Ken Holmes :

Gampopan neljä dharmaa

 

 

 

Dag-lo tshö-su dro-var, dzin-tsji lab-tu sol
tshö lam-tu dro-var, dzin-tsji lab-tu sol

lam-dzi trul-va zhi-var, dzin-tsji lab-tu sol

trul-nang je-she-su shar-var, dzin-tsji lab-tu sol.

 

Anna siunauksesi, että kaikkien olentojen mieli kääntyy kohti dharmaa.

Anna siunauksesi, että dharmasta tulee polku.

Anna siunauksesi, että polku estää minua joutumasta harhateille.

Anna siunauksesi, että harhat ilmentyvät ikuisena viisautena.

     

Gampopan neljän opetuksen kautta voi selittää monia asioita. Yksi mihin sitä voi erityisesti käyttää, on erilaisten dharmanharjoittajien kuvaaminen:

 

1. Vähäinen dharmanharjoittaja käyttää opetuksia totuudesta parantaakseen omaa tulevaisuuttaan, niin että hänen tulevaisuutensa samsarassa olisi parempi.

2. Keskinkertainen dharmanharjoittaja käyttää opetuksia vapautuakseen itse kärsimyksestä. Se on arhatien ja pratyekabuddhien tie.

3. Suuri dharmanharjoittaja käyttää opetuksia saavuttaakseen korkeimman valaistumiseen kaikille olennoille.

 

Suuri pyhimys Atisha levitti tätä Buddhan omiin opetuksiin perustuvaa oppia laajalti Tiibetissä.

 

Kolmenlaisista dharmanharjoittajista ja Gampopan neljän dharman kolmesta ensimmäisestä kohdasta puhutaan yksityiskohtaisesti hänen kuuluisassa teoksessaan Kallisarvoisen rukousnauhan kaltainen ylevä polku. Neljäs dharma sisältyy Gampopan tekstiin Kallisarvoinen vapautuksen ornamentti (Jewel Ornament of Liberation, Samye Lingin käännös nimellä Gems of Dharma, Jewels of Freedom). Vaikka kyse on vain neljästä lyhyestä lauseesta, ne ovat itse asiassa näiden kahden laajan teoksen ydin. Todellakin Gampopan neljä dharmaa sisältää myös Naropan kuuden joogan ja mahamudran (kagyu-linjan tärkeimpien opetusten) keskeisimmän merkityksen.

 

1. Kääntyköön olentojen mieli kohti dharmaa.

 

Tässä ”olentojen mieli” tarkoittaa vain heidän perusmieltään, eikä ”dharma” tarkoita erityisesti buddhadharmaa polkuna, joka johtaa lopulliseen oivallukseen. Se on vain ”luonnollista dharmaa”, luonnonlaki: asioita, joita useimmat ihmiset pitävät hyvinä ja tervehenkisinä. Sellaisen toiminnan karminen tulos on jälleensyntyminen ihmiseksi tai jumalten maailmoihin. Sellainen tila voi olla ponnistuslauta vapautumisen saavutukselle ja siksi hyödyllinen. Eläimenä tai muissa alemmissa maailmoissa dharmanharjoitus ei ole mahdollista.

 

Ihmiseksi tai jumalaksi syntyminen on jokseenkin harvinaista. Suuri enemmistö olennoista on hyvin epäedullisissa olosuhteissa saavuttaakseen mitään, he jälleensyntyvät eläiminä tai sitä alemmissa tiloissa. Tuleva ihmissyntymä tai jumalallinen syntymä seuraa vain, jos tässä elämässä mieli on sopusoinnussa dharman, hyvyyden ja turmeltumattomuuden luonnonlakien kanssa.

 

2. Tulkoon dharmasta polku.

 

Se tarkoittaa, että sen sijaan että olentojen mieli vain kääntyy kohti jotakin luonnollisen hyvää ja tervehenkistä olisi vielä parempi, jos dharma, jota kohti he kääntyvät, edustaisi sellaista polkua, joka johtaa johonkin pysyvään, hyödylliseen tulokseen. Tämä toinen rivi liittyy erityisesti hinayana- (sravaka- ja pratyekabuddha-) polkuihin. Yhdistämällä hyvyyden perustoiveen dharmapolkuun he oppivat soveltamaan vastalääkkeitä mielenmyrkkyihin, jotka ovat kärsimyksen syitä. Sitä kautta he vapautuvat kärsimyksestä.

 

Vaikka tämän tien tuloksena tullaan arhatiksi, arhatit lähtevät lopulta mahayanan tielle. Arhatiksi tuleminen on kiertotie, jonka kautta tullaan mahayanan tielle.

 

Hinayana on olemassa, koska on monia ihmisiä, jotka eivät vielä kykene työskentelemään vapauttaakseen kaikki olennot; heidän ensisijainen kiinnostuksen kohteensa on vapautua omista väärinkäsityksistään ja kärsimyksistään. Heille Buddha opetti shravaka-polun, joka johtaa arhatin tilaan. Siitä asemasta on hyvä astua korkeammalle tielle. Omalla tavallaan hinayana siis johtaa täyteen vapautukseen.

 

3. Estäköön polku minua joutumasta harhateille.

 

Siinä missä ensimmäinen rivi viittaa maalliseen olentoon (sellaiseen, joka käyttää opetuksia hyödyksi saavuttaakseen paremman samsarisen olotilan) ja toinen rivi viittaa keskinkertaiseen dharmanharjoittajaan joka käyttää opetuksia hyödyksi vapautuakseen itse samsarasta), kolmas rivi viittaa suureen dharmanharjoittajaan, joka on mahayanan tiellä. Näin Gampopa sanoo selvästi Vapautuksen kallisarvoisessa ornamentissa.

 

Olennot, jotka tekevät arhatien harjoituksia, soveltavat vastalääkkeitä kärsimyksen syihin [ja vapauttavat itsensä ristiriitaisista tunteista], mutta he eivät vapauta itseään tiedollisista esteistä [dualismista], joka on läsnä mielessä. Ainoa keino poistaa kaikki harha on tehdä mahayana-harjoituksia, ja siihen kolmas rivi viittaa.

 

4. Ilmentyköön harha ikuisena viisautena.

 

Neljäs rivi viittaa vajrayanan tiehen, jolla harha muutetaan hetkessä ymmärrykseksi tai oivallukseksi. Mahayanan tiellä vastalääkkeitä sovelletaan vähitellen (luovutaan asteittain joistakin asioista ja kehitetään toisia) ja näin harha raivataan tieltä askel askelelta, jotta tulos, täydellinen vapautuminen, saavutetaan.

 

Vajrayana-harjoituksessa harha muunnetaan viisaudeksi kertaheitolla. Sen sijaan että pyrittäisiin eroon kaikesta kielteisestä ja kehitettäisiin kaikkea myönteistä suhteellisen totuuden tasolla, opitaan tunnistamaan absoluuttinen totuus suhteellisessa totuudessa. Se muuntaa välittömästi kaiken, mikä on pintapuolisesti kielteistä, käynnistyy vapautusprosessi ja kielteisyyden todellinen luonto havaitaan. Muuntaminen tehdään opettelemalla ”sukeltamaan syvään” hetken kokemukseen. Siihen tarvitaan erittäin taitavaa koulutusta ja menetelmiä on kaksi: vajrayanan visualisaatiot ja mahamudran meditaatiot. Tämä tie on paljon nopeampi kuin kolmas rivi, mahayanan tie.

 

Gampopan neljä dharmaa ovat siis melkein kuin koodi, lyhyt tapa esittää kolme kulkuneuvoa (yanaa) ja kolme tapaa lähestyä olentoja:

 

– Ensimmäinen rivi on maallinen kulkuneuvo, tie, jota kulkemalla maalliset olennot saavuttavat hyviä tuloksia ja syntyvät ihmisinä tai jumalina.

– Toinen rivi viittaa hinayanaan eli pieneen kulkuneuvoon, shravaka- ja pratyekabuddhapolkuihin.

– Kaksi viimeistä riviä viittaavat mahayanaan eli suureen kulkuneuvoon, koska vajrayana eli timanttikulkuneuvo, josta viimeinen rivi puhuu, on mahayanan osa-alue.

 

Näkemys, polku ja tulos

 

Jokaiseen Gampopa neljästä dharmasta voidaan soveltaa neliosaista analyysia:

 

1. Näkemys

2. Näkemykseen liittyvä meditaatio

3. Näkemykseen liittyvä käytös

4. Näistä kolmesta versova tulos

 

Analyysin pohjan ymmärtää esimerkin valossa: teräväsilmäinen matkailija katsoo kauas nähdäkseen, minne hän on menossa. Hän tutkii luontoa polkunsa varrella askel askelelta ja havaitsee, mitä yksityiskohtia hänen on otettava huomioon voittaakseen esteet. Samalla tavoin jokaisen oma yksilöllinen näkemys on hyvin tärkeä, koska näkemys määrää sen, mihin päämäärään pyritään. Sen avulla ihminen valikoi harjoituksensa, sen mistä on valmis luopumaan, mitä opiskelee ja yrittää kehittää itsessään.

 

Toista osaa, meditaatiota eli harjoituksen pääosaa voi verrata matkaan itseensä. Vaikka näkee polun edessään selvästi, se ei riitä matkantekoon, vaan on lähdettävä kulkemaan. Miten matka taittuu, riippuu meditaatiosta, sillä sen avulla päämäärään ylletään.

 

Kolmas osa-alue on käytös ja siihen liittyy kaikki mikä tekee matkasta turvallisen ja helpon. Jos joku tekee pitkän matkan tuntemattomaan maahan, hän tarvitsee henkivartijan ja muita apuneuvoja. Jottei mietiskelyharjoitus menisi harhaan, tarvitaan valoja ja erilaisia käyttäytymissääntöjä.

 

Analyysin neljäs aspekti on tulos, joka koetaan täyttymyksenä sitten kun matkan päämäärä saavutetaan.
 

1. Kääntyköön olentojen mieli kohti dharmaa.

”Maallisten” olentojen näkemys, meditaatio, käytös ja tulos

 

Näkemys

Maallisten olentojen näkemys hyvästä käytöksestä perustuu lähinnä kahteen seikkaan:

1. Syy- ja seuraussuhteen arvostukseen; tietoon siitä että asiat eivät tapahdu noin vain sattumalta vaan ne ovat menneiden tekojen tulosta.

2. Kolmen jalokiven arvostamiseen.

 

Riippumatta siitä mihin ihminen syntyy ja millainen keho ja terveydentila hänellä on, onko hän onnellinen vai onneton, hän alkaa ajatella, että olosuhteet eivät ilmesty tyhjästä tai sattumalta, vaan asioilla on syynsä. Elleivät asiat riipu syistä, mitä tahansa voisi tapahtua milloin vain, sekunti sekunnilta, eivätkä tapahtumat seuraisi johdonmukaista kehityskulkua. Esimerkiksi puu voisi kasvaa pöydän päälle. Ihminen voisi olla hetken tiibetiläinen ja seuraavassa hetkessä irlantilainen tai suomalainen.

 

Huomaamme, että niin ei ole, vaan asiat tapahtuvat järjestelmällisesti. Alamme ymmärtää, että älykkyys ja tyhmyys, lahjakkuus ja lahjattomuus johtuvat aikaisemmin tapahtuneesta. Tällaiset asiat ovat jokseenkin pysyviä, eivätkä vaihtele koko ajan sattumanvaraisesti. Valkoisen kukan siemenet tuottavat valkoisia kukkia ennemmin kuin punaisia ja päinvastoin. Monet asiat ovat samanlaisia kuin kukat ja niiden siemenet, ne toimivat ennustettavasti. Voimme soveltaa luonnonlakeja ja tiedettä ulkomaailmaan ja nyt myös siihen, miten mieli toimii jatkumona.

 

Maallisten olentojen näkemys perustuu myös Kolmen jalokiven, Buddhan, dharman ja sanghan arvon ymmärtämiseen.

 

Luottamus Buddhaan tarkoittaa, että yksilö alkaa oivaltaa, miten poikkeuksellinen ja ihmeellinen Buddha on. Hän tutkii Buddhan kahtatoista tekoa ja sitä miten täydellisiä ne olivat. Hänelle valkenee, miten viisas Buddha oli, millainen kyky hänellä oli tietää kaikki ja selittää kaikki, hän oivaltaa Buddhan olleen valtavan myötätuntoinen ja rakastava kaikkia olentoja kohtaan opetustensa kautta. Buddha ei ollut vain harvinaislaatuinen, hän oli ainutlaatuinen kaikilta ominaisuuksiltaan.

 

Buddhan opetus, dharma ei ole pelkästään jonkun keksintöä. Se ei ole edes johdonmukaisen päättelyn tulosta eikä tieteellisten laskelmien aikaansaannos, vaan jotain, mikä johtuu suoraan Buddhan kyvystä tietää kaikki. Sellaisena se on syvällistä totuutta.

 

Ihminen alkaa kunnioittaa sanghaa, joka soveltaa dharmaa käytäntöön, koska he ovat häntä itseään kokeneempia matkakumppaneita, jotka ovat jo pitkällä dharman tiellä. Riippuen siitä mitä buddhalaista polkua he kulkevat, he ilmentävät tuloksia vähitellen ja opetusten hyöty näkyy heissä.

 

Tämä Kolmeen jalokiveen luottaminen ei ole pelkästään spontaania uskoa, vaan varmuutta, joka syntyy sitä kautta, että asiat koetellaan ja testataan perin pohjin. Filosofiassa siitä käytetään nimitystä pätevä havainto. Kolmen jalokiven laatu on havaittu omin silmin tai aistein tai sitten se on päätelty analysoimalla sitä ja päädytty siihen, että se on luottamuksen arvoinen.

 

Meditaatio

Maallisten olentojen mietiskely ei ole yksipisteistä keskittymistä tai syventymistä, vaan pelkkää hyväntahtoisen ja turmeltumattoman mielen vaalimista. Siinä kehitetään asennetta, jonka mukaan halutaan tehdä hyviä ja merkityksellisiä asioita.

 

Mietiskelyharjoitus etenee sitä mukaa, kun ymmärretään kolmenlaista karmaa: huonoa, hyvää ja muuttumatonta karmaa. Muuttumaton karma syntyy keskittymismeditaation seurauksena, ellei harjoituksen motivaatio ole epäitsekäs. Se vie ylempiin jumalten maailmoihin, mutta ei edistä pääsyä pois samsaran kiertokulusta.

 

Käytös

Maallisten olentojen käytös liittyy heidän päivittäisen elämänsä toimiin. Koska he käsittävät karman eli syyn ja seurauksen lain olemassaolon, he luopuvat kielteisistä teoista, jotka voisivat aiheuttaa jälleensyntymän alemmissa maailmoissa. He harjoittavat hyvettä myös pitämällä lupauksensa. Jotkut ottavat väliaikaisia valoja esimerkiksi tiettyinä päivinä kuukaudessa tai vuodessa tai vaikkapa kahden viikon ajaksi paastoharjoitusta varten. He tietävät, että siitä muodostuu voimakas syy tulevalle jälleensyntymälle korkeammissa maailmoissa.

 

Samalla motivaatiolla he tekevät kaiken muunkin ja luovat syitä hyvälle jälleensyntymälle esimerkiksi olemalla anteliaita.

 

Tulos

Maallisten olentojen meditaation ja käytöksen tuloksena he saavat kallisarvoisen ihmiselämän tai syntyvät jumalten maailmoihin. Elämä on kallisarvoinen, jos se voi muodostua perustaksi, jonka avulla kärsimyksestä vapaudutaan. Itsessään se ei tietenkään merkitse vapautumista, mutta sitä voi käyttää hyvänä lähtökohtana.

 

2. Tulkoon dharmasta polku.

”Keskinkertaisten” olentojen näkemys, meditaatio, käytös ja tulos: shravakayana

 

Näkemys

Keskinkertaisten olentojen näkemys perustuu pääasiassa oivallukseen siitä, että kaiken samsaran kärsimyksen juuri on usko itseen (”minään” tai egoon), joka on harhaa. Ego on kuin näkisi köyden pimeän huoneen lattialla ja luulisi sitä käärmeeksi. Kun valo syttyy, virhe havaitaan. Keskinkertainen kallisarvoista elämää elävä ihminen oivaltaa, että kun se, mitä pidetään ”itsenä” laitetaan viisauden valokeilaan, sitä ei löydy mistään.

 

Itsen poissaolosta on olemassa vanhanaikainen esimerkki, hevosvankkurit. Ulkopuolelta katsottuna ajattelemme, että siinä on vankkurit, kun kyseessä on todellisuudessa osien summa: pyörät, pyörien akselit, tukiranka ja istuimet. Ei ole muuta kuin nuo kappaleet, mutta kun ne laitetaan yhteen tietyllä tavalla, muodostuu käsitys yksistä vankkureista. Kumma kyllä käänteisesti muodostuu ajatus ”vankkureiden pyöristä” ikään kuin vankkurit olisi jokin erillinen olio, joka omistaa pyörät, akselit jne. Jos osat siirretään pois, vankkureita ei kuitenkaan löydy mistään.

 

Samaa ajatuskulkua sovelletaan yksilöihin. Pidämme kehoa ”minänä”, omistajana, ja sanomme ”minun kehoni”, ”minun pääni”, ”minun käsivarteni”, ”ihoni” ynnä muuta. Jos kehoa lyödään, sanomme: ”Minua lyödään.” Toisaalta ajattelemme, ettei keho ole minä ja puhumme ”omasta mielestämme”. ”Minä” ei ole mieli, vaan jotain jossain, joka omistaa mielen. Tällä tavalla puhumme osistamme kutsuen niitä nimellä ”minun se ja se”, ja ”minä” on jotain niistä erillistä. Kun kaikki osat otetaan pois, ei jää jäljelle mitään, mitä voisimme todella kutsua ”minäksi”. Fyysiset ja psyykkiset osatekijät eivät asu missään erillisessä minässä, eikä erillinen minä asu niin sanotun minän osatekijöissä.

 

Tällaisen perusteellisen analyysin kautta keskinkertaiset olennot alkavat ymmärtää, että minän ja itsen idea on leima, joka annetaan osista koostuvalle kokonaisuudelle. Kyse on harhasta, koska vaunuja tai itseä ei ole olemassa sen enempää kuin käärme on olemassa köydessä, jota luullaan käärmeeksi. Tutkimalla tarkemmin havaitaan, ettei köysi ollut käärme alun alkaenkaan.

 

Ei-itsen opetuksia ei pidä erehtyä pitämään nihilisminä, joka kieltää kaiken. Vaikka oivaltaa ei-itsen totuuden, ei kaadu kuolleena maahan eikä kaikki lakkaa olemasta. Alkaa vain nähdä selkeästi pysyvän ja erillisen itsen harhaanjohtavan leiman läpi. Havaitsee, että se onkin kokoelma psyykkisiä ja fyysisiä toimintoja, joita kutsutaan nimellä viisi skandhaa.

 

On suureksi hyödyksi, jos oivaltaa, että taattuna pidetty ego ei ole olemassa, koska ego on vihan ja muiden ongelmien lähde. Kun ego-harha on oivallettu, ei ole mitään, mikä voisi suututtaa. Käsitämme, että asiat joihin reagoimme, vaikuttavat vain häilyviin skandhoihin, eivät kiinteään tai pysyvään ”minään”.

 

Myöskään sitä “minää”, jota kauniit asiat kiehtovat, ei löydy mistään. Ei-itsen oivallus auttaa pääsemään eroon sekä halusta että vihasta.

 

Ego-harhan ymmärtäminen poistaa kärsimyksen, sillä usko itseen on kärsimyksen juuri. Esimerkiksi köyhä ihminen ei kärsi vain aineellisesti vaan myös ajatuksissaan: ”Olen niin köyhä, minulla ei ole mitään.” Jos minä karsitaan pois, tilanne muuttuu jyrkästi. Jos joku kohtaa vihamiehensä, hän ajattelee: Tuo henkilö saa minut tolaltani, hän on minulle ilkeä. Kun mielestä poistetaan ”minä”, vihan kohde häviää.

 

Sama koskee vanhenemisen ja kuoleman kärsimystä. Ajattelemme: ”Olen niin vanha ja ryppyinen, vaikka ennen olin nuori ja kaunis.” Kun otamme minä-käsitteen pois, jäljelle jää vanhenemisen luonnollinen ja yksilöllinen eteneminen skandhojen ryppäässä. Ajattelemme myös: ”Elämäni on ohi, kuihdun pois,” vaikka ”minä” on vain  yksi välivaihe tajunnan iäti muuttuvassa tarinassa.

 

Meditaatio

 

Keskinkertaisten olentojen mietiskelyn tavoitteena on ymmärtää kaikkeen osista koottuun liittyvä kärsimys. Erityisesti keskitytään skandhoihin tai elementteihin, jotka muodostavat yksilön ja ajatellaan, että ne ovat kuin teloittaja tai tyhjä talo, niillä ei ole omaa olemusta.

 

Ymmärrys perustuu kolmenlaiseen kärsimykseen, joka selitetään Neljän jalon totuuden yhteydessä:

 

1. Muutoksen kärsimys, joka syntyy kun aikaisempi onni menetetään.

2. Ilmeinen kärsimys.

3. Kaiken kattava kärsimys: tulevan kärsimyksen syiden jatkuva läsnäolo.

 

Skandhat ovat kuin teloittaja siinä mielessä, että ne tuovat mukanaan vanhuuden, kuoleman ja tulevien elämien kärsimykset. Ne ovat noiden kärsimysten ensisijainen luoja. Skandhoja verrataan myös tyhjään taloon, jonka käärmeet ovat vallanneet, sillä niiden luoma olotila on vaarallinen. Kuka sitten meneekin taloon, saa käärmeenpureman, ja vaikka kukaan ei menisi sinne pitkään aikaan, käärmeet lisääntyvät jatkuvasti, joten kun joku lopulta astuu taloon, hän joutuu kuitenkin purruksi. Samalla tavalla elementit, joista keho koostuu, ovat herkkiä haavoittumaan, ja huolimatta siitä miten kauan joku on ollut terve, hän sairastuu heti kun syy sairastua ilmaantuu.

 

Paitsi että tässä meditaatiossa kärsimys koetaan samsaran rakenneosiin kuuluvana, kehitetään arvostusta vapautumista, nirvanaa kohtaan. Ihminen tajuaa, että hän ei vapaudu kärsimyksestä omin neuvoin vaan tarvitsee taitavaa opettajaa (Buddhaa), tämän opetuksia (dharmaa) ja ystäviä, joiden avulla opetukset omaksutaan ja niitä sovelletaan käytäntöön (sangha). Sitä voi verrata niin suuren vesialueen ylittämiseen, että omat voimat eivät riitä uimiseen. Tarvitaan lautta ja kokenut lautturi.

 

Tällaiset perusopetukset kehittävät keskinkertaisten olentojen Shravaka- ja Pratyekabuddha-bodhimieltä. Kyseessä on oma vapautuminen, ei niinkään toive kaikkien olentojen vapautumisesta. Mietiskely perustuu tarkkaavaisuuden neljään peruspilariin: kehon, tunteiden, tajunnan sekä kaikkien ilmiöiden eli dharmojen tarkkailuun.

 

Tarkkaavaisuus: Meditatiivinen aspekti keskittyy: Viisauden aspekti keskittyy:
KEHO muoto (kävely, syöminen, puhe, fyysinen kontakti) epäpuhtaus
TUNTEET tunteet (hyvä, paha ja neutraali) kärsimys
MIELI tajunta pysymättömyys
DHARMA havainnot ja ajatukset tyhjyys

 

Käytös

Keskinkertaisten olentojen käytös keskittyy valojen pitämiseen, erityisesti kehittämällä 12 ominaisuutta ja välttämällä kahta äärimmäisyyttä, nimittäin itsensä liiallista hemmottelua ja täydellistä tarpeiden kieltämistä.

 

Shravaka-polun kaksitoista ominaisuutta ovat:

 

1. Ottaa vastaan tarjottu ruoka, mitä se sitten onkin (koskee almuilla eläviä munkkeja ja nunnia).

2. Syödä vain kerran päivässä.

3. Olla myymättä saamiaan almuja eteenpäin ansaitakseen rahaa.

4. Omistaa vain kolme luostarivaatetta.

5. Hyväksyä luostarivaatteiksi saatavilla oleva kangas ottamalla vastaan se mitä annetaan tai ostamalla halvinta laatua.

6. Elää erakkona, jotta lakkaa olemasta kiintynyt kaupunkielämään.

7. Mietiskellä villissä luonnossa puiden alla, jotta lakkaa olemasta kiintynyt erakkomajaan, temppeleihin ja luostareihin.

8. Mietiskellä hautausmailla karistaakseen kiintymyksen muiden fyysiseen olemukseen.

9. Välttää nukkumasta aikaisin illalla tai myöhään aamulla välttääkseen laiskuutta.

10. Olla syömättä liikaa syöden vain sen, mikä on tarpeen, jotta mieli ei tylsisty.

11. Olla istumatta korkeilla koristeellisilla istuimilla, ja istua yksinkertaisilla matalilla istuimilla.

12. Pitää valat sellaisina kuin Buddha itse ne antoi vinaya-opetuksissa.

 

Tulos

Keskinkertaisen olennon polun tuloksena saavutetaan arhatin tila. Arhateja on kahdenlaisia:

 

Arhatit, joilla on karmisia jäänteitä pysyvät kehonsa muodossa kuolemaansa asti, vaikka he ovat onnistuneet poistamaan kaikki mielenmyrkyt (kleshat, kärsimyksen syyt).

 

Arhatit ilman jäänteitä ovat heitä, jotka kuoltuaan arhatina, jolla on karmisia jäänteitä, siirtyvät lakkaamisen tilaan.

 

Arhateja, joilla on karmisia jäänteitä, on kahdenlaisia: koristeltuja ja koristamattomia. Koristamattomat arhatit ovat poistaneet tajuntansa virrasta sekä kleshat että taipumukset niihin. Koristellut arhatit ovat sen lisäksi kyenneet poistamaan monia esteitä meditatiivisilla syventymisen tiloilla, he ovat taitavia meditoimaan.

 

Arhatit voidaan myös jaotella yleisesti varsinaisiin arhateihin, jotka ovat kulkeneet hinayana-polun loppuun ja arhateina ilmestyviin suuriin bodhisattvoihin, jotka puhdasta esimerkkiä näyttääkseen ottavat hinayanan harjoittajan ulkoisen muodon. Buddhan oppilaista Shariputra ja Mogallana olivat oivaltaneita bodhisattvoja, jotka ilmestyivät suurina arhateina. Kuusitoista suurta arhatia on edelleen elossa ja pysyvät maan päällä kunnes Buddhan opetukset häviävät täältä. Jotkut heistä ovat Kailasvuoren suunnalla, toiset muissa pyhissä paikoissa.

 

3. Estäköön polku minua joutumasta harhateille.

”Suurten” kallisarvoisten ihmisolentojen näkemys, meditaatio, käytös ja tulos: mahayana

 

Näkemys

Suurten olentojen näkemys perustuu absoluuttiselle ja suhteelliselle totuudelle.

 

Absoluuttinen totuus on, että kaikki on tyhjyyttä ja käsitteistä vapaata. Se todistetaan loogisella päättelyllä. Madhyamakan filosofisessa koulukunnassa on yksinkertainen tapa todistaa se, että asiat eivät ole olemassa yksittäisinä eivätkä moninaisina. Esimerkiksi maljakko ei ole yksi yksikkö, vaikka käytämme siitä nimeä maljakko. Sillä on reuna, kaula ja paksumpi keskiosa. Joskus se on märkä, joskus kuiva. Osillakin on omat aspektinsa: pohjoinen, eteläinen, itäinen ja läntinen puoli sekä sisä- ja ulkopuoli ja niin edelleen. Analyysi etenee atomitasolle asti ja jopa hiukkasfysiikkaan ilman, että löytyy yhtä erillistä rakennuspalikkaa, sillä kaikella on etu- ja takaosa, ylä- ja alapuoli. Yksiulotteista yksikköä ei ole olemassa ja jos olisi, se ei voisi liittyä toiseen yksikköön rakennuspalikkana, koska yhdistyminen vaatii aina vähintään kaksi puolta.

 

Asiat eivät siis ole olemassa yksittäisinä. Voisiko jokin sitten olemassa luonnoltaan moninaisena? –Ei, sillä moninaisen asian täytyy koostua yksiköistä, ja ellei sellaista löydy, moninaista asiaa ei voi olla olemassa.

 

Tämä on lyhyt esimerkki analyysistä, jota käytetään muodon erittelyyn. Sitten analysoidaan tunteita ja ajatustoiminnan eri puolia ja päädytään absoluuttiseen totuuteen: kaikkien ilmiöiden tyhjyyteen.

 

Suhteellinen totuus syntyy absoluuttisesta totuudesta, koska se on tekemisissä sen kanssa, miten asiat ilmentyvät, miltä ne näyttävät. Tyhjyyden todistaminen ei merkitse sitä, että kaikki pyyhkiytyisi pois, vaan että kaikki ilmentyy suhteellisesti samalla kun se loppujen lopuksi on vailla todellisuutta. Esimerkiksi polkupyörä voi näkyä peilissä kirkkaasti ja yksityiskohtaisesti, mutta siitä huolimatta peilissä ei ole jälkeäkään oikeasta polkupyörästä. Samalla tavalla uni-ilmiöt näyttävät meistä todellisilta, mutta ne eivät ole aineellisia. Suhteellinen totuus on, että absoluuttisesti katsottuna kaikki on unen ja heijastuksen kaltaista, mutta silti menneisyydessä luomamme karma saa kaikki nämä ilmiöt näyttämään tosilta ja itsenäisiltä.

 

Meditaatio

Suurten olentojen mietiskelyharjoitus on tyhjyyden ja myötätunnon ykseyttä. Myötätuntoa on kolmea lajia:

1. Tuntevia olentoja kohtaan tunnettu myötätunto.

2. Asioiden luontoon liittyvä myötätunto.

3. Myötätunto ilman viitekohtaa.

 

Myötätunto tuntevia olentoja kohtaan syntyy, kun tietää millaisia kärsimyksiä olennot kokevat erilaisissa olemassaolon tiloissa, että he ovat täynnä mielenmyrkkyjä ja luovat koko ajan lisää tulevan kärsimyksen syitä.

 

Myötätunto syntyy myös pohtimalla asioiden absoluuttista luontoa (sitä miten asiat todella ovat) ja niiden suhteellista luontoa (miltä asiat näyttävät). Koska olennot eivät tunne absoluuttista luontoa he/ne pitävät suhteellista maailmaa totena, ja ottaessaan sen todesta keräävät kärsimyksen syitä. Toimiessaan harhan vallassa olennot luovat kokemuksia ja jatkavat suhteellisen maailman kokemista totena. Myötätunto syntyy itsestään kun näemme, miten näin tapahtuu koko ajan.

 

Myötätunto ilman viitekohtaa on tulos siitä, että absoluuttiseen totuuteen on syvennytty meditatiivisesti. Se on myötätuntoa ilman kohdetta, eikä perustu ajatuksiin. Buddhan tahraton kontemplaatio ei häiriinny sellaisista ajatuksista kuin että “tämä olento kärsii täällä ja tuo tuolla”. Hänen puhtaasta mielestään ilmestyy automaattisesti ja jatkuvasti kaikkea, mikä auttaa olentoja ja ohjaa heitä tiellä.

 

Mahayanan tietä seuraavan suuren yksilön mietiskely pohjautuu täten kolmenlaiseen myötätuntoon sekä loogisesti perusteltuun tyhjyyteen.

 

Käytös

Suurten olentojen käytös on bodhisattva-käytöstä, missä on kolme osa-aluetta:

1. Muiden olentojen vahingoittamisen välttäminen kaikin keinoin.

2. Hyvän tekeminen mahdollisimman suuressa mittakaavassa.

3. Muille hyödyksi oleminen korostaen sitä, miten koko elämä käytetään muiden auttamiseksi.

 

On monia tapoja pitää bodhisattvavalat, mutta erityisen tärkeää on välttää neljää synkkää tekoa:

1. Pyhimysmäisen olennon pettäminen sanoin tai teoin.

2. Saada joku katumaan hyviä tekojaan.

3. Puhua sopimattomasti tai tehdä vääryyttä kunnioituksen arvoista olentoa kohtaan kuten sanghan jäsentä tai bodhisattvaa kohtaan.

 

4. Pettää tai petkuttaa yhtäkään tuntevaa olentoa. 

 

Kaiken mahdollisen hyveen kerääminen merkitsee erityisesti kuuden paramitan harjoittamista. Ne ovat anteliaisuus, oikea käytös, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus.

 

On kolmenlaista anteliaisuutta:

a) Aineellinen anteliaisuus

Tavallinen aineellinen anteliaisuus tarkoittaa tavaroiden ja kaikenlaisten aineellisten hyödykkeiden antamista runsain mitoin.

Ylivertainen aineellinen anteliaisuus tarkoittaa absoluuttisesti kaikkien resurssien käyttöä muiden hyväksi.

Korkein aineellinen anteliaisuus, jota kutsutaan nimellä ”se, mitä on vaikea harjoittaa”, ja jota suuret olennot toteuttavat, on antaa jopa oma elämä ja ruumis toisten puolesta jos tarpeen.

 

b) Dharman antaminen
Dharman opettaminen on myös anteliaisuuden muoto. Siihen liittyy ymmärryksen kehittäminen opiskelemalla Buddhan opetuksia ja niiden todellisen merkityksen syvällinen pohdiskelu sekä lopuksi ydinmerkityksen mietiskeleminen. Näin oma viisaus kasvaa ja sitä voi jakaa muille. Se tulisi tehdä ilman toivetta palkinnosta (raha, arvostus, kuuluisuus tms.). Se tulisi tehdä aikomuksena olla todella hyödyksi muille ja ainoastaan silloin kun siitä on hyötyä. Jos tarpeen, opettamista tulisi jatkaa tauotta öin ja päivin väsymättä ja kyllästymättä.

 

c) Suojan antaminen

Kolmas anteliaisuuden muoto on suojan antaminen pelon vallassa oleville, henkisen paineen alaisena olevien lohduttaminen sekä sairaiden hoitaminen, lääkitys ja tuki.

 

Oikean käytöksen paramita merkitsee eettistä käytöstä buddhalaisten ohjeiden mukaan, elämän kunnioittamista ja väkivallattomuutta. Oikeaa käytöstä silmälläpitäen otetaan valoja, joiden pitäminen on dharman perusasioita. Valat määrittelevät sen, millaista eettisesti puhdas elämä on, sellainen, josta on hyötyä sekä itselle että muille. Bodhisattva pitää valat erityisellä tavalla:

 

1. Alussa jokaista tekoa seuraa bodhisattva-motivaatio; mitään ei tehdä itsen vuoksi, vaan kaikki tehdään muiden hyväksi.

2. Keskeistä teossa on, että tekijä ei ole kolminaisuuden harhan vallassa (hän ei jaa tapahtumaa tekijään, tekoon ja teon kohteeseen.

3. Loppu rikastuu omistamalla teon hyvät tulokset kaikkien olentojen hyväksi.

 

Kärsivällisyyden paramitalla on kolme pääaspektia:

1. Olla reagoimatta kielteisesti vihollisten tai ärsyttävien olosuhteiden edessä ja toimia sen sijaan myönteisesti rauhan, viisauden ja myötätunnon kautta.

2. Kestää yksitoikkoisuutta ja ottaa vastaan opiskelun, pohdiskelun ja meditaation tuomat haasteet, koska sitä kautta saavutetaan kaikille olennoille hyödyllisiä tuloksia.

3. Kestää kaikenlaisia koettelemuksia ja vaikeuksia, jos voi olla hyödyksi muille.

 

Ahkeruus, varsinkin bodhisattvan kohdalla merkitsee sitä, että ei lannistu, vaikka avuntarvitsijoita on paljon tässä maailmassa ja lukemattomissa muissa maailmoissa. Se merkitsee, ettei luovuta, vaikka kaikkien auttamiseen kuluisi hyvin pitkä aika. Ahkeruutta on myös se, että on valmis kestämään paljon koettelemuksia vaikka vain auttaakseen yhtä olentoa. Bodhisattva voi syntyä tiettyyn maailmaan yhden ainoan olennon takia. Tekstit kertovat bodhisattvoista, jotka ovat tehneet niin elämä elämän jälkeen, ja olleet hyvin vaikeissa olosuhteissa vain saadakseen yhden olennon ulos samsarasta. Esimerkiksi Gyalwa Karmapan aikaisemmista elämistä kertovassa kirjassa hän tekee näin.

 

Bodhisattvat mietiskelevät usealla eri menetelmällä. Ensinnäkin se, mitä pidämme todellisena maailmana, pyritään näkemään unenomaisena. Syntyminen, vanheneminen, sairaus ja kuolema ovat myös unenomaisia. Bodhisattvat ymmärtävät sen, millainen asioiden todellinen absoluuttinen luonto on, ja koska asioiden suhteellinen luonto ei harhauta heitä, he voivat syntyä, vanheta, sairastua ja kuolla ilman kärsimystä. Toiseksi, on olemassa taitavia meditaatiotekniikoita, joilla polun viisi vaihetta käydään läpi hyvin nopeasti. Kolmanneksi vajrankaltainen samadhi, tuhoutumaton meditaatio on bodhisattvapolun kruunaava viimeinen askel.

 

Viisauden paramita kuvataan ”sellaisena kuin se on” ja ”moninaisuutena”. Nämä kaksi ovat samanlaiset kuin suhteellinen ja absoluuttinen totuus. Asioiden näkeminen sellaisina kuin ne ovat vastaa absoluuttista totuutta ja moninaisten muotojen näkeminen tapahtuu suhteellisen totuuden tasolla.

 

Tulokset

Tällaisen meditaation ja käytöksen tuloksena on nirvana, jossa ei viivytä. Se on valaistuminen, ilman että viivyttäisiin shravakoiden yksipuolisessa rauhan tilassa ja ilman että upottaisiin samsaran maailmallisuuteen. Kun tämä tila on saavutettu, se ilmentyy jatkuvasti kaikin tarvittavin keinoin olentojen avuksi missä tahansa muoto-kayojen avulla, kunnes heidän samsarinen olemassaolonsa päättyy.

 

Mahayanan suurten olentojen harjoitus voidaan esittää myös perustana, polkuna ja tuloksena:

1. Perusta on kaksi totuutta, absoluuttinen ja suhteellinen.

2. Ymmärtämällä absoluuttisen totuuden bodhisattva kehittää viisautta ja työskentelemällä suhteellisessa maailmassa suhteellisen totuuden parissa hän kehittää voimaa ja energiaa, niin että polkuun sisältyy sekä viisauden että hyvyyden kertymä.

3. Täydellistämällä kaksi kertymää saavutetaan tulos, buddhuus, jolla on kaksi puolta. Viisauden täydellisyys saa dharmanharjoittajan sulautumaan dharmakayaan ja hyvyyden täydellistyminen tuottaa muoto-kayat, jotka ilmentyvät muiden olentojen hyödyksi.

 

4. Ilmentyköön harha ikuisena viisautena.

Näkemys, meditaatio, käytös ja tulos: vajrayana

 

Näkemys

Vajrayana-polun näkemys on esitetty selkeästi Uttaratantra Shastrassa. Yhteenvetona sanottakoon, että tämän näkemyksen mukaan budhaluonto on aina ollut läsnä kaikissa olennoissa luonnollisesti ja itsestään. Buddhaluonto on täynnä valaistuneita hyviä ominaisuuksia.

 

Meditaatio

Mietiskeymenetelmänä on mahamudra, jossa on monia eri aspekteja erilaisten jumaluuksien visualisaatiot mukaan lukien. Siihen liittyy opettajalta oppilaalle annetut henkilökohtaiset ohjeet ynnä muuta.

 

Käytös

Käytöksenä on yhdistää koko elämä dharmapolkuun. Siinä kehitetään tietoisuutta siitä, miten buddhan olemus on kaikissa olennoissa, kaikissa paikoissa ja kaikki on luonnostaan puhdasta. Täten tullaan tietoiseksi puhtaista maista ja puhtaista olennoista.

 

Tulos

Tulos on kaikkien buddhuuden ominaisuuksien aito ilmentyminen. Kun aurinko tulee esiin pilvien takaa, se ei ole mikään uusi, jonkun juuri luoma aurinko. Se on ollut taivaalla koko ajan, mutta pilvet peittivät sen, ja kun pilvet hajaantuvat, se tulee näkyviin kaikessa loistossaan ja voimassaan. Samalla tavalla buddhaluonto on aina läsnä kaikissa olennoissa, mutta tavallisesti harhat ja mielenmyrkyt peittävät sen. Dharmapolun harjoituksen myötä se saadaan lopulta esiin.

 

**********

 

Sovelluksia

 

Gampopan neljä dharmaa sisältää sekä sutra- että tantraopetukset. Niitä voi soveltaa esimerkiksi Neljään jaloon totuuteen tällä tavalla:

 

Kääntyköön kaikkien olentojen mieli kohti dharmaa. Tämä on keino vähentää kärsimystä.

Tulkoon dharmasta polku. Tämä liittyy kärsimyksen syiden poistoon.

Estäköön polku minua joutumasta harhateille. Tämä viittaa siihen miten polku vähitellen etenee.

Ilmentykööt harhat ikuisena viisautena. Tämä on tulos, lakkaamisen totuus.

 

**********

 

Gampopan neljää dharmaa voidaan soveltaa kagyupa-polkuun näin:

 

Kääntyköön kaikkien olentojen mieli kohti dharmaa. Tämä liittyy neljään tavalliseen perustukseen eli neljään tapaan muuttaa mieli. Ne ovat oivallus siitä, että ihmiselämä on kallisarvoinen, kaikki on pysymätöntä, on olemassa karman eli syyn ja seurauksen laki ja että samsara on kärsimystä.

 

Tulkoon dharmasta polku. Tämä liittyy neljästä erityisestä perustuksesta kolmeen, nimittäin turvautumiseen, Vajrasattvan sadan tavun mantraan, joka puhdistaa karmaa, mandalan uhraamiseen, joka täydellistää kaksi kertymää.

 

Estäköön polku minua joutumasta harhateille. Tämä liittyy neljänteen erityiseen perustukseen, nimittäin gurujoogaan, joka tuo nopeasti gurun ja hänen perinteensä siunauksen. Guru antaa merkittävää ja henkilökohtaista opastusta ja erityisesti hän välittää mielen absoluuttisen luonnon oivalluksen. Olemme olleet samsarassa aina tähän hetkeen asti, emmekä ole koskaan tienneet varmasti, mikä on mielen luonto. Kaikkien näiden harjoitusten jälkeen guru näyttää oppilaalle mielen olemuksen, ja sen jälkeen epäilystä ei ole, ei ole tarpeen käyttää järkeilyä eikä logiikkaa, koska se on itse koettu.

 

Ilmentykööt harhat ikuisena viisautena. Mielen luonnon oivaltamisen jälkeen seuraa kaksitoista joogista meditatiivista tasoa (yksipisteisyys, yksi maku, yksinkertainen ja ei enää mietiskelyä; jokaisella on kolme alatasoa), Naropan kuusi joogaa ja mahamudra, jotka ovat kagyupoiden syvällisiä erityismenetelmiä. Niiden kautta saavutetaan Buddha Vajradharan tila.

 

**********

Joogi ja sakyapa-mestari Jetsun Drakpa Gyaltsen lausui:

 

Jos olet kiintynyt tähän elämään, et harjoita dharmaa.

Jos olet kiintynyt samsaraan, se ei ole luopumista.

Jos olet kiintynyt itseen, et ole oikea bodhisattva.

Ja jos takerrut maalliseen, se ei ole oikea näkemys.

 

17. Gyalwa Karmapan kommentaari: Gampopan neljä dharmaa on yhdenmukainen näiden säkeiden kanssa.

 

Linkki: Four Dharmas of Gampopa

by Khenchen Thrangu Rinpoche (pdf)

kotisivu

kuva / illustration © Kagyu Samye Ling Tibetan Centre