanssani, teidän ei tarvitse surra sitä, uskotteko johonkin vai ette.

 

Olemme oikeassa paikassa – tätä paikkaa missä olemme, käytetään meditaatioon – joten kehonne on läsnä. Mielen tulisi pysyä kehosta erottamattomana. Kun mietiskelette, älkää antako mielen hypätä pois kehosta. Tuokaa se takaisin, keho ja mieli ovat erottamattomat.

 

Rentoutukaa fyysisesti ja myös mielessänne. Näette ympäristön, missä olette, tarkoituksemme on olla tässä ja nyt. Tavallisesti istuessanne mielenne voi olla hyvin aktiivinen ja touhukas tai ikävystynyt. Niinpä useimmat ihmiset, jotka kohtaavat tunnetason vaikeuksia ja asioita, joita he eivät halua selvittää, alkavat ajatella mennyttä. Sanokaa silloin itsellenne: älä mene sinne. Ei edes yhtä tuntia taaksepäin. Ole vain tässä ja nyt.  Kertokaa se omalle mielellenne. Ei enää menneisyyteen. Nykyhetki, nykyhetki.

 

Mielellänne on ollut aina tapana takertua johonkin. Jotkut teistä onnistuivat eksymään tänään täällä saarella. Sillä sekunnilla kun onnistutte olemaan ajattelematta mitään, ajattelette: ”Olen hukassa.” Niinpä mieli karkaa tulevaisuuteen. Mietiskellessänne tulevaisuutta saatatte ajatella esimerkiksi sitä, mitä aiotte tehdä opetusten jälkeen tai tänä iltana. Jos annatte mielen mennä sinne, se on loputonta. Joten teidän täytyy ponnistella, että mielenne ei karkaisi tulevaisuuteen.

 

Älkää siis jääkö pohtimaan menneisyyttä sen enempää kuin tulevaisuuttakaan, muistakaa vain pysyä tyynenä ja rentoutuneena nykyhetkessä. Se on tervehenkistä. Nyt kehonne ja mielenne ovat toisistaan erottamattomat ja yhdessä. Muuten kehomme on täällä, mutta mieli on suurimman osan aikaa jossain muualla, ajatellen jotain, suunnitellen jotain. Se ei ole tervehenkistä, koska se ei tuo minkäänlaista täyttymystä.

 

Mitä mietiskellessä tapahtuu? Olen realisti ja tiedän, miten mieli toimii. Ensimmäistä kertaa elämässänne teille kerrotaan, että teidän ei tarvitse tehdä mitään. Ja huomaatte, että se on itse asiassa vaikeinta, mitä teille on ikinä opetettu. Kaikkein vaikeinta on olla tekemättä mitään! Luultavasti useimmat eivät pysty siihen viittä sekuntiakaan. Jos niin käy, joudutte ankkuroimaan mielenne johonkin. Koska hengittäminen on osa elämäänne, sulkekaa silmänne ja hengittäkää luonnolliseen tahtiin sisään ja ulos (yksi), sisään ja ulos (kaksi) jne. Teidän tulisi alkaa laskea hengityksiä.

 

Teemme 15 minuutin meditaation, oikein hienon hiljaisen meditaation. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Voimme aloittaa. Rentoutukaa vain.

 

Sisar Hannele:

Sovimme, että tätä minun osuuttani ei tarvitse kääntää, koska kaikki ymmärtävät. Kristityt puhuvat seitsemästä kuolemansynnistä. Minusta meidän tämän päivän kuolemansyntimme on ehdottomasti ahneus. Me haluamme niin paljon. Kaikesta, jokaisesta asiasta meidän pitää saada edes pieni pala, mitään ei voi jättää maistamatta ja minulla on hyvin samantapaisia ajatuksia tietysti siitä, että meiltä puuttuu kestävyys, sitoutuminen, me menemme asiasta toiseen ja kukasta kukkaan, samalla tavalla kaikki, koko ihmiskunta. Kaikkea pitää saada ja lyhyessä ajassa.

 

Mystiikka, kontemplatiivinen rukous, se on koko elämän pituinen matka, kukaan ei tule koskaan valmiiksi. Mikä meitä ajaa rukoukseen, kontemplaatioon? Kaipaus, joka pitää yllä meidän uskoamme, kaipaus löytää Jumala, tuntea hänet. Luostarissa me kaikki etsimme Jumalaa, mutta kukaan meistä ei ole Häntä löytänyt eikä voi löytää lopullisesti tässä maailmassa. Luterilainen kirkko on pitkälle menettänyt kontemplaation ja meditaation, koko ymmärryksen näistä asioista, koska meillä ei ole luostarilaitosta. Jonkin verran voidaan ajatella, että joissain herätysliikkeissä tunnetaan näitä asioita. Joka tapauksessa tänä päivänä retriittien kautta myös kristillinen kirkko on alkanut ymmärtää sitä aarretta, mikä sillä on kristillisessä mystiikassa.

 

Kaipaus ajaa meitä eteenpäin. Kaipaus, totuus, totuuden löytäminen. Meidän pitää olla hyvin rohkeita. Ihmiset voivat usein ajatella, että elämme pilvilinnoissa, mutta päinvastoin. Tie on pitkä, jotta löydämme puhtaan uskon Jumalaan sellaisena kuin Hän on, ilman jumalakuvia, itse rakentamiamme ajatuksia Jumalasta. Meidän pitää päästää irti… Jumala päästä meidät eroon Jumalasta, jotta voimme löytää sen Jumalan, jota voi sanoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi. Niin kuin Lama Yeshe sanoo, luottamuksen, uskon pitää olla puhdas.

 

Voidaan sanoa, että rukouksessa on kolme tasoa. Ensin tulee pyyntö ja kiitosrukous, joka on hyvin sanallista ja hyvin konkreettista. Kristinuskossa puhutaan meditaatiosta silloin kun se on vielä meidän itsemme työskentelyä. Ja kontemplaatio on meille sitten se syvin rukouksen taso, jossa ei ole enää sanoja, jossa ollaan todellakin läsnä siinä hetkessä.

 

Meidän sisällämme on Jumala, olemme Pyhän Hengen temppeli, Jumala asuu meissä ja tuntemalla itsemme pääsemme omaan sisimpäämme. Se on tosi pitkä matka, mutta sitä me harjoittelemme luostareissa päästäksemme kontemplaatioon.

 

Harjoitus, jonka tässä nyt esitän, on hyvin kristillinen. Jos ajattelemme harjoitusta ilman raamatuntekstejä ym., niin pääsemme sanallisesta rukouksesta meditatiiviseen rukoukseen, joka on vielä meidän omaa aktiivista ajatustyötämme. Ja sen jälkeen rukous hiljenee, hiljenee pikku hiljaa. Huomaamme, että sanat eivät enää kanna, sanat eivät enää merkitse, niillä ei ole enää voimaa eikä merkitystä. Rukous hiljenee itsestään. Sanotaan, että jokaisesta kristitystä, jos hän ei estä rukouksen normaalia kehitystä, vähitellen hänestä tulee mystikko.

 

Puhun nyt tietysti hyvin pitkälle karmeliittaspiritualiteetista, joka on sisäistämismystiikkaa, eli menemme itsemme sisään hyvin, hyvin syvälle ja uskomme, että Jumala on meissä, meidän sisällämme. Avilan Teresa, joka oli loistava rukouksen opettaja, on karmeliittojen suuri opettaja. Hän oli pedagogi. Sitten meillä on toinen opettaja, Ristin Johannes, joka taas oli teologi.

 

Otan nyt ihan konkreettisen harjoituksen, jota Avilan Teresa 1500-luvulla käytti nunniensa kanssa. Ihan samalla tavalla hiljennymme, koetamme elää hetken elämästämme niin kuin meillä ei olisi mitään suunnitelmia, ei ollut eikä tulossa. On vain tämä hetki. Ja me keskitymme Kristukseen. Toisaalta me haluamme tyhjentää itsemme, tyhjentyä kaikista häiritsevistä ajatuksista. Teresa sanoo, että toisaalta meidän ei tarvitse tehdä mitään. Sydämemme on kiinnittynyt rukoukseen. Vaikka ajatukset kulkevat, älkää välittäkö niistä, ne ovat kuin pikkulintuja, jotka lentelevät. Jumala tietää, jos jotain haluamme tehdä hyvin, se on rukous. Emme saisi kiinnittää liikaa huomiota ajatuksiin. Kristinuskossa on monia koulukuntia, joilla on selkeitä metodeja ajatuksen hiljentämiseen. Karmeliitoilla se on lähinnä sitä, että annamme ajatusten kulkea ja olemme välittämättä niistä. Sydän on keskittynyt rukoukseen. Hengitystä voi myös käyttää apuna.

 

Kristus on keskus, vaikka yritämme hiljentää kaikki aistimme. Voimme aloittaa sulkemalla silmät ja katsomalla Kristusta sisäisillä silmillä. Uskolla on omat silmänsä ja korvansa, ne ovat toisenlaiset kuin fyysiset aistit. Fyysiset aistit ja ajatukset pitäisi saada hiljentymään, ylkä voi saapua kun olemme täysin hiljaa. Voimme ajatella Kristusta, katsoa häntä sisäisillä silmillämme. Ei yritetä tehdä hänestä nyt kuvaa, oliko hänellä parta ja pitkä tukka ja minkä näköinen hän oli, vaan katsotaan sisäisillä silmillä Kristusta.

 

Sitten kun te olette sen tehneet, niin vähitellen antakaa katseen kääntyä, antakaa Kristuksen alkaa katsella teitä. Kristus katsoo teitä. Siinä vaiheessa kun katsojasta tulee katseltava, siinä vaiheessa olemme siirtyneet kontemplaatioon.

 

Harjoitus 15 min.

 

Haluaisitteko nyt kysyä asioista, keskustella?

 

Ani Sherab:

Minulla olisi kysymys. Mietiskelin, mikä vastaa buddhalaisuudessa sitä, että katsotaan Kristusta. Täytyisi olla jokin aika järeä vastaava asia, joka todella toimii. Meille buddhalaisille minun kokemukseni mukaan toimii se, jos Buddhalta tuleva perinne on säilynyt rikkomattomana. Jos opettajilla on todella jotain sellaista viisautta vielä tänä päivänä tarjota, mitä Buddha omasta oivalluksestaan tälle maailmalle antoi. Meillä on nämä ihmishahmossa olevat epätäydelliset opettajat, mutta he edustavat sitä, mitä sanomme perimyslinjaksi ja se inspiroi meitä samalla tavalla kuin kristinuskossa Kristus inspiroi kristittyjä.

 

Lama Yeshe:

On tietenkin niin, että kun meillä on yhteen kokoontuneena ryhmä ihmisiä, joista toisilla on jokin uskomusjärjestelmä ja toisilla ei, meditaatio on oikeastaan todella kaunis tie. Kristinusko on hyvin samanlaista kuin buddhalaisuus, sillä Sisar sanoo Kristuksen rakastavan meitä. Buddhalaisuudessa on myös visualisaatiomenetelmiä, kutsumme ns. bodhisattvoja eteemme. Jos luotat henkiseen hahmoosi, jos olet tarpeeksi puhdas ottaaksesi bodhisattvat vastaan itsestäsi, he voivat tulla valohahmoisina ja sulautua sinuun. Ja sinusta ja bodhisattvasta tulee yhtä. Tässä on paljon samankaltaisuutta ja se on kaunis menetelmä. Ellei halua tehdä asioita monimutkaisesti, niin minä opetan dzogpachenpoa tai mahamudraa, jossa ei tarvitse tehdä mitään. Jos tarvitset hartautta muodostaaksesi yhteyden, buddhalaisuudessa voit visualisoida Laman tai Gurun. Jos sinulla ei ole senkaltaista uskoa ja hartautta, kutsut bodhisattvat. Se on hyvin samanlaista.

 

Sisar Hannele:

Tämä oli yksi mahdollinen harjoitus, niitä on tietysti paljon muitakin. Voitaisiin myös ajatella niin, että ennen kuin me etenemme tässä kontemplatiivisessa elämässä, niin ensin tulee se vaihe, jossa minä puhun, ja Jumala kuuntelee. Sitten tulee vaihe, jossa Jumala puhuu ja minä kuuntelen. Sitä seuraa vaihe, jossa kumpikaan ei puhu. Mutta vielä senkin jälkeen on jotain syvempää. – Ei mitään muuta kuin hiljaisuus.

 

Tämä äskeinen mielikuvaharjoitus on kuitenkin sisäistämismystiikkaa, tarkoitan sillä sitä, että sielun silmät näkevät toisella tavalla. Esimerkiksi jesuiitoilla on tie, joka on paljon konkreettisempi, heillä on paljon enemmän metodeja ja he saattavat kuvitella Raamatun-kohtauksen ja itsensä sinne mukaan tai muuta sellaista. He käyttävät paljon visualisoimista, mutta meillä visualisointi on hyvin käsitteellistä ja abstraktia. Niin kuin sanoin, emme kuvittele Kristuksen ulkonäköä, vaan on kysymyksessä sisäinen Kristus, näemme sisäisillä silmillä. Sielun kaikkein sisimmässä on Kristus. Olemme Pyhän Hengen temppeli ja se on se paikka, johon pääsemme, jossa kaikki on ehjää, jossa ei ole kipua eikä tuskaa, ei ikäviä mielikuvia tms. Se on paikka, jossa on absoluuttinen rauha ja eheys.

 

Tässä on tietenkin hyvin vähän aikaa selittää niin valtavan suuria kokonaisuuksia. Varmasti tässäkin on hyvin paljon yhtäläisyyttä.

 

Ani Sherab:

Minusta olisi arvokasta, jos Sisar Hannelen sanat käännettäisiin englanniksi, sillä hän puhuu syvällisistä asioista.

 

Lama Yeshe:

Ei, luulen että…

 

Ani Sherab:

…ymmärrät??

 

Lama Yeshe:

Kyllä, minä ymmärrän... (naurua). Tämä kaikki on minulle hyvin tuttua, joten ei tarvitse kääntää, jos yleisölle suomen kieli on helpoin. Haluan, että näette, miten paljon yhtäläisyyksiä on, että meillä on sama tavoite ja päämäärä.  

 

Voitte kysyä minulta mitä vain buddhalaisuuteen liittyvää. Jos vaikka olette kuulleet jotain muuta kuin mitä minä sanon tai epäilette tätä Lamaa. Vaikka haluaisitte loukata Buddhaa, sekin sopii. Ette ole nyt lukemassa pelkkää kirjaa, vaan paikalla on elävä Lama ja voi olla, että vastaan teille hyvin onnistuneestikin.

 

Kysymys:

Miten te vietätte Vesak-juhlia?

 

Lama Yeshe:

Buddhalaisuudessa monia eri koulukuntia ja Vesak kuuluu itse asiassa theravada-perinteeseen. Me kuitenkin juhlimme sitä myös iloitsemalla muiden mukana. Juhla merkitsee iloa, varmistamme, että meidän on mahdollista iloita ja kehittyä. Buddhalaisuuden mukaan meidän täytyy päästä syyllisyyden tunteesta eroon. Miten voimme iloita, jos tunnemme niin paljon syyllisyyttä? Syyllisyydestä on luovuttava, että voi kehittyä.

 

Kysymys:

Olen meditoinut ja mitä enemmän meditoin, sitä enemmän minusta tuntuu, että ympärilläni on puskurivyöhyke. Kun ihmiset kohtelevat minua jotenkin tai minä heitä, alan nähdä, mitä taustalla tapahtuu. Näen motivaatiomme ja puutun asioihin yhä vähemmän. Kristittynä se alkoi pelottaa minua, koska kristinusko on hyvin ulospäin suuntautuvaa, muiden auttamista, tehdään aloitteita. Ja se sai minut hiukan pelkäämään.

 

Lama Yeshe:

Tässä on suuri ero. Meistä tulee pelottomia. Ellei ole “minua”, ellei ole buddhaa, sitten ei ole mitään pelättävää. Koska meillä on jähmettynyt käsitys jostakin henkilöstä tai itsestämme, jähmettyminen siihen saa aikaan pelon. Jos kovasti haluat olla yhteydessä Kristukseen, et halua että yhteys katkeaa ja alat pelätä.

 

Buddhalaisuudessa on enemmän jumalia kuin kristinuskossa. Meillä on satoja erilaisia jumalia. Mutta loppujen lopuksi ne eivät ole opetusten mukaan olemassa. Koska kyseessä on oma mielemme – sanomme, että kaikki on mieltä – mieli ajattelee, että jumala on olemassa tai ei ole olemassa. Mielestänne jumala sanoi, että jumala on olemassa, minä olen jokin jumala. Uskotte siihen absoluuttisen varmasti. Buddha sanoo: “Todellisuudessa en ole tehnyt niitä, en ole nähnyt niitä.” Siksi mitään sellaista kuin buddha ei ole. Buddhalaisittain minä ja sinä ovat olemassa suhteellisesti. Minä visualisoin bodhisattvat, minä visualisoin Jumalan. Mutta kun olen saavuttanut bodhisattvatasot, päästän irti. Se on kuin alus, joka vie meidät avaruuteen. Sitten päästämme irti aluksesta, emme tarvitse sitä enää, olemme avaruudessa. Jähmettyminen merkitsee, että emme voi päästää irti, koska luulemme putoavamme.

 

Buddhalaisittain voimme tarkastella tuota pelokasta hahmoa. Ketä oikein pelkään? Pelkäänkö menettäväni jumalayhteyteni? Jos Jumala on kaikkialla, ette pääse Hänestä eroon. Teidän ei tarvitse pelätä meditaatiota.

 

Sisar Hannele:

Periaatteessa kristittyinä meidät on kasteessa liitetty Kristukseen, elämään ja kuolemaan, eikä meitä voi mikään Hänestä erottaa. Emmekä me myöskään voi ajatella, että rukoilisimme jonkin tunteen tai mielihyvän vuoksi, eikä Kristuksen läsnäoloa voi mitenkään mitata meidän tunteellamme hänen läsnäolostaan. Se ei ole mittari, eikä mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Joten ei meidänkään pitäisi tuntea minkäänlaista pelkoa, koska nämä eivät ole lainkaan tunteen asioita.

 

Kysymys:

Olin 40 vuotta kristitty ja tavallaan buddhalaisuuden kautta löysin Jeesuksen. Lähinnä sillä tavalla, että jos Jeesus olisi kirjoittanut Raamatun, olisin varmasti kristitty edelleenkin. Raamattu on minusta tavallaan sumuverho siinä välissä. Buddhalaisuuden kautta ymmärsin sen, että Jeesus ja Buddha edustavat rakkauden energiaa. Tavallaan kyse on ihan samasta asiasta, niillä on vain eri nimet. Viime kädessä kyse on täysin samasta asiasta. Kävin lapsuudessa paljon kirkossa ja minulla on kristillistä taustaa. Tässä kontemplaatiossa käsitin sen, että ei ole näkijää ja… ei ole subjektia ja objektia, vaan kun me olemme kaikki sen ison rakkauden sisällä, niin olemme tavallaan sitä samaa kuin Jeesus tai Buddha. Sanoit myös, että Kristus on meissä jokaisessa ja buddhalaiset taas sanovat, että meissä jokaisessa on buddhaluonto. Tavallaan tämä oli erittäin hyvä harjoitus siinä mielessä, että taas näin sen, kuinka lähellä kristinusko ja buddhalaisuus ovat toisiaan. On vain vähän erilaisia nimiä, vähän erilaisia käsityksiä. Mutta lähinnä kysyisin sitä, että miten sinä näet Raamatun roolin, koska se herättää niin paljon ristiriitoja, mikä johtuu osittain siitä yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa Raamattu on kirjoitettu. Mikä on Raamatun rooli ja Jeesuksen kaikenkattava rakkaus?

 

Sisar Hannele:

Haluaisin vastata, että Jumalan rakkaus. Aamupäivällä puhuimme siitä, että kaikki katoaa, profetoiminen, tieto, kaikki katoaa. Jäljelle jää rakkaus, rakkaus on ainut asia joka kestää ja jää jäljelle. Augustinus sanoi: ”Rakastakaa.” ”Rakasta ja tee mitä haluat.” Se riittää meille. Jeesuksen ainut varsinainen käsky koskee rakastamista. Rakastakaa toisianne, rakastakaa Jumalaa. Se on oikeastaan se ydin, siihen pyritään. Kristityn rukous on minun pyyntöäni ja minun kiitostani, mutta kristitty ei voi koskaan rukoilla yksin. Kun rukous kehittyy, tarkoitus on, että me näemme Jumalan kaikkialla, kaikessa, ja myöskin se, että rukouksesta tulee yhteistä rukousta; ei pelkästään kaikkien kristittyjen kanssa, vaan kaikkien ihmisten kanssa, eikä edes ihmisten, vaan koko luomakunnan kanssa. Eli kyllä se laajenee, kristityn rukous varsinkin siihen nimenomaan, että ymmärrämme paikkamme maailmankaikkeudessa ja koko luomakunnassa. Koko luomakunta huokailee ja odottaa loppumista, rakkauden tiivistymistä.

 

Sama kysyjä:

Tässä ei ole juurikaan eroa.

 

Kysymys (alun perin englanniksi):

Edellä on jo sanottu suurin piirtein se, mitä halusin sanoa. Kun olemme lähellä Jumalaa, Jumalassa, pelkoa ei ole. Jumala on rakkaus, eikä rakkaudessa ole pelkoa. Mitä Jumalan lähelle pääsemiseen tulee, luulen että buddhalaisuudessa on jotain, mistä meidän täytyy päästä eroon, nimittäin egosta. Se on valheellinen ego, itsemme rakentama. Sitä ei ole olemassa ja meidän täytyy päästä siitä eroon. Sitten todellinen, Jumalan tekemä Itse tulee näkyviin. Ei ole helppoa siirtää syrjään asioita, joita olemme tehneet itse itsellemme, ja se pelottaa vähän. Mutta ei ole mitään pelättävää, koska Jumala on rakkaus. Meidän tarvitsee vain päästää irti ja ottaa vastaan se, mikä on vastaanotettavissa. Ja sen kaiken kauneus on, että voimme tuntea sen täällä, kun rukoilemme tai meditoimme yhdessä, ikään kuin olisimme tavanneet toisemme jo kauan sitten. Olemme erossa toisistamme fyysisinä ihmisinä mutta jotenkin yhtä.

 

Lama Yeshe:

Luulen että ymmärsin täysin, mitä sanoit. Minusta sinun pitäisi kuitenkin varmistaa, että muutkin ymmärtävät! Kyllä, sovellan tätä käytäntöön.

 

Sama kysyjä:

En ole varma, miten onnistuin ilmaisemaan itseäni englanniksi.

 

Lama Yeshe:

No niin, seuraavaksi sinun täytyy mielestäni varmistaa, mitä muiden täytyy käydä läpi. Samalla kun sanomme “yhtä Jumalan kanssa,” on muistettava, että viljan ja rikkaruohon siemeniä ei pidä sekoittaa. Buddhalaisittain meidän täytyy puhdistautua päästäksemme egosta eroon. Sitten olemme buddha tai meistä tulee buddha. Sinä ja buddha ovat täsmälleen sama asia. Voit olla Jumala tai Jumala voi olla sinä, koska hän on Luoja, mutta ego on välissä. Meidän täytyy siis ratkaista egomme aiheuttama ongelma.

 

Useimmiten samsarassa ajatellaan kuitenkin toisin. Siellä ihmiset eivät sano: ”Minun täytyy raivata egoni,” vaan hyökätään muiden ihmisten egon kimppuun! Siitä koko ongelma alkaa. Meidän täytyy kohdata haaste ja ymmärtää, että me kaikki olemme henkisen tien kulkijoita, emmekä tee mitään taltuttaaksemme tai vahingoittaaksemme muita, muiden egoja. Meidän pitää taltuttaa ensin oma egomme. Sitten muut voivat hyötyä.

 

Sisar Hannele:

Tämä on juuri se, mihin me pyrimme: “Enää en elä minä, vaan Kristus minussa.” Eli Jumala on luonut meidät kuvakseen, jotta me voisimme tulla Kristuksen kaltaisiksi, antaa Kristuksen enentyä meissä ja meidän oma itsemme pienenee. Pyrimme tilaan, jossa en enää elä minä vaan Kristus minussa.

 

Lama Yeshe:

Jos kristitty, kuten aikaisempi kysyjä, ajattelee olevansa syntinen, hän alkaa pelätä ja sen myötä tuntee itsensä syylliseksi. On avuksi, jos sanomme, ettei Jumala ole tehnyt meistä sellaisia. Minusta apu on tarpeen.

 

Kysymys:

Haluaisin kysyä sellaista asiaa, kun buddhalaisuudessa sanotaan, että kaikki asiat tai maailmankaikkeus on aina ollut olemassa, eikä sillä ole alkua eikä loppua, mutta sitten kuitenkin puhutaan mielenvirroista ja on jotenkin kaikenkattava ykseys. Ja on olemassa paljon olentoja, joilla on mielenvirtoja ja sitten kukin niistä pystyisi jotenkin tekemään matkaa, puhdistautumaan ja pyrkimään kohti buddhaluontoa. Ovatko mielenvirrat aina olleet, vai ovatko ne tälläkin hetkellä ykseys ja mikä on se tulos? En osaa muotoilla tätä paremmin.

 

Lama Yeshe:

Ensinnäkin meidän ei pitäisi missään tapauksessa ajatella niin, että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. On tutkittu ja saatu selville, että miljardeja vuosia sitten Maapalloa ei ollut olemassa, se muodostui vähitellen. Siksi Buddha sanoi: täällä ei ollut mitään. Kun hän puhuu mielestä, hän tarkoittaa tätä mieltä, joka on täällä ja tuolla ja kaikkialla olemisen ulottumattomissa. Se ei synny eikä kuole. Se on jatkumo. Kristinusko kutsuu sitä Jumalaksi. Se ei ole Maa-planeetta, se ei ole puu eikä se ole meidän kehomme. Tieteen tutkimustulosten mukaan erittäin kiinteästä kehostakin 75 % on vettä.

 

Emmekä me koskaan tahdo muistaa sitä, että muutumme joka sekunti. Buddhan mukaan kaikki on luonteeltaan muuttuvaa. Ennen kuin sikiämme, ei ole mitään. Sitten meistä tulee pieni möykky äidin vatsassa ja myöhemmin taapero. Muutumme joka sekunti, mikään ei pysy samana. Ellei ole muutosta, on ns. kaikenkattavan jatkumo. Buddhalaiset siis varoittavat meitä jähmettämästä itseämme mihinkään, koska kaikki muuttuu. Jos sopeudumme muutokseen, vapaudumme, olemme enemmän vapaita.

 

Buddhalaisuus tulee siihen johtopäätökseen, että perusolemus on kaikkialla. Vaikka pidämme puuta todella kiinteänä kappaleena, se kuitenkin kasvoi puuksi tyhjästä ja eräänä päivänä se hajoaa tyhjyyteen. Se koskee Buddhan opetusten mukaan kaikkea, jopa Maa-planeettaa, joka on kaikkein kiintein kappale, mikä meillä on. Se sulautuu tyhjyyteen. Tietyn ajan kuluttua tuli ja vesi tuhoavat sen. Maa ei jää olemaan ikuisesti. Mutta mieltä ei voi tuhota, siksi että sillä ei ole muotoa eikä väriä. Miten sellaisen voisi tuhota, jolla ei ole muotoa eikä väriä? Ellei muotoa ja väriä ole, miten voimme sanoa jonkin olevan olemassa? Buddhalaisuudessa tullaan siihen johtopäätökseen, että emme näe mitään, kuule mitään, tunne mitään, eikä meitä voi millään mitata. Jos meistä ei voi sanoa mitään, mitä voimme sanoa?

 

Sisar Hannele:
Kristinuskossakin ajatellaan että meidän päämäärämme on yhtyä Kolmiyhteisen Jumalan elämään. Eli me käymme samalla läpi purifikaation, illuminaation ja sitten tapahtuu union, jossa me yhdymme Jumalaan. Eli tämäkin voidaan pitkälle ajatella samalla tavalla. Ensin on puhdistuminen ja sen jälkeen tulee valaistuminen ja sen jälkeen yhtyminen Jumalaan. Ihan käytännön tasolla jos ajatellaan esimerkiksi messua, kristillistä messua, siinä aloitetaan messu purifikaatiolla eli synnintunnustuksella. Sen jälkeen ollaan vapaita kuuntelemaan Jumalan sanaa, jonka kautta meille pitäisi syntyä illuminaatio, valaistuminen. Ja sitten ehtoollisyhteydessä me yhdymme Jumalaan, Kristukseen. Siis ihan pienessäkin mittakaavassa tämä toteutuu tällä tavalla, puhumattakaan siitä, mitä se tarkoittaa lopullisesti.

 

Lama Yeshe:
Mieli ratkaisee. Ellei mielesi ole hyvä, vahva ja myönteinen, miten voisit saada yhteyden Kristukseen? Siihen tarvitaan uskoa. Tehkää mielestänne vahva ja myönteinen. Buddhan mukaan meillä kaikilla on mieli. Mieli on ainoa keino päästä yhteyteen Kristuksen tai buddhaluonnon kanssa, mikä se sitten onkaan. Työstämme mieltä.

 

Meidän täytyy jatkaa mietiskelyn opettelemista. Kyllä, menkää syvemmälle mieleenne, joogin mieleen. Puhun mielenlaadusta. Laulussa joogin mielestä sanotaan: “Vaikkei mielellä ole siipiä, se ehtii joka paikkaan. Vaikka emme voi sanoa, että sillä olisi silmät, se näyttää näkevän kaiken.” Jos istumme alas ja pyydämme, että mieli istuisi kanssamme, se tahtoo mennä pois. Jos istumme tässä ja pyydämme: ”Mieli, mene pois,” se ei mene. Joten mieli on ihan mahdoton, ellemme tunne keinoja, joilla työstää sitä.

 

Olennaista on, että työstätte mieltänne. Jos olette kristittyjä, jos teillä on hyvin harras usko Kristukseen, se tyynnyttää vahvan kielteisen, epäilevän energian. Hävittäkää sellainen. Jos olette buddhalaisia, mieli on vahva ja hyvä työskentelykenttä. Buddha sanoo, että hänellä ja meillä on samanlainen mieli. Menkää siis ja etsikää itse, missä se buddhamieli on. Ei tarvitse epäillä eikä etsiä mitään muualta kuin itsestänne. Tähän tarvitaan meditaatiota, tyyntymistä, myönteistä osallistumista ja uskoa siihen, mitä olemme tekemässä.

 

Työkaluiksi käyvät mm. rukous ja meditaatio. Ellei mielemme ole puhdas, vaikka Jumala olisi edessämme, emme voi millään löytää Häntä. Tarvitaan puhdas mieli. Ilman silmiä ei voi nähdä Jumalaa. Näön täytyy olla puhdas. Buddhalaisuudessa samoin, ellei motivaatio ole puhdas, ei voi nähdä.

 

Haluan kiittää teitä ja toivon, että kaikki opitte jotain tai tästä oli teille hyötyä. Kiitos.

 

Yleisö:

Kiitos!

 

 

 

 

© Rokpa Finland ry 2011

Kotisivu / Homepage

 

 
      Sisar Hannele ja Lama Yeshe. Kuva: Esa Ilmolahti