Guru Rinpochen opetuksia bardosta

 

Kaikki mikä näyttää olevan olemassa ympärillämme, kaikki mitä tapahtuu, olipa se miten eloisaa, runsasta tai ihanaa tahansa, on kokonaan väliaikaista. Kun asiat muuttuvat, ne häviävät niin kuin viimeöinen uni. Unikuvia ei saa takaisin, ei myöskään ilmiöitä, jotka ovat ilmenneet syiden ja olosuhteiden tuloksena. Nuo ilmiöt ovat osista koottuja, eikä mikään osista koottu ole pysyvää tai muuttumatonta.

 

Sanotaan, että jokainen syntymä päättyy kuolemaan, jokainen yhteen tuleminen päättyy eroon, kaikki mitä on kerätty, hajoaa ja se mitä on luotu, tuhoutuu. Kaikkein suurinta kiintymystä tunnemme omaan elämäämme mutta se on hyvin hauras. Ihmisten elinajan pituus on hyvin epävarma (toisin kuin jumalten maailmoissa), ja kuolla voi milloin tahansa.

 

Elämän hauraus tulee esiin kuolemassa. On lähdettävä tästä maailmasta ja mentävä toiseen olemassaolon muotoon. Vaikka kuolema saa meidät vakavoitumaan, emme ole ensimmäisiä, joille se tapahtuu. Ihmisiä kuolee jatkuvasti ja muitakin olentoja. Kun on syntynyt, kuolee varmasti joskus. Tästä näkökulmasta se ei ehkä näytä niin kauhealta.

   

Sen sijaan että pelkäisi tai surisi kuolemaa niin, että ei voi edes ajatella sitä tai puhua siitä, olisi parempi keskittyä rukoilemaan turvautumisen kohteita – opettajiaan, Kolmea jalokiveä jne., heitä joilta pyytää apua kuoleman prosessissa, niin että voisi käydä sen läpi mahdollisimman myönteisellä tavalla.

 

Toiseksi on muistettava, että kuolemassa menetetään kaikki omaisuus ja läheiset ihmiset. Heitä ei näe enää koskaan samassa muodossa, eivätkä he seuraa mukanamme rajan taa. He voivat olla kanssamme kuoleman hetkeen asti, mutta kun kuolemme, olemme yksin. Käymme sen prosessin läpi ypöyksin.

 

Erityisesti omaisuus ei hyödytä kuollutta, päinvastoin, siitä voi olla haittaa. Se johtuu siitä, että kerätty omaisuus ja kiintymys siihen voi saada mielen niin kiihtyneeksi, että päätyy sen takia huonoon jälleensyntymään.

 

Kuoleman bardo: Neljän viisauden sulautuminen

 

Bardo on yleissana, joka tarkoittaa välitilaa, jaksoa, hetkeä tai momenttia. Elämässä ja kuolemassa on erilaisia hetkiä ja jaksoja, bardoja. Bardot voidaan luokitella eri tavoin. Guru Rinpochen antamien opetusten mukaan kuolemassa on kolme bardoa. Niistä ensimmäinen on prosessi, joka johtaa kuolemaan, varsinainen kuoleman hetki ei sisälly siihen. Toinen bardo on dharmatan bardo, jossa rauhalliset ja raivoisat jumaluudet näyttäytyvät ja kolmannessa bardossa tietoisuus erkanee ruumiista ja muodostaa väliaikaisen mentaalisen kehon.

 

Ensimmäisessä bardossa keho ja mieli erkanevat toisistaan biologisesti, mutta mieli pysyy vielä kehon sisällä. Sitä kuvataan elementtien sulautumisella siten, että ensin maaelementti sulautuu vesielementtiin, vesi tuleen, tuli ilmaan ja ilmaelementti sulautuu tajuntaan. Tajunta, se millä on ymmärrys, sulautuu tilaelementtiin ja tilaelementti sulautuu kirkkaaseen valoon.

 

Näin käy silloin, kun kolme elämää ylläpitävää asiaa on kulutettu loppuun. Ensimmäinen on elämänvoima, joka riippuu lähinnä aikaisemmin hankitusta karmasta. Kun karmiset olosuhteet, jotka saavat fyysisen elävän olennon pysymään hengissä loppuvat, niin elementit, joista olento muodostuu, alkavat sulautua. Toiseksi on karma, joka on saanut olennon syntymään ihmiseksi ja pitänyt tätä olotilaa yllä tietyn ajan. Kolmanneksi ovat ansiot, jotka ovat pitäneet olentoa hengissä. Pysymme hengissä ansioittemme avulla. Kun laskettu määrä ansioita, joista tietty elämä johtuu, on loppu, elementtien tasapaino, joka on ylläpitänyt terveyttä, alkaa horjua.

 

Elementit ovat fyysisen olemassaolon perusominaisuuksia. Esimerkiksi maaelementti tarkoittaa kehon kiinteitä rakenneosia. Keho syntyy, kun tietyt fyysiset syyt ja olosuhteet tulevat yhteen ja sen tähden terveys pysyy yllä fyysisten ominaisuuksien tasapainon kautta.

 

Kuoleman lähestyessä elementtien sulautuminen alkaa siten, että maaelementti sulautuu ensin vesielementtiin, toisin sanoen kiinteys sulautuu virtaavaan ominaisuuteen. Ruumiinvoimat vähenevät ja kuoleva näkee kangastuksenomaisen ilmiön, jossa on viidenlaisia valonsäteitä. Se väreilee hiukan niin kuin veden pinta, johon tuuli puhaltaa. Sitten vesielementti sulautuu tulielementtiin, kehon lämpöön ja hän näkee savua. Kolmanneksi tulielementti sulautuu ilmaelementtiin ja kehon ulkonevat osat, raajat kylmenevät. Kuoleva näkee kipinöintiä. Neljänneksi kuoleva näkee sammuvan liekin, kun ilmaelementti sulautuu tajuntaan ja hengitys lakkaa. Tavallista hengitystä kutsutaan "ulkoiseksi hengitykseksi", ulkopuolinen voi helposti tunnistaa sen. Seuraavaksi tajunta sulautuu tilaelementtiin ja kaikki energian ja mielenliikkeet pysähtyvät. Hengitys lakkaa kokonaan ja viimeisessä vaiheessa tilaelementti sulautuu kirkkaaseen valoon. Tämä viimeinen vaihe jaetaan neljään osaan, joita kutsutaan "neljän viisauden syntymiseksi".

 

Elämän aikana kehon keskellä on kanava, jota kutsutaan sanskritiksi nimellä avadhuti. Sen sisällä on elämänvoiman virta. Sen yhtenä tehtävänä on pitää erillään kaksi perustavaa ainesosaa, jotka yhdistävät tuntevan olennon mielen ja biologisen kehon toisiinsa. Toinen niistä on isältä saatu siittiösolu, joka on hedelmöittänyt munasolun. Sitä kutsutaan "valkoiseksi ainesosaksi" ja se pysyy päälaella elämänvoiman ansiosta. Äidiltä saatu munasolu on "punainen ainesosa" ja se pysyy myös paikoillaan navan alapuolella elämänvoiman ansiosta. Ainesosia kutsutaan myös "pisaroiksi" ja ne pysyvät erillään toisistaan niin kauan kuin elämänvoima virtaa keskikanavassa. Kuoleman lähestyessä elämänvoima vetäytyy pois, eikä mikään enää pidä pisaroita paikoillaan. Ne alkavat liikkua tietyssä järjestyksessä, ja syntyy kokemus neljästä viisaudesta.

 

Ensimmäinen niistä on näyttäytymisen viisaus. Tässä vaiheessa valkoinen ainesosa alkaa liikkua päälaelta keskikanavaa pitkin kohti sydäntä. Kuolevalle kaikki näyttäytyy hohtavan valkoisena ja nimi tulee siitä. Näkyä voi verrata kuunvaloon. Tajunta on kirkas ja suhteellisen vapaa käsitteistä. Koska mieli muuttuu puhtaaksi tietoisuudeksi, suuttumus, viha ja aggressio katoavat. Meissä on paljon vihaa, halua ja välinpitämättömyyttä. Nämä kolme samsarista perusmallia vaikuttavat jälleensyntymiimme. Mutta silloin kun valkoinen pisara saavuttaa sydämen, koko tunneskaala jonka voi luokitella vihan ja vastenmielisyyden luokkaan, lakkaa.

 

Seuraava vaihe on kasvamisen viisaus. Kasvaminen viittaa siihen, että punainen ainesosa alkaa nousta navan alapuolelta ylöspäin. Sekin päätyy sydämeen, ja silloin kuoleva kokee kaiken punaisena, sitä verrataan auringon säteilyyn. Se on kognitiivinen kokemus ja viisaus, joka siihen liittyy, on edellistä vieläkin voimakkaampi. Se ei ole pelkästään kirkas tajunnantila, vaan sekä kirkas että autuaan miellyttävä. Siihen liittyy valtava hyvänolontunne. Koska tila on niin miellyttävä, kaikki halut lakkaavat, kiintymyksen kohteet menettävät merkityksensä.

 

Kun kaksi pisaraa lopulta kohtaa toisensa sydämessä, seuraa kolmas, saavuttamisen viisaus. Silloin tajunta yleensä menetetään joksikin aikaa. Tajunnan menetys koetaan loputtomanoloisena pimeytenä, niin kuin täydellinen auringonpimennys. Elämässään paljon pahaa tehnyt ihminen voi pelästyä silloin kovasti. Pimeyteen liittyy tietoinen kokemus, joka on edellisiä vieläkin voimakkaampi. Se ei ole pelkästään kirkas ja miellyttävä, vaan siihen liittyy myös vapaus käsitteistä, kaikista ajatuksista. Silloin välinpitämättömyyden heikkous lakkaa. Emme yleensä tunnista apatiaa itsessämme, mutta se on meissä aina läsnä, paitsi tuolloin.

 

Kaikki tämä tapahtuu paljon nopeammin kuin mitä sen kuvailuun kuluu aikaa, tajuntakin menetetään vain hetkeksi. Tässä vaiheessa normaalit tapamme reagoida vihan, halun tai välinpitämättömyyden kautta ovat hälvenneet avaruuteen. Syntyy neljäs vaihe: täysin puhdas viisaus, jonka nimi on täydellinen saavutus.

 

Suora lainaus Guru Rinpochen opetuksista kuuluu näin:

 

"Hyvän perheen (mahayanan) onnekkaat lapset, kuunnelkaa herkeämättömällä tarkkaavaisuudella. Kaikki tämän maailman ilmiöt, mitä ja miten paljon niitä onkaan, ovat kuin unia – niin kuin viettelijän tai pettäjän luomat harhakuvat, sillä ne ovat pysymättömiä. Ne ovat kaikki tuhon alaisia. Sen tähden, päästä irti kärsimyksestä, joka liittyy niiden menettämiseen. Kuolemassa koetut ilmiöt – valkoisuus, punaisuus ja mustuus – ne kaikki ovat oman mielesi leikkiä. Niissä ei ole mitään, mikä näyttäytyisi sinulle itsesi ulkopuolelta. Sen takia, hyvän perheen lapset, älkää olko peloissanne, älkää kauhistuko. Kun ne huipentuvat siihen, että näyttää siltä kuin menettäisit tajuntasi ja että tietoisuutesi pettää, ulkoisesti havaitset ilmiön, joka näyttää kirkkaalta taivaalta ja sisäisesti havaintokykysi muuttuu ikään kuin maljan sisällä palavaksi lampuksi. Se on selkeä, mutta kokonaan ilman käsitteitä ja pysyy luonnostaan yksipisteisesti paikallaan. Tämä on kirkas valo, joka näkyy kuoleman hetkellä, ja se on kaikkien buddhien viisaus. Lepää siinä rentoutuneena, yrittämättä mitenkään muuttaa sitä. Jos teet niin, vapaudut dharmakayaan."

 

Se, mitä tuolloin koemme, on oman mielemme luonto, buddhaluonto. Buddhaluonto on paljas, yksinkertainen tietoisuus, tietoinen ilman käsitteitä, ilman ajatuksia tuosta kokemuksesta. Sitä kutsutaan itsestään syntyneeksi ikiaikaiseksi tietoisuudeksi, joka on puhdas alusta asti. Siinä ei ole mitään virheitä, siitä ei puutu mitään eikä siitä tarvitse ottaa mitään pois. Sille ei tarvitse tehdä mitään, se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Mikään asenne mielentila tai ajatusprosessi ei saastuta sitä. Se koetaan tällä neljännellä hetkellä. Jokainen olento kokee sen, mutta kukaan ei voi sitä kuvata.

 

Jos kuitenkin on elämän aikana mietiskellyt mielen todellista luontoa tarpeeksi, sen pystyy tässä vaiheessa tunnistamaan ja saavuttaa buddhuuden. Kaikenkattava tyhjyys ilmestyy pilvettömän taivaan kaltaisena. Tämä on dharmakaya perustana. Jos on vakuuttunut siitä että voi saavuttaa dharmakayan kuoleman hetkellä, ei ole mitään pelättävää.

 

Siinä vaiheessa kuolema on täydellinen. Henkilö on kuollut, ja tähän päättyy ensimmäinen kolmesta bardosta: kuoleman bardo. Ellei perustavaa kirkasta valoa tunnisteta, syntyy kokemus toisesta bardosta, dharmatan bardosta, jota kutsutaan myös nimellä bardo joka on asioiden luonto.

 

Dharmatan bardo: Rauhalliset ja raivoisat jumaluudet

 

Dharmatan bardossa perusta ilmenee spontaanisti perustan ominaisuuksina, jotka ottavat muodon rauhallisina ja raivoisina jumaluuksina, valoina, valonsäteinä ym. Perustan hyvyys näyttäytyy näin. Yleisesti ottaen vapautuminen tässä bardossa riippuu siitä, antaako jumaluuksien ja valojen majesteettisuuden ja loiston pelästyttää itsensä, vai tunnistaako ne oman tietoisuutensa näyttämöksi. Ne eivät ole muuta kuin buddhaluontomme ominaisuuksia, ne eivät ole missään ulkopuolellamme. Jos voi tunnistaa ne näin ja levätä rauhallisesti tässä tietoisuudessa, vapautuu sambhogakayaan. Ensimmäisessä bardossa on mahdollista vapautua dharmakayaan, toisessa sambhogakayaan. Guru Rinpoche selittää sen näin:

 

"Ensimmäinen kuolemakokemus on kokemus kirkkaan valon perustasta, ja ellet tunnista sitä omaksi tietoisuudeksesi – sillä se se on – niin sen jälkeen seuraa seitsemän päivän jakso, jonka aikana erilaisia näkyjä alkaa ilmestyä. Läpi dharmatan bardon kaikki mitä näet, näyttäytyy loisteliain sateenkaarivärein sädehtivänä. Valojen ja säteiden keskellä on erivärisiä valopisaroita tai palloja, ja niiden sisällä näet erilaisten jumaluuksien hahmoja. Viidenväriset valot, säteet ja pisarat, kaikki se on viiden buddhaperheen ilmaisua. Viisi buddhaa näyttäytyvät edessäsi, koska ne ovat oman buddhaluontosi aspekteja. Ne ovat sinussa. Sinussa olevan buddhaluonnon sisäinen viisaus ilmestyy tässä vaiheessa ikään kuin sinusta ulkopuolisena. Elämän aikana se on sinussa, energiakanavissa, energiavirroissa ja energian tiivistyminä. Et näe sitä suoraan, koska sinulla on keho. Kuoleman jälkeen mieli on erkaantunut kehosta, se saattaa olla vielä kehossa mutta se ei ole siihen biologisesti sidottuna ja siksi nämä kokemukset voidaan kokea. Bardossa nähdyt valot ja säteet ovat niin kirkkaita ja voimakkaita, että ne koetaan uhkaavina ja pelottavina. On tarve paeta niitä. Tuntevan olennon tavallinen reaktio tässä vaiheessa bardoa on yrittää paeta kaikkia näitä loistavia monivärisiä valoja. Suositus on, että ei pelkäisi, vaan tunnistaisi ne oman sisäisen luontonsa sisäisten ominaisuuksien säteilyksi."

 

Samalla kun kuollut näkee kirkkaita valoja, hänelle ilmestyy myös muita, himmeämpiä ja paljon miellyttävämmän tuntuisia valoja. Ne ovat viehättäviä ja jos voisi valita, valitsisi mieluummin ne. Himmeät valot ovat kuitenkin viiden mielenmyrkyn (kleshan) ilmentymiä ja niiden viitoittama polku vie samsariseen jälleensyntymään. Samalla kun koettaa olla pelkäämättä kirkkaita valoja täytyy siis varoa sitä, että antaisi himmeiden, lohtua tuovien valojen vietellä itsensä. Tämä on hetki, jossa visuaalisesti nähdään valinnanmahdollisuus viisauden ja hämmennyksen välillä, nirvanan ja samsaran välillä, ja silloin tärkeää olla valitsematta väärin.

 

Kirkkaiden valojen keskellä näkyvät viiden miespuolisen ja viiden naispuolisen buddhan hahmot. Muun säteilyn lisäksi valonsäteet sinkoavat buddhien sydämestä bardossa vaeltavan sydämeen ja silmiin niin voimakkaina, että ne tuntuvat lävistävän hänet ja se on hyvin pelottavaa. Jos silloin tunnistaa jumaluudet osaksi itseään ja jos voi rukoilla niitä sanomalla: "Huolehtikaa minusta myötätunnollanne," vapautuu sambhogakayaan. Tällä tavalla rukoillen, pakenematta ja tunnistaen jumaluudet osaksi omaa tietoisuuttaan, yrittämättä muuttaa tilannetta mitenkään lisäämällä siihen jotain tai ottamalla jotain pois, kun vain lepää rauhassa, jumaluudet alkavat sulautua. Koska ei paennut, vapautuu.

 

 
 
 

Rauhalliset jumaluudet

 

 

Tämä on dharmatan bardon ensimmäinen puolisko. Sitä sanotaan rauhallisten jumaluuksien bardoksi, sillä niin uhkaavilta kuin valot näyttävätkin, niiden ilmenemismuoto on rauhaisa. Nämä mies- ja naispuoliset buddhat ilmenevät rauhallisessa muodossa.

 

Ellei vapautusta ole saavutettu tähän mennessä, jumaluuksien muoto muuttuu. Tilanne ei sinällään ole muuttunut, jumaluudet eivät muutu, mutta kuollut alkaa havaita ne eri tavalla. Aikaisemmin niiden loisto saattoi pelottaa, mutta muuten ne olivat kauniita ja joka puolella oli sateenkaaren värejä. Nyt sateenkaaren väreihin ilmestyy tulen hehkua, joka voimistuu niin, että lopulta ympärillä liekehtii ääretön meri viidenvärisiä viisauden liekkejä. Tässä vaiheessa sekä mies- että naispuoliset buddhat nähdään erittäin raivoisan näköisinä. Sanotaan, että rauhallisia jumaluuksia on 42 ja raivoisia 58. Raivoisilla on käsissään erilaisia aseita ja ne nauravat kammottavasti huudahdellen mantroja kuten hung ja peh. Niiden liekehdintä on vielä intensiivisempää kuin rauhallisten jumaluuksien säteily.

 

 

 
 

Raivoisat jumaluudet

 

 

Tässä on taas vapautumisen mahdollisuus ja resepti on sama: niitä ei tarvitse pelätä. Nämä jumaluudet eivät ole millään lailla uhkaavia, vaan ne ovat oman viisautemme ilmentymä tässä erityisen intensiivisessä muodossa. Kun on varmistunut siitä, että kyse on omasta tietoisuudesta, tulee vain levätä rauhassa yrittämättä paeta. Jos voi saada mielensä yhtymään raivoisien jumaluuksien mielen kanssa, vapautuu sambhogakayaan.

 

Ellei niin käy, se johtuu tavasta kokea asiat dualistisesti. Toisin sanoen pitää jumaluuksia edelleen itsestään erillisinä. Koska pitää mieltään ja omaa olentoaan luonnostaan jumaluuksista erillisenä, ei vapaudu.

 

Tulemisen bardo: Tajunnan matka

 

Ellei ole saavuttanut vapautumista tähän mennessä, alkaa kolmas bardo. Se alkaa niin, että tajunta erkanee kehosta. Aiemmin, kuoleman jälkeen, tajunta ei tietenkään enää toiminut kehossa siten kuin elämän aikana, mutta se pysytteli sydämen keskellä. Kun tajunta nyt lähtee kehosta, se ottaa aikaisemman kehon muodon, siltä se itsestä näyttää. Abhidharmakoshassa sanotaan näin:

 

"Muotosi näyttää olevan samanlainen kuin aiemmassa elämässäsi ja muut samanlaiset olennot sekä selvänäköiset voivat nähdä sinut. Sinulla on karmisia voimia tehdä ihmeitä. Aistisi ovat täydelliset ja voit liikkua esteettä, minkään pysäyttämättä. Tämä on gandharvan muoto." (Gandharvoiksi kutsutaan monentyyppisiä eteerisiä olentoja, myös bardotiloissa olevia olentoja.)

 

Kuolleella ei oikeasti ole kehoa tässä vaiheessa, mutta kehosta erkaantunut tajunta näyttäytyy hänelle tässä muodossa. Koska on tottunut siihen, että näyttää tietynlaiselta, olettaa että näyttää siltä edelleen. Voimat tehdä ihmeitä eivät ole aitoja mietiskelyn aikaansaamia voimia, mutta koska kehoa ei ole, voi liikkua minne tahansa pelkästään ajatuksen voimalla. Kyky ei ole omassa hallinnassa ja siksi sitä sanotaan karmiseksi. Käytännössä käy niin, että ajattelee tiettyä paikkaa ja samassa on siellä, halusipa tai ei. Sinne matkustamiseen ei kulu aikaa.

 

Huolimatta siitä toimivatko kaikki aistit edellisessä elämässä vai eivät, tällä mentaalisella keholla näyttää olevan kaikki aistit tallella. Näyttää siltä kuin se voisi nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja tuntea kosketuksen. Se tuntee myös nälkää ja janoa, mutta se, mitä se tahtoo ravinnokseen, on haju. Gandharvat ovat "hajun syöjiä". Heitä voi ravita pyhittämällä ruoan erityisellä rituaalilla ja polttamalla sen sitten niin että syntyy hajua. Rituaalia tehdään usein 49 päivän ajan kuoleman jälkeen, tiibetiksi sen nimi on sur. Gandharvat kuluttavat ravintonsa aivan kuten mekin ja saavat siitä hyvänolon tunteen. Jos poltettuun ruokaan lisätään siunattuja aineksia, on myös mahdollista että gandharva syntyy Puhtaaseen maahan. Tärkeää on, että häntä ohjataan sinne sen sijaan että muistutettaisiin siitä, mitä hän on jättänyt taakseen.

 

49 päivän ajan keho näyttää samantyyppiseltä kuin edellisessä elämässä, todennäköisesti sellaisena kuin se oli elämän loppupuolella. Lisäksi koetaan hämmentäviä ja pelottavia kokemuksia paikasta toiseen siirryttäessä ja erilaiset asiat näyttävät ahdistavilta, jopa uhkaavilta. Tuntuu että hukkuu veteen tai palaa tulessa. Luulee putoavansa kallion kielekkeeltä tai murskautuvansa järkäleen alle jne. Oikea tapa suhtautua näihin kokemuksiin on pitää niitä epätodellisina ja harhanomaisina ja jättää reagoimatta niihin. Bardossa kulkiessa on vastustettava taipumusta reagoida tunteella koettuihin ilmiöihin – välttää kiintymistä tiettyihin asioihin ja vastenmielisyyttä joihinkin muihin sekä välinpitämättömyyttä loppuja asioita kohtaan. Kaikkea täytyy pitää tyhjyyden esiintulona, ei-aineellisena. Samalla voi yrittää säilyttää myötätuntoisen asenteen. Nämä kaksi ovat tärkeimmät. Jos voi tunnistaa omien hallusinaatioidensa tyhjyyden ja pysyä myötätuntoisena, siitä on melkoisesti apua.

 

Lisäksi samsara täytyy hylätä, koska tulemisen bardo on se hetki, jolloin tarve syntyä uudelleen alkaa. Siksi on tärkeä muistaa, että missä kuudesta maailmasta sitten syntyisitkin, kokemus on perusluonteeltaan kärsimystä. Todellista onnea siihen ei sisälly lainkaan.

 

Edelleen täytyy rukoilla niitä, joihin uskoo eniten – omia opettajia, Kolmea jalokiveä jne., ja on kehitettävä aikomus syntyä Puhtaaseen maahan. Puhdas maa merkitsee tässä yhteydessä puhdasta nirmanakaya-maailmaa – viiden buddhaperheen maailmoja. Erityisesti suositellaan sitä, että pyrkii syntymään Buddha Amitabhan maailmaan, koska Amitabhan omien pyrkimysten takia se on hyvin helppo saavuttaa. Bodhisattvan tietä kulkiessaan Amitabha toivoi, että kun hänestä tulee buddha, hänen buddhamaailmaansa voisi syntyä pelkästään sitä toivomalla, olipa pahaa karmaa miten paljon tahansa. Muiden buddhien maailmoihin syntyminen vaatii hyvin puhdasta karmaa.

 

Amitabhan buddhakenttä (kuva: Rokpa)

 

Toiveeseen siitä, että syntyisi buddhamaailmassa, täytyy kuitenkin liittyä myötätunto. On ajateltava: "Toivon syntyväni Sukhavatissa (Amitabhan buddhamaailma, tiibetiksi Devachen), jotta voisin vapauttaa kaikki olennot samsarasta." Tämä on bodhicitta-motivatio ja jos se on hyvin voimakas, niin opettajien siunauksella, dharmatan totuuden kautta on hyvin mahdollista saavuttaa jälleensyntymä Sukhavatin luonnollisessa nirmanakaya-maailmassa.

 

Guru Rinpochen mukaan:

 

"Tässä kohtaa bardoa koet näkyvän kehon, joka on itse asiassa vain perusenergiaasi erottamattomana mielestäsi. Se ei ole fyysistä ainetta. Tässä mentaalisessa kehossa (ajatuskehossa) koet kaikki tulemisen bardon häilyvät ilmiöt."

 

Jos vapautumista ei ole tähän mennessä saavutettu, kuollut ei todennäköisesti ole tiennyt olevansa kuollut ennen kuin nyt. Luonnollinen reaktio on silloin kaivata suuresti sitä, mitä on jäänyt taakse, ja siitä voi tulla kuolleelle ongelma. Samaan aikaan hänellä on hallusinaatioita siitä, että häntä ajetaan takaa. Tämä on yksilöllistä, mutta kuuluu pelottavia ääniä ja yleensä ottaen hän on jokseenkin peloissaan.

 

Jotkin bardokokemuksista ovat kaikille samoja, toiset yksilöllisiä, mutta se mikä niitä yhdistää on, että kaikki tulisi tunnistaa oman mielen heijastukseksi. Se on yhtä kuin oma mieli ja mieli on tyhjä, kuin avaruus. Sen tähden yksikään näistä heijastuskuvista ei voi tehdä itselle mitään. Kaikki mitä itse on, on mieltä, eikä sillä ole mitään fyysistä olemassaoloa, siksi sitä ei voi satuttaa. Ei mikään, minkä ajattelee ajavan itseä takaa, ei mikään ääni ole todella olemassa. Tässä kohtaa bardoa itseä on muistutettava siitä ja kerättävä rohkeutta kohdata kaikki mitä tapahtuu. Mieli suunnataan eteenpäin Sukhavatiin, joka on lännessä. Buddha Amitabha asuu tuon maailman keskellä, ja tässä vaiheessa bardoa kuka tahansa, joka rukoilee häntä nimeltä voi syntyä siellä.

 

Kuolleille tarkoitetuissa neuvoissa sanotaan:

 

"Muistaen hänen nimensä rukoile häntä. Pyydä apua Avalokiteshvaralta ja Padmasambhavalta. Kehitä hartautta, ja jos voit tehdä niin ilman että epäilisit, löydät itsesi Sukhavatin maailmasta yhdessä hetkessä, lootuksen keskelle syntyneenä."

 

Näin kuollutta neuvotaan olemaan masentumatta siitä, että hän on kuollut – asia jonka hän on juuri huomannut – ja iloitsemaan, koska hänellä on mahdollisuus saavuttaa jälleensyntymä Puhtaassa maassa.

 

Myönteisen jälleensyntymän saaminen

 

Edellä on kuvattu kolme vapautumisen mahdollisuutta: vapautuminen dharmakayaan kuoleman bardossa, vapautuminen sambhogakayaan dharmatan bardossa ja vapautuminen nirmanakayaan saavuttamalla syntymä Puhtaassa maassa tulemisen bardon aikana. Selvää on, että jokainen ei siihen pysty, ja siksi seuraavaksi selitetään mitä tehdä, ellei syntymä Puhtaaseen maahan ole onnistunut.

 

Tässä vaiheessa jälleensyntyminen samsaraan on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto, joten on viisainta valita tarkkaan. Tähän mennessä mentaalinen keho on muistuttanut edellisen elämän kehoa. Nyt kun seuraava elämä lähestyy, kehokin alkaa muistuttaa sitä.

 

Myös ympäristö muuttuu siihen suuntaan, mihin tulevaisuus viittaa. Jos on syntymässä sellaiseksi olennoksi jolla on vanhemmat, kuten eläimeksi tai ihmiseksi, yleensä näkee vanhempansa. Tässä kohtaa asioihin voi vaikuttaa omalla asenteella vanhempia kohtaan. On pidettävä huolta siitä, että halun ja vihan kleshat eivät ryöstäydy valloilleen. Bardossa nimittäin käy niin, että kun siellä vaeltava olento näkee vanhempansa, jos hän on syntymässä miespuoliseksi, hänessä syntyy halu äitiä ja viha isää kohtaan ja naispuoliseksi syntyvällä asia on päinvastoin. Jos voi hillitä tunteensa, jälleensyntymä ei määräydy kleshojen perusteella vaan omien myönteisten pyrkimysten perusteella.

 

Koska vanhemmat ovat näkyvillä, tehokas tapa pysäyttää kleshat on muuttaa havainto vanhemmista puhtaaksi. Sen sijaan, että pitäisi heitä tavallisina ihmisinä, eläiminä tms. olentoina, heidät tulee nähdä mies- ja naispuolisena jumaluutena – omina mietiskelyjumaluuksina kuten Chakrasamvara, Gyalwa Gyamtso tms. Heitä voi myös pitää omina guruina. Näin varjeltuu pakkomielteisestä sikiämisestä vastoin omaa tahtoa. Samalla tulee toivoa, että syntyisi vanhemmille, jotka voivat auttaa dharman polulla. Tämä estää ainakin sen, ettei synny alempiin maailmoihin, ja saa aikaan sen, että voi syntyä ihmiseksi ja harjoittaa dharmaa.

 

Sitten jonkinlainen ympäristö alkaa tulla näkyviin. Se voi olla laho kanto, luola tai metsä, se voi olla upea palatsikin. Se mitä näkyy, riippuu siitä, millainen syntymä on edessä. Aivan ensimmäiseksi tulee hylätä halun ja vastenmielisyyden tunteet ympäristöä kohtaan, sillä karminen pakko ohjaa sitä kohti. Edelleen tulee toivoa syntyvänsä ihmiseksi, paikkaan missä voi saada dharmaopetusta aidoilta opettajilta ja missä vanhemmat tukevat hengellistä kasvua. Keitä vanhempia kohti sitten onkaan siirtymässä, heidät voi nähdä isä- ja äitiguruna. Tällä tavoin mietiskelyssä uskon kautta lepäämällä jälleensyntyy dharman kannalta otollisiin olosuhteisiin.

 

Nämä ohjeet on annettu asteittain, niin että jos yksi neuvo ei toimi, siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Jos tutustuu ohjeisiin elämän aikana, huolimatta siitä miten hämmentynyt ja tietämätön on, varmasti saavuttaa vapautumisen seitsemän elinajan kuluessa. Ohjeet ovat niin voimalliset, että jos niitä opiskelee elämän aikana tai jos niitä luetaan kuolleelle ääneen, niiden kautta voi vapautua sellainenkin, joka ei ole ollut niin sankarillisen ahkera elämänsä aikana.

 

Kysymyksiä

 

K: Olin kuulevinani, että elämä loppuu kun ansiot loppuvat. Käykö niin myös bodhisattvoille, jotka ovat valinneet jälleensyntymisen tässä maailmassa?

 

Bardor Tulku Rinpoche: Ei, he eivät koe bardoa ollenkaan. Sama koskee olentoja, jotka ovat olleet elämän aikana niin pahoja, että syntyvät välittömästi helvettiin. He ovat siellä kunnes karma on kulunut loppuun, mihin voi mennä hyvin pitkä aika.

 

K: Kuinka paljon harjoituksia on tehtävä, että tunnistaisi mielen luonnon kuoleman jälkeen?

 

BTR: Se riippuu oman sisäisen viisauden kehitystasosta. On niin vastaanottavaisia ihmisiä, että kun guru osoittaa heille heidän mielensä luonnon, he tunnistavat sen heti, eikä heidän tarvitse tehdä harjoituksia koskaan. Ellei niin käy, niin sitten harjoituksen ja opiskelun määrä ratkaisee.

 

K: Onko prosessi, jossa käydään lähellä kuolemaa, samanlainen kuin oikea kuoleminen?

 

BTR: Se on osittainen kuolemakokemus, jossa käydään läpi samat vaiheet kuin kuolemassa tiettyyn pisteeseen asti. Herää kysymys, missä on kohta, jonka jälkeen paluuta ei ole. Näiden opetusten mukaan voidaan edetä vaiheeseen, joka edeltää sitä kun tajunta sulautuu tilaelementtiin. Ulkoinen hengitys lakkaa, mutta sisäisesti sydämen seudulla viipyy lämmön tunne. On vielä jotain, mikä ei ole täysin lakannut ja mahdollisesti henkilö voidaan vielä elvyttää. Jos kuoleva on kuitenkin kokenut jo valkoisen, punaisen ym. ilmentymät (so. näyttäytymisen viisaus, kasvamisen viisaus jne.), hän ei voi kääntyä takaisin.

 

K: Lähellä kuolemaa käyneet kertovat valkoisesta valosta. Onko se jotakin muuta kuin mistä tässä on puhuttu?

 

BTR: Se ei ole säteilevä ilmentymä vaan liittyy todennäköisimmin elementtien sulautumiseen. Se tapahtuu aikaisemmin ja sen aikana elvytys on mahdollista. Kukaan ei ole tullut takaisin kertomaan millainen loistava ja kirkas näyttäytymisen viisauden valkoinen valo on. Kun menee niin pitkälle, menee loppuun asti.

 

K: Kestävätkö hajoamisen vaiheet aina yhtä kauan vai menevätkö ne nopeammin tai hitaammin riippuen kuoleman tavasta tai henkilön oivalluksen tasosta?

 

BTR: Kuoleman prosessi kestoaika riippuu siitä miten kuolee. Jos kuolee äkillisesti väkivaltaisen kuoleman, missä tajunta menetetään hyvin nopeasti, vaiheet käydään silti läpi, se tapahtuu silloin sekunnin murto-osassa. Sen tähden dharmanharjoittajan on tärkeää kuolla mahdollisimman rauhallisesti, jotta hän voisi käydä kuoleman prosessin läpi tietoisesti ja ehkä myös tunnistaisi perustana olevan kirkkaan valon.

 

K: Äitini kuoltua sain olla vuoteen vierellä runsaan tunnin, ja hänen sydämensä kohdalla ja päälaella tuntui lämpöä jonkin aikaa. Onko se fyysinen ilmiö vai sulautuuko tajunta silloin tilaelementtiin?

 

BTR: Vaikea sanoa, mutta jos kehossa on lämpöä, se on yleensä merkki siitä, että tajunta ei ole vielä lähtenyt kehosta. Jos tajunta on vielä biologisesti kiinni kehossa, silloin ei saa tehdä phowaa, sillä henkilö ei ole vielä kuollut. (Phowa tarkoittaa tajunnan sinkoamista kehosta suoraan Puhtaaseen maahan.) Oikea hetki voidaan määritellä tutkimalla verisuonia ym.

 

Suurilla mestareilla, joiden tajunta viipyy samadhin tilassa, lämpö voi pysyä sydämen alueella jopa päiviä tai viikkoja, ja silloin keho ei muutu kuolleen näköiseksi. Se voi näyttää paremmalta kuin ennen. Kun tajunta sitten lähtee, keho alkaa näyttää kuolleelta ruumiilta, eikä iho ole enää joustava.

 

K: Miksi jälleensyntyvät mestarit tulevat toisinaan takaisin edellisen inkarnaation näköisinä?

 

BTR: Se johtuu ainoastaan siitä, että oppilaiden voi olla helpompi ottaa vastaan opetuksia ja siunauksia edellisen inkarnaation näköiseltä opettajalta. He antavat periksi meidän fiksaatioillemme.

 

K: Olen kuullut, että kun ihminen kuolee, tajunta pysyy kehossa yleensä joitakin päiviä, ja silloin kehoa ei saisi liikuttaa. Onko niin?

 

BTR: Yleensä sanotaan, että tämä jakso kestää kolme päivää. Se koskee tavallisia ihmisiä, ei heitä, joiden mieli on samadhissa. Itse asiassa ajan pituus on epävarma, se voi olla pitkäkin aika. Puhumme kolmesta päivästä ensinnäkin siksi, että vaikka mieli ei ole biologisesti enää kiinni kehossa, se voi olla kehon sisällä. Toiseksi vaikka mieli olisi lähtenyt kehosta, henkilö ei ehkä oivalla olevansa kuollut ja samastuu kehoonsa kovasti. Jos kehoa sitten liikutetaan, kuollut voi tulla hyvin vihaiseksi ja se vaikuttaa siihen, millaisen jälleensyntymän hän saa.

 

K: Nykyisin monet ihmiset ovat vahvojen lääkkeiden, lähinnä kipulääkkeiden vaikutuksen alla kuollessaan. Miten se vaikuttaa heidän kokemukseensa kuolemasta?

 

BTR: Ensinnäkin kipulääkkeiden antaminen on aivan eri asia kuin että antaisi kuolemaa nopeuttavaa ainetta. Kipulääke ei vaikuta henkiseltä kannalta mitenkään tai sitten siitä voi olla apua. Äärimmäinen kipu järkyttää mielenrauhaa, ja siksi kivun lievittäminen auttaa tunnistamaan elementtien hajoamisen selkeämmin kuin jos kivut häiritsevät.

 

K: Mainitsitte, että on kokemuksia, jotka kokiessaan ihminen on mennyt jo niin pitkälle, ettei hän voi palata kertomaan niistä. Miten sitten tiedämme niistä?

 

BTR: On kolme tietä, joiden kautta tiedämme niistä. Ensinnäkin Buddha antoi niistä opetuksia. Toiseksi Tiibetissä oli ilmiö, jota kutsuttiin nimellä delog. Se poikkeaa kokemuksesta, jossa käydään lähellä kuolemaa siten, että ihminen tosiasiassa kuolee, mutta palaa kehoonsa viikon tai parin perästä. Sitä pidetään koomasta poikkeavana tilana sen tähden, että he pystyivät kuvailemaan bardoa ja mitä siellä näkyy erittäin yksityiskohtaisesti.

 

Kolmas lähde on ihmiset, jotka muistavat edellisen elämänsä, kuolemansa ja bardokokemukset, joskin tällaisia ihmisiä on harvassa.

 

K: Mitä tehdä, jos eläin jää auton alle ja kärsii tuskissaan? Voiko sen lopettaa? Entä ihmisten kohdalla, onko eutanasia sallittua missään olosuhteissa?

 

BTR: Eläimen ja ihmisen tappamiseen sovelletaan samoja sääntöjä: kumpiakaan ei pitäisi tappaa. Jos tienlaidalla on suuresti kärsivä eläin, on melkein vaistomaista "lopettaa sen kärsimykset", mutta se perustuu virhekäsitykseen siitä, että kärsimykset loppuisivat siihen. Ainoa mitä tapahtuu, on että itsen ei enää tarvitse katsella noita kärsimyksiä. Karmaa ei ole käsitelty, ja kärsimys todennäköisesti moninkertaistuu. Siksi on parasta vain tehdä kaikkensa auttamalla kärsimyksen keskellä. Voi myös rukoilla ja kuiskata esimerkiksi Avalokiteshvaran ja Buddha Amitabhan mantroja kuolevan ihmisen tai eläimen korvaan, sekä ennen kuolemaa että heti kuoleman jälkeen.

 

K: Miten itsemurha vaikuttaa kuoleman prosessiin ja jälleensyntymään?

 

BTR: Itsensä tappaminen ei eroa jonkun muun elävän olennon tappamisesta. Karmisesti kyse on samasta asiasta.

 

K: Onko mieli kolmannessa bardossa jotenkin unessa? Pystyykö se reagoimaan kunnolla?

 

BTR: Mieli ei ole epäselvä eikä huumaantunut niin kuin unitilassa. Itse asiassa se on selkeämpi kuin se on nyt. Unet tosin vaihtelevat, joidenkin ihmisten unet ovat hyvin häilyviä ja mieli epäselvä, kun taas toisten tajunta on erittäin selkeä unen aikana.

 

K: Kun kuolen, miten saan jonkun teidänkaltaisenne Laman paikalle rukoilemaan puolestani? En ole pitkällä harjoituksessa ja tarvitsen jonkun auttamaan.

 

BTR: Tärkeämpää kuin se, onko paikalla joku ulkoinen henkilö, on se, että ymmärtää kuoleman prosessin ja bardon. Täytyy tietää mitä tulee tapahtumaan ja luottaa siihen, olla sillä tavalla valmistautunut. Erityisen tärkeää on luottaa Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan, sillä ne eivät koskaan petä. Jos on riippuvainen jostakin henkilöstä, Lamasta, hän saattaa kuolla ennen sinua. Paras tapa valmistautua on tehdä tarpeeksi tyyneys- ja viisausmietiskelyä (shamatha ja vipashyana), jotta tulee tutuksi oman mielensä luonnon kanssa. Jos onnistuu siinä, ei tarvitse ketään ulkopuolista henkilöä muistuttamaan itseään, sillä on valmis ja tunnistaa mielen luonnon. Ellei se onnistu, niin tiibetinbuddhalaisuudessa, siis vajrayana-perinteessä yleensä, kuoleva pyrkii yhdistämään mielensä Gurun mieleen varmana siitä, että Buddha, Dharma ja Sangha ruumiillistuvat Gurussa. Jos on niin varma Gurustaan, sillä ei ole merkitystä onko hän läsnä vai ei.

 

K: Entä jos minulla ei siinä vaiheessa ole Gurua?

 

BTR: Ehkä sitten voisi vähitellen harkita sellaisen etsimistä. Muussa tapauksessa keskity Kolmeen jalokiveen – Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan.

 

K: Mitä paikallinen buddhalainen seurakunta tai ryhmä voi tehdä, jos sen jäsen kuolee? Onko olemassa tiettyjä rituaaleja tai tehtäviä, jotka tulisi suorittaa? (Ks. työkirja)

 

BTR: On varsin hyvä, jos sangha tekee jäsenensä puolesta tai jonkun sellaisen puolesta, jonka he ovat tunteneet henkilökohtaisesti. KTD-keskuksessa uhraamme tuikku-kynttilöitä pyhäkössä Buddhan ja jumaluuksien kuvien edessä ja omistamme ansion sille, että keskuudestamme poistuneen tietoisuus olisi kirkas bardossa. Sopivia seremonioita ovat Chenrezig- ja Amitabha pujat, jotka tuolloin omistetaan vainajalle erityisesti.

 

K: Auttaako tämä myös sellaisia, jotka eivät ole harjoittaneet dharmaa eläessään?

 

BTR: Se auttaa uskonnosta riippumatta, sillä näitä harjoituksia tehdessämme rukoilemme kaikkien olentojen hyvinvoinnin puolesta. Kehitämme täysin epäitsekästä ja myönteistä asennetta ja omistamme ansion siitä vainajalle. On kuitenkin huomattava, että siinä mitä voi sanoa henkilön ennen kuolemaa ja sen jälkeen ovat kaksi eri asiaa. Toisen uskonnon piirissä olevaa ei saa järkyttää buddhalaisella uskomusjärjestelmällä hänen viimeisinä elinpäivinään. Kuoleman jälkeen se ei järkytä ja pujia voi sitten tehdä.

 

Olentojen asenteet myös muuttuvat kuoleman jälkeen. Sutrissa kerrotaan, miten kaksi Buddhan läheistä oppilasta, arhatit Maudgalyayana ja Shariputra vierailivat eräässä helvetissä ja tapasivat siellä entisen tuttunsa, joka oli ollut ei-buddhalainen opettaja. Hän oli jälleensyntynyt helvettiin. Hänen seuraajansa uskoivat, että parasta mitä he voivat tehdä, on uhrata eläinuhreja hyvän jälleensyntymän varmistamiseksi. Entinen opettaja vannotti Buddhan oppilaita kertomaan hänen omille oppilailleen että eläinuhrit on lopetettava, koska ne tekivät hänen olonsa yhä tukalammaksi. Maudgalyayana yritti sitten kertoa heille, mutta he eivät uskoneet vaan löivät häntä.

 

K: Mitä ovat haamut, joita ihmiset joskus näkevät? Ovatko ne bardo-olentoja?

 

BTR: Haamut tai kummitukset, joita ihmiset näkevät, eivät välttämättä ole bardossa olevia olentoja. Ne saattavat olla sellaisia olentoja, jotka ovat jälleensyntyneet preta-maailmaan nälkäisiksi hengiksi. Se on buddhalaisessa perinteessä yksi samsaran kuudesta maailmasta.

 

K: Kun olento syntyy Puhtaaseen maahan, onko se hänen kohdallaan samsaran kiertokulun loppu?

 

BTR: Tavallaan kyllä. Jos on syntynyt esimerkiksi Amitabhan puhtaaseen maahan, ei enää koskaan jälleensynny samsaraan. Se ei kuitenkaan ole mikään pysyvä loma. Näitä maailmoja kutsutaan luonnollisiksi nirmanakaya-maailmoiksi, ja sinne syntyessä kaikki on aika lailla toisin kuin täällä. Ensinnäkin sitä ilmestyy noin vain kukkivan lootuksen keskelle ja kehittyy bodhisattvaksi. Se ei ole pelkkää lomaa, koska sinne syntymisen tarkoituksena on kaikkien bodhisattvatasojen läpikäyminen aina siihen saakka kunnes lopulta saavuttaa buddhuuden. Kun buddhuus on saavutettu, tehdään sitä mitä kaikki buddhat tekevät: toimitaan ilman käsitteitä kaikkien olentojen hyväksi ikuisesti. Buddhatoiminta eroaa meidän teoistamme monilla tavoilla, mutta yksi olennaisimmista on se, että kun me teemme jotain, meidän on suunniteltava se, sitä on ajateltava. Buddhien ei tarvitse ajatella, kaikki vain tapahtuu itsestään. Se on lopullinen tulos siitä että syntyy Puhtaaseen maahan.

 

K: Miten usein Amitabha-harjoitusta olisi hyvä tehdä keskuksessa ja voiko sitä tehdä itsekseen?

 

BTR: Sitä voi tehdä yksin tai ryhmässä On myös eripituisia harjoitustekstejä, keskuksissa Amitabha tehdään usein Chenrezig-rukousten jälkeen. Voi myös resitoida pelkästään Amitabhan mantraa om ami dewa hri. Tärkeintä on kerätä itselleen neljä syytä, jotka saavat syntymään Devachenissä. Niistä ensimmäinen on, että muistaa tuon Puhtaan maan olemassaolon, ja siksi se on hyvä tuoda mieleen säännöllisesti elämän aikana. On hyvä ajatella Amitabhaa ja hänen seurueessaan olevia bodhisattvoja, Chenrezigiä ja Vajrapania usein. Toiseksi tulee kerätä niin paljon ansioita kuin voi. Kolmanneksi täytyy kehittää bodhimieli, se on pyrkimys saattaa kaikki olennot ilman poikkeusta buddhuuteen. Neljänneksi kaikki omat ansiot täytyy omistaa sille, että kaikki olennot syntyisivät Sukhavatissa. Näiden neljän syyn kautta syntyy epäilemättä itsekin sinne, sillä emme synny sinne omien voimiemme kautta vaan Amitabhan rukousten ansiosta.

 

K: Kannattaako Tiibetiläisen kuolleidenkirjan käännöstä lukea kuolleelle?

 

BTR: Siitä on apua, mutta tärkeintä on lukea virheettömästi. Se täytyy lukea niin, että bardo-olento, joka kuuntelee, ymmärtää sen mitä sanot.

 

K: Kestääkö bardo 49 päivää kaikilla olennoilla?

 

BTR: On yleinen tapa rukoilla sen pituinen aika, mutta emme voi olettaa, että jokaisen olennon bardo olisi juuri sen mittainen. Kun puhutaan esimerkiksi viikosta, viikonpäivät eivät ole normaaleja kalenteripäiviä vaan ns. mietiskelypäiviä. Mietiskelypäivä tarkoittaa sitä, miten kauan yksilö voi lepuuttaa mieltään ilman häiriöitä. Jos teksti sanoo: "Seuraavien seitsemän päivän ajan kaikki näyttäytyy sateenkaaren väreissä," se ei merkitse kalenteriviikkoa vaan seitsemän kertaa niin pitkää aikaa kuin tuo bardo-olento voi lepuuttaa mieltään ilman ajatuksia.

 

K: Mikä tekee kirkkaista valoista niin pelottavia verrattuna himmeisiin valoihin?

 

BTR: Bardossa olevalla olennolla, jolla ei ole edes aineellista kehoa, ei todellakaan ole mitään syytä pelätä. Kyse on vain syvälle juurtuneesta tavasta pelästyä, niin kuin suurin osa ihmisistä reagoi käärmeen nähdessään. Harva voi ottaa käärmettä niskasta kiinni ja nostaa sen ylös.

 

K: Kuka ei pelkää? Millaisia luonteenpiirteitä tai ominaisuuksia pitäisi kehittää?

 

BTR: Sellainen ihminen, joka tietää mitä hän näkee, ei pelkää. Käärme-esimerkkiä käyttääkseni jos tietää, että nähty käärme ei ole myrkyllinen, ei pelästy. Sen tähden, mitä enemmän tietää siitä, mitä voi bardossa odottaa, sitä tutummaksi kokemus tulee ja sitä vähemmän pelkää.

 

K: Kun kohtaa jumaluudet, ellei pakene niitä vaan rukoilee, mitä tapahtuu?

 

BTR: Silloin muistaa, että sambhogakaya ilmestyy tunnistamalla, että jumaluudet eivät ole omasta mielestä erillisiä. Ne eivät ole ulkopuolellasi. Voidaan ajatella, että sulaudut niihin tai ne sulautuvat sinuun, se on samantekevää. Tärkeintä on huomata, että ne eivät ole koskaan olleet ulkopuolellasi.

 

K: Miten pitkään ruumis pitäisi jättää paikoilleen kuoleman jälkeen ennen kuin se palsamoidaan tai krematoidaan?

 

BTR: Tiibetissä ruumiin annettiin aina olla rauhassa kolme päivää ja jos mahdollista, 49 päivää.

 

K: Yleensä ihmiset eivät muista entisiä elämiään ja olen kuullut että jopa tulkuille se on vaikeaa, miksi?

 

BTR: Perussyynä on se, että kun tajunta yhtyy aineeseen sikiämisen aikana ja siitä lähtien koko prosessi syntymiseen asti, se on juovuttava olotila. Aineen yhdistyminen tajuntaan sekoittaa mielen niin, että syntyy muistikatkos. Tämä koskee tavallisia olentoja.

 

Mitä tulkuihin tulee, kun he sanovat, etteivät muista, se on vain vaatimattomuutta. Sellaiset kuin hänen pyhyytensä Gyalwa Karmapa paitsi muistaa edelliset elämänsä myös tietää tulevat! Ennen kuolemaansa hän kirjoittaa kirjeen, jossa on kuvattu syntymäpaikka, annettu vanhempien nimet ym., niin että hänet on helppo löytää. Hän on tehnyt niin inkarnaatiosta inkarnaatioon. Ja hän tunnistaa myös muut tulkut, kun sitä häneltä pyydetään. Jos hän pystyy tekemään tämän kaiken, hän tietenkin muistaa myös aikaisemmat elämänsä.

 

K: Mikä rooli initiaatiolla on Amitabha-harjoituksessa?

 

BTR: Amitabha-initiaatio tuo perimyslinjan siunauksen harjoitukseesi. Jotta syntyisit Sukhavatiin, sinun tarvitsee täyttää yllä mainitut neljä edellytystä. Tiibetinbuddhalaisuudessa asetetaan erittäin suuri paino perinteen jatkuvuudelle, se takaa opetusten aitouden. Siksi ennen harjoituksen aloittamista täytyy saada perinteen siunaus asianomaiseen harjoitukseen. Siunauksessa on kolme osaa: initiaatio joka kypsyttää, ohjeet, jotka vapauttavat ja lukemistransmissio, joka kantaa siunauksen.

 

Initiaation tehtävä on kypsyttää buddhaluonto, se on melkein niin kuin kastelisi kasvia. Sinussa on heräämisen sisäinen mahdollisuus ja initiaation tehtävä on saada se esiin. Ilman initiaatiota, ohjeita ja lukemistransmissiota tehdyillä harjoituksilla ei ole yhtä paljon voimaa.

 

Mikä sitten onkin nykyinen harjoituksenne, sen lopullinen päämäärä on saada teidät tutustumaan paremmin oman mielenne luontoon. Sitä kutsutaan kirkkaan valon poluksi ja siitä on paljon hyötyä kuoleman hetkellä; kirkkaan valon voi tunnistaa ja vapautua.

 

Koonnut ja suomentanut Ani Sherab

 

Lähteet: Bardor Tulku Rinpoche: Rest For the Fortunate

               The Tibetan Book of the Dead, tiibetistä englanniksi kääntänyt Gyurme Dorje

 

Buddhan opetuksia elämästä ja kuolemasta

Guru Rinpoche

 

Kotisivu